1. Mihin maahan matkustaisit, jos valinta pitäisi tehdä ruuan perusteella?

Aiemmin olin sitä mieltä, että vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, siihen kyllästyy parissa viikossa. Näin siis ennen kuin matkustin Meksikoon ja totesin herkuttelevani paikallisella ruualla viikko toisensa perään kaipaamatta muuta. Tuoreista ja yksinkertaisista raaka-aineista tehtyä, juuri sopivan mausteista ruokaa, johon saa erilaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla uusia vivahteita ja tarvittaessa tulisuuttakin. Riittää jo yksinäänkin syyksi lähteä Meksikoon!

2. Mikä on Suomen paras kesäkaupunki?

Tähän on vain yksi vastaus: Helsinki. Onhan Helsinki muulloinkin kiva, mutta kesäisin se herää eloon. Lukemattomia tapahtumia katukirppiksistä puistojameihin, mattolaitureita, kesäkahviloita, saaristoveneitä. Valoisia kesäöitä ja luonto lähellä. Eihän sitä voi muuta kuin rakastaa.

3. Pisin reissusi ja minne suuntautui?

Olen pariin otteeseen asunut ulkomailla vuoden, ensin lukioaikana vaihto-oppilaana Minnesotassa (USA) ja myöhemmin töissä Puerto Ricossa, Karibian lämmössä. Näitä ei ehkä kuitenkaan voi laskea varsinaisiksi reissuiksi? Toisaalta nyt olemme eläneet läppärikulkureina jo yli 1000 päivää, mutta olemme käyneet aina välillä Suomessa. Pisin ulkomaan pätkä on ollut vajaa puoli vuotta, marraskuusta 2013 kesäkuun 2014 alkuun. Aloitimme reissun Barcelonasta, risteilimme Atlantin yli Louisianaan, viihdyimme Meksikossa lähes kolme kuukautta, käväisimme Guatemalassa ja piipahdimme Floridassa ennen toista Atlantin ylitystä ja lopuksi kävelimme muutaman sata kilometriä Camino de Santiagoa Espanjassa (kuva sieltä).

4. Mikä on seuraava matkailukohteesi ja miksi?

Juuri nyt olen Skotlannissa, ensin koiravahtina pikkukylässä ylängöllä ja sitten pienellä roadtripillä. Täältä matka jatkuu päiväksi Lontooseen. Eli vastaisinko sitten, että Lontoo? Lontoo valikoitui kohteeksi, koska sitä kautta pääsee järkevästi Pariisiin — jossa meidän taas pitää olla marraskuun alussa lentääksemme Tunisiaan. Ja koska Lontoon kautta kuitenkin kieppaamme, niin pitihän sille edes se yksi kokonainen päivä varata, sillä se on yksi suosikkikaupungeistani. Miksikö? Ehkä siksi, että Lontoossa ei ainakaan ikinä käy aika tylsäksi.

5. Paras ranta missä olet ollut?

Puerto Ricon Playa Flamenco vie kyllä ykkössijan. Sen turkoosia laguunia kiertää vitivalkoinen hiekkaranta. Palmut huojuvat, eksoottiset kalat uiskentelevat vedessä ja hotellit puuttuvat näkymää haittaamasta, sillä rannalla on vain leirintäalue.

Toinen suosikkini on Fidzin Yasawa-saaret, joilla hyppelimme rannalta toiselle häämatkallamme. Palmujen välissä heiluva riippumatto, hiljalleen rantaan lyövät aallot ja uskomattoman kirkas vesi jäivät unohtumattomana muistona mieleen. Tosin mieleen jäi myös lähes päivittäinen sade — kuka käski vierailla sadekaudella? — jonka ansiosta nautimme rannasta lähinnä katoksen alta käsin.

Eikä pidä unohtaa Luumäen mökkirantaa, joka on ihan omassa luokassaan! Lämpöä ja eksoottisia kaloja on ehkä muita mainitsemiani rantoja vähemmän, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Ja ne auringonlaskut, jotka värittävät joka ilta taivaalle uuden uniikin taideteoksen.

6. Lomakohde, minne et varmasti matkusta toista kertaa?

Yritin miettiä kohdetta, joka olisi ollut niin vastenmielinen, etten haluaisi sinne uudestaan. En keksinyt yhtäkään, joten vaihdoin taktiikkaa ja mietin, minne todennäköisesti en ikinä enää päädy. Tällainen kohde on varmasti Anak Krakataun tulivuorisaari Indonesiassa. Ei siksi, etteikö saari olisi ollut aivan uskomattoman upea ja mieleenpainuva kokemus, vaan siksi, että sinne on hankala päästä. Muutaman tunnin venematka Jaavan saarelta — eikä reittiliikennettä vaan pitää itse vuokrata vene ja kuski — eikä myöskään mitään fasiliteetteja eli kaikki majoitusvälineistä juomaveteen pitää kuljettaa mukana.

7. Suosittele minulle kolme kaupunkikohdetta Euroopassa, minne sinun mielestäsi kannattaa mennä?

Berliini nyt vaan on Berliini ja juuri siksi suositeltavien joukossa. Se on kuin lukemattomia pikkukaupunkeja toinen toisensa vieressä. Uutta tekemistä vaikka vuoden jokaiselle päivälle, ruokaherkkuja ympäri maailmaa, lukemattomia puistoja, viihtyisiä kuppiloita. Kaikki toteutettuna niin berliiniläisesti: tuttavallisesti, omalaatuisesti ja sydämellä. Älä suunnittele liikaa, vaan hyppää kaupungin menoon ja katso minne se sinut vie.

Lissabon hurmasi minut salakavalasti kaakelikoristeisilla taloillaan, jyrkillä kaduillaan ja omaperäisillä ihmisillään. Kävele rantaan katsomaan meren liikettä ja kalastajien rivistöjä, ajele vanhalla keltaisella ratikalla kaupungin halki ja pidä kahvitauko herkullisen pasteis de Belem leivoksen kera. Eksy kapeille kujille, syö itsesi ähkyyn paikallisessa tavernassa ja istahda sen jälkeen muiden joukkoon puiston pikkuterassille nautiskelemaan valkoviiniä illan hämärtyessä.

Belgrad on suosikkikaupunkini ja joudun yhä syvemmin sen pauloihin jokaisella vierailulla. Belgrad on monipuolinen, ihmisen kokoinen, tuttu ja eksoottinen yhtä aikaa. Älä jää pyörimään pelkästään keskustan kävelykaduille — vaikka sielläkin kannattaa pyörähtää, istahtaa hetkeksi terassille ja ostaa poppareita katukojusta. Ihastele linnoitusta auringonlaskussa ja vietä muiden turistien kanssa iloinen ilta Skadarlijan boheemikadulla. Mutta kävele myös hieman syrjemmälle, eksy korttelimarkkinoiden vihanneskojujen väliin, keskustele elekielellä piirakkamyyjän kanssa ja istahda hetkeksi puistonpenkille paikallisten tavoin elämää seurailemaan.

8. Baari jota et unohda?

Café No Sé Guatemalan Antiguassa on jäänyt mieleen. Asuimme sen lähistöllä, joten päädyimme sinne ihan sattumalta yhtenä iltana. Ja sen jälkeen muutamana muunakin iltana. Sokkeloinen ja hämärä baari, jossa kuitenkin oli viihtyisä tunnelma. Muiden kanssa tuli jutusteltua, toisinaan oli hyvää live-musaa ja joskus ilmestyi ilmainen shottikin pöytään. Ei siihen sen kummempia vaadita.

9. Jälkeenpäin hauskin kömmähdys reissulla mikä kohdalle on osunut?

Aina kun kuulen Ultra Bran kappaleen Minä suojelen sinua kaikelta, minua hymyilyttää kohdassa “olen eksynyt Latviassa”. Sillä minä todellakin olen eksynyt Latviassa, ihan kunnolla. Olimme jossain Riikasta pohjoiseen, siinä kohdilla missä tien varressa näkyy hiekkarantaa kilometri toisensa perään. Illan suussa katsoimme karttataulusta, että muutama kilometri rantaa eteenpäin löytyy leirintäalue ja päätimme kävellä sinne yöksi. Muutama kilometri upottavalla hiekkarannalla ei ollutkaan ihan niin helppoa ja siitä tuli kunnon iltatreeni. Vihdoin, kun luulimme olevamme jo melkein perillä, huomasimme, että aidattu tehdasalue tukki reitin rannan ja leirintäalueen välissä. Tähän aikaan ei vielä ollut karttoja kännyköissä, emmekä olleet edes tajunneet ottaa valokuvaa näkemästämme kartasta, joten seuraavat pari tuntia harhailimmekin sitten pitkin Latvian maaseutua yrittäen löytää tuon kartassa näkemämme leirintäalueen. Kellon jo lähestyessä puolta yötä löysimme lopulta perille, vain saadaksemme tietää, että leirintäalueella oli jonkin uskonnollisen ryhmän kokoontuminen eikä siis tilaa meille. Hetken pohdittuamme marssimme metsän läpi merenrantaan ja pystytimme telttamme dyynin taakse. Siinä vaiheessa ei enää paljoa naurattanut, mutta seuraavana aamuna jo hymyilytti teltan oven auetessa merinäkymään.

10. Mistä löytyy ärsyttävimmät katukaupustelijat?

En muista, että missään olisi ollut todella ärsyttäviä katukaupustelijoita. Hankalimpia ovat lapset kaupustelijoina. Heille tuntuu aina pahalta sanoa ei, vaikka tietääkin, että ostamalla heiltä usein vain tukisi heidän “myyjänuraansa” koulunkäynnin sijasta. Angkorin temppelialueella Kambodzassa oli hyvin sinnikkäitä lapsia postikortteja kaupustelemassa. Yksien kanssa jutellessamme he kertoivat olevansa päivät koulussa ja vasta iltaisin myymässä, mutta hankalahan se on tietää totuutta. Jos jotain positiivista tästä kuviosta pitäisi löytää, niin ainakin lapset puhuivat ihan keskustelukelpoista englantia.

11. Missä maassa on kauneimmat maisemat?

Uudessa-Seelannissa! Pohjoissaaren hobittikukkuloista ja tuliperäisten alueiden värikkäistä avaruusmaisemista eteläsaaren jylhiin vuoriin ja vehreisiin metsiin, Uusi-Seelanti on maisemienjahtaajan unelmien täyttymys. Meillä oli maassa aikaa vajaat kaksi viikkoa, eikä se riittänyt mihinkään. Ensi kerralla ainakin kuukausi! Mukaan säänkestäviä vaatteita ja kamera, paljon muuta ei tarvitakaan.

Liebster Awardin käytäntöön kuuluu keksiä itse uudet 11 kysymystä ja esittää ne 11 muulle pienelle blogille, jotka samalla nimeää palkinnon saajiksi. Minä en onnistunut löytämään seuraamistani blogeista — melko nopeasti vilkaistuna kylläkin — yhtäkään, joka ei Liebsteria ole vielä saanut ainakin kertaalleen. Kaikki sen kyllä ansaitsisivat vaikka toistamiseen! Veikkaan silti, ettei monikaan jaksa useampaan vastailla, joten jätän tällä kertaa uudet kysymykset jakamatta. — Jos joku palkinnon ja kysymykset haluaa, niin huikkaa tuolla kommenteissa ;)

Edit 20.10. Nimeän Stacyn Reissublogin Liebster Awardin saajaksi!

Liebster Award säännöt:

• Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
• Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
• Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
• Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Ja ne 11 kysymystä:

1. Missä olisit mieluiten juuri nyt?
2. Jos suosittelisit “kaiken nähneelle” matkaajalle kohdetta, mikä se olisi ja miksi?
3. Missä ja miten sinä olet ollut eksyksissä?
4. Milloin ennakkoluulosi ovat osoittautuneet vääriksi?
5. Minkä stereotypian olet todennut paikkansapitäväksi?
6. Millainen olisi täydellinen päiväsi, ellei rahalla ja fysiikan laeilla olisi merkitystä?
7. Onko jotain mitä olet nähnyt/tehnyt kohteessa tv-sarjan tai elokuvan inspiroimana?
8. Paras pakkausvinkkisi?
9. Meri vai vuoret?
10. Mikä on erikoisin eläin, johon olet matkoillasi törmännyt?
11. Jos sinun pitäisi antaa yksi ohje ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtevälle, mikä se olisi?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kirjoittelin jo aiemmin siitä miksi pidän Airbnb-majoituksesta ja miten sellainen hankitaan sekä annoin käytännön vinkkejä itse majoitustilanteeseen. Nyt on vuorossa lyhyt katsaus kaikkiin 15 Airbnb-kotiimme maailmalla! (Hinnat sen mukaan mitä me maksoimme majoittuessamme.)

Huone Rooma, Italia
Oma mukava huone (sänky, kirjoituspöytä, vaatekaappi), kylppäri ja keittiö jaettuna omistajapariskunnan ja toisen vuokrahuoneen asukkaiden kanssa, nopea netti, sopiva sijainti noin 10 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Mukavan paikallinen alue, jossa ruuan hinnasta huomasi olevansa kauempana Vatikaanin kulmilta.
Tammikuu 2013 3 yötä, 31€/yö

Huone Ho Chi Minh City, Vietnam
Olimme itse asiassa varanneet huoneen co-working tilan yhteydestä, mutta sen aikaisempi asukas päättikin jäädä siihen pidemmäksi aikaa. Vuokranantajamme hankki meille toisen huoneen tilalle, ja saimme edelleen käyttää co-working tilaa. Huone itsessään oli ihan perushuone, omalla kylppärissä. Alakerran keittiö ja olohuone olivat yhteiskäytössä ja tutustuimme myös muihin asukkaisiin. Huom! Linkki on Airbnb-listaukseen, ei siis huoneeseen, jonka me lopulta päädyimme vuokraamaan.
Huhtikuu 2013 14 yötä, 13€/yö

Huone Istanbul, Turkki
Pienehkö huone (sänky, vaatekaappi) sekä omistajapariskunnan kanssa jaettu keittiö, olohuone ja kylppäri. Ovea avatessa sai vahtia, etteivät kissat päässeet karkuun. Mukava paikallinen alue ydinkeskustan tuntumassa.
Toukokuu 2013 3 yötä, 27€/yö

Huone Berliini, Saksa
Hyvin iso ja mukava huone paikallisen taideyhteisön omistamassa asunnossa. Kylppäri ja keittiö jaettiin kahden muun huoneen asukkaiden kanssa, viereisessä talossa sijaitsi taideyhteisön kahvila ja co-working tila (joita käytimme ahkerasti). Saksalainen tapa tuulettaa kylmälläkin ilmalla vaati hieman totuttelua… Asunnolta oli vain muutaman minuutin kävelymatka metrolle ja itse Neuköllnin aluekin oli mielenkiintoinen.
Toukokuu 2013 12 yötä, 29€/yö

Asunto Pariisi, Ranska
Ihanan pariisilainen, hyvällä maulla sisustettu asunto makkarilla, olohuoneella, pikkukeittiöllä ja kylppärillä. Nespressokone ja lähileipomo kruunasivat aamut. Paikallinen alue, mutta silti kävelymatkan päässä Montmartrelta ja useamman metrolinjan varrella. Olimme vuokranantajan ekat vieraat, joten hieman jännitti vastaako kuvaus todellisuutta. Ei olisi tarvinnut jännittää, sillä tämä oli aivan mahtava kokemus, kaikki oli vielä parempaa kuin osasi odottaa.
Syyskuu 2013 6 yötä, 51€/yö

Huone Dublin, Irlanti
Oma pikkuhuone (sänky, sohva, vaatekaappi) mukavan pariskunnan luona. Kylppäri jaettiin toisen vieraan kanssa ja keittiö myös omistajien kanssa. Hintaan kuului aamupala ja kaupan päälle sai paljon vinkkejä Dubliniin, todella ystävällisen asenteen kera. Hieman ydinkeskustan ulkopuolella, kävellen matkaan meni puolisen tuntia, ratikalla viitisen minuuttia.
Lokakuu 2013 7 yötä, 41€/yö, sis. aamupalan

Asunto Lissabon, Portugali
Mielenkiintoinen studio, jonka parvisänky teki asunnosta riittävän tilavan kahdelle. Ongelmia aluksi lattian kanssa, sillä omistajallekin tuli yllätyksenä sohvan alta löytynyt laho kohta (huomattiin, kun sohvan jalka vajosi läpi lattiasta…) Pidimme kuitenkin asunnosta ja sen sijainnista, joten päätimme jäädä siihen omistajan luvatessa korjausmiesten saapuvan mahdollisimman pian. Näin kävikin, eikä loppuaikana tullut enää ongelmia vastaan. Principe Realin alue oli aivan nappivalinta meille. Kapeita mäkisiä katuja, kauniita vanhoja rakennuksia, ravintoloita, pikkupuistoja kahvi(viini)kioskeineen. Noin vartin kävelymatka ydinkeskustaan ja reilu viisi minuuttia Bairro Alton baari/ravintolakaduille.
Lokakuu 2013 1kk 722€ = 23€/yö

Asunto Barcelona, Espanja
Kahden makkarin asunto, sillä olimme reissussa ystävän kanssa. Olohuone, keittiö, kylppäri ja toinen wc (joka oli tosin niin pieni, että sinne juuri ja juuri mahtui). Todella hyvä sijainti ravintoloiden ja baarien keskellä Ravalin kujilla, reilun 5 minuutin kävelymatkan päässä Ramblalta. Tosin äänet kadulta eivät hiljenneet missään vaiheessa.
Marraskuu 2013 6 yötä, 67€/yö, kolmelle hengelle

Asunto Chicxulub, Meksiko
Kolme makkaria, kaksi kylppäriä, keittiö ja iso parveke merinäköalalla, sekä uima-allas asuinkompleksin pihalla. Muut kompleksin asukkaat olivat lähinnä ystävällisiä kanadalaisia eläkeläisiä. Ruokakauppaan piti kulkea julkisilla ja nettiyhteys oli heikohko, mutta muuten oikein hyvä paikka. Omistaja oli superystävällinen, kuljetti meidät Meridasta asunnolle ja takaisin, sekä käytti kaupassa saapumispäivänä.
Tammikuu 2014 7 yötä, 39€/yö, kolmelle hengelle

Talo Antigua, Guatemala
Oma talo rauhaisalla sisäpihalla keskustassa. Kaksi makkaria, keittiö, kylppäri ja olohuone, jotka jaoimme ystäviemme kanssa. Vesi oli välillä poikki koko asuinalueelta ja netti ei aina kuulunut taloon sisälle asti, mutta muuten olimme oikein tyytyväisiä. Samassa pihapiirissä oli kolme muutakin taloa, joista yhdessä asuivat todella mukavat omistajat ja toisessa vuokralainen. Omistajien neljä ystävällistä ja isoa koiraa olivat pihalla vapaina, mikä loi turvallisuuden tunnetta.
Maaliskuu 2014 9 yötä, 28€/yö, meidän osuus 14€/yö

Asunto Ljubljana, Slovenia
Suloinen yksiö kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Omistaja oli ammatiltaan sisustussuunnittelija ja se kyllä näkyi yksityiskohdissa. Asunto oli osa pienen pihan ympärille rakennettuja kaksikerroksisia taloja ja alue tuntui omalta pieneltä kylältään. Aivan lähellä oli useita ravintoloita ja kuppiloita, ja vieressä virtaavan kanaalin varrella oli mukava käydä kävelyllä.
Syyskuu 2014 7 yötä, 39€/yö

Asunto Zagreb, Kroatia
Ihanan iso ja valoisa asunto, jossa myös erittäin hyvin varusteltu keittiö, upottavan mukava sohva sekä parveke. Hieman syrjässä, ydinkeskustaan käveli melkein puoli tuntia, mutta lähistöllä oli kyllä kauppa, kahviloita ja ravintoloita.
Syyskuu 2014 10 yötä, 30€/yö

Asunto Belgrad, Serbia
Hulppean värikäs pikkuasunto ihan parhaalla sijainnilla. Kämppä oli kompakti, mutta niin hyvin suunniteltu, että selvittiin siellä helposti kaksi viikkoa. Kulman takana Aleksanterinbulevardi, jonka varrelta löytyi kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja pikaruokapaikkoja. Omistajan äiti asui naapurissa ja auttoi Anttia hammaslääkärillä käynnissä. Sekä käynnisti aina uudestaan muutaman kerran päivässä kaatuvan netin.
Syyskuu 2014 14 yötä, 29€/yö

Asunto Skopje, Makedonia
Jännä 60-lukulaisen modernisti sisustettu asunto, jossa oli kaikki mahdolliset mukavuudet. Sijainti ihan ydinkeskustassa kävelykadun varrella, siitä oli helppo kulkea kaikkialle. Superavulias vuokraemäntä, joka lähetteli kaikenlaista mielenkiintoista tietoa mm. tapahtumista sekä vei meidät pari kertaa ulos syömään.
Lokakuu 2014 17 yötä, 32€/yö

Asunto Ateena, Kreikka
Kotoinen asunto mukavuuksineen. Oleellisina tukeva sohva, kylpyamme sekä aurinkoinen parveke sisäpihalle. Hyvinkin paikallinen alue, josta pääsi helposti keskustaan noin 20 minuutissa. Kulman grilliltä sai oikein hyvää souvlakia.
Lokakuu 2014 15 yötä, 37€/yö

Siinäpä meidän tähänastiset Airbnb-kotimme, lisää on varmasti tulossa! Millaisia Airbnb-kokemuksia sinulla on?

Jos käytät Airbnb:tä ensimmäistä kertaa, tämän Airbnb-linkin kautta saat 31€ alennusta varauksestasi (ja samalla minä saan saman summan omalle Airbnb-tililleni seuraavaa varausta varten).

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—
Viime postauksessa jäätiin Suomeen paluuseen viiden ulkomaan kuukauden jälkeen.

Ensimmäisenä moikattiin vanhemmat.

Uskomattoman kirkkaita kesäpäiviä riitti pitkään.

Ja upeita auringonlaskuja. Mökkiranta <3

Helsingissä käytiin ihmettelemässä Tall Ship Racen suuria aluksia huimapäisine miehistöineen. Uskaltaisitko itse kivuta mastoon?

Tallinnassa vietettiin kokonainen kuukausi. Ehtipä vihdoinkin tutustumaan tähän hurmaavaan etelänaapuriimme paremmin.

Meidän vuokra-asunto oli aivan ihana. Ja tuo nojatuoli oli ehkä maailman paras. Just sellaisen hankin, kun mulla joskus taas on pysyvä koti.

Tallinnasta tehtiin kesäretki takaisin Suomen puolelle kaverien häihin. Illan päätti savusauna ja sumuinen järvi. Mä kelluin siellä melko pitkään vaan fiilistelemässä.

Tallinnassa ruokittiin kulttuurinnälkäämme muutamassa museossa. Ihastuin Kondrad Mäen maalauksiin. Mahtavat värit ja tunnelma.

Kadriorgin puisto tuli hyvin tutuksi, sillä kävelimme sinne lähes päivittäin.

Tallinnasta busseilimme Tarttoon, ja mä olin ihan myyty. Mukavan pieni ja sympaattinen kaupunki.

Tartosta jatkoimme viideksi päiväksi etelä-Viron maaseudulle Art of Hosting tapaamiseen, tähän tunnelmalliseen maalaistaloon.

Noihin päiviin mahtui iso tukko ideoita, oivalluksia, keskusteluja, mukavuusalueelta pois astumista  ja ylipäätänsä hyvää fiilistä.

Vielä pari päivää Tallinnassa, tällä kertaa vanhan kaupungin tunnelmassa.

Kun käy kävelyllä tarpeeksi aikaisin, vanha kaupunkikin on hiljainen ja autio.

Suomeen palattiin kesän viime metreillä. Eläimiä ja taloa vahtiessa vierähti oikein viihtyisä viikko.

Ennen Euroopan turneen aloittamista ehdittiin myös muutamaksi päiväksi mökille alkavaa ruskaa ja hiljaisuutta ihailemaan.

Pariisin Montmartren kansoittivat turistien lisäksi taiteilijat.

Pitihän se pakollinen Eiffel-tornikin nähdä. Voiton veivät kyllä kävelyt Seinen varrella, varsinkin illan valojen loisteessa.

Notre Damin edessä törmättiin tanssiesitykseen. Tuolla valkoisen pömpelin takana siis, jos ihmettelit.

Dublinin vierailun kohokohtia oli ratsastusretki Wicklowin vuorilla.

Dublinissa itsessään parasta oli värikkäät rakennukset, katutaide ja lukemattomat pubit. Ja ne ylettömän ystävälliset paikalliset, vau.

Osana TBEX matkabloggaajakonferenssia pääsin osallistumaan useille retkille. Tässä tunnelmia kelttikierrokselta.

Viikon lopuksi teimme vielä autoretken Wicklowin vuorille. Aika monta vau-huudahdusta kuului suustani tämän ajomatkan aikana.

Glendaloughin luostarinrauniot ja vuoristojärvet kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Itse kävin paikalla kahdesti, joista jälkimmäisellä ehdittiin hieman kävelläkin. Polkuja olisi löytynyt kilometrikaupalla upeissa maisemissa.

Lissabonin illat oli pastellinsävyisiä.

Ja meidän asuinalue mäkinen.

Aivan ihana kaupunki. Historiaa, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja halpaa viiniä. Kuukausikin oli lyhyt aika.

Lissabonin lähellä sijaitsevassa Sintrassa kiivettiin vuoren huipulle linnoitusta ihmettelemään.

Ja seikkailemaan satumaailmassa. Eikös olekin tämä linna kuin suoraan sadusta?

Portoon matkattiin lähinnä portviinin takia.

Ja olihan siellä mukavaa muutenkin, tunnelmallisia vanhoja kortteleita ja kapeita katuja.

Tuolla ne joen toisella puolella siintää, ne portviinikellarit.

Pikavisiitillä Suomeen moikattiin rakkaat ja päivitettiin laukkujen sisältö. Syksy oli marraskuussa jo pitkällä.

Palju lämpiämässä. Päästiin nauttimaan lopputuloksesta kirpeässä syysillassa tähtien alla <3

Barcelonassa kämppä löytyi Ravalin kapeilta kaduilta.

Oi Gaudi.

Hei hei Barcelona, nyt mennään!

15 päivää kimallusta, hemmottelua, hyvää ruokaa ja rauhaa.

Ennen varsinaista valtameren ylitystä pysähdyttiin Caditziin kävelemään rantabulevardilla ja eksymään sokkeloisille pikkukujille.

Ja Santa Cruziin Teneriffalle ihmettelemään harmaata päivää. Paljon muuta tekemistä meillä ei siellä ollutkaan.

Auringonlasku Atlantilla

New Orleansiin saavuttua saatiin maailman pienin vuokra-auto alle ja vaaraa (=kaikkien muiden jättiautoja) uhmaten suunnattiin Louisianan moottoriteille.

Useissa luonnonpuistoissa pääsi soille kävelemään puupolkuja pitkin.

Löydettiin me muutama alligaattorikin lopulta, tosin vasta autolla ajettavan lenkin varrelta.

Upean vuoden päätti parin viikon kodinomistajasimulaatio New Orleansissa, täydellisenä lemmikkeineen kaikkineen.

Puisto talon takana loi hyvät puitteet päivittäisille lenkeille.

Joulu oli hieman erilainen, mutta oli meillä ainakin perunalaatikkoa ja rosollia. Ihan omin käsin tehtynä.

Ja tähän loppuun vielä todiste meidän villistä uuden vuoden vastaanotosta New Orleansin tunnetussa bilekaupungissa.

—
Tässä vielä linkki 2013 yhteenvetoni ensimmäiseen osaan, jos et vielä siihen tutustunut.

Lisää reissukuvia löytyy myös tästä Youtube-videostamme

Lisää 2013 kokoomajuttuja (ja kuvia) löytyy englanninkielisestä Anywhereism-blogistamme:
-> Our 2013 in Instagram
-> Our 2013 in Travel
-> Our 2013 as Digital Nomads

—
Follow my blog with Bloglovin

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Lissabonissa ja käytettiinkin se lähes kokonaan turisteiluun. Oli vielä niin monta asiaa tekemättä ja kokematta. Ensin hypättiin turistientäyteiseen 28 ratikkaan, jolla pääsi meidän kulmilta keskustan läpi Alfaman kukkuloille. Alfama on Lissabonin vanhin kaupunginosa, keskiajalta peräisin. Siellä ihasteltiin maisemia, kapeita katuja ja vanhoja taloja. Kukkulan päältä olevasta linnoituksesta oli hienot näkymät kaupungin yli. Linnoituksen muureilla kävellessä ja keskiaikamusiikin soidessa taustalla oli aika taianomainen olo. Käveltiin kukkulalta alas, käytiin ihastelemassa jotain todella vanhaa kirkkoa ja pysähdyttiin kävelykadulle syömään vohvelia. Mentiin vihdoinkin sillä ulkoilmahissillä ylös meidän kukkuloille ja osuttiin mukavalle aukiolle. Istahdettiin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, kirsikanmakusta Ginginha-likööriä ja kuuntelemaan katusoittajia.

Illan lopuksi vielä näköalatasanteelle. Siellä oli vapaana pari rantatuolin näköistä istuinta, aseteltuna näköalaan päin. Parkkeerattiin siis siihen hetkeksi (lue: muutamaksi tunniksi). Punkkarisetä tuli esittämään tulijönglöörausta. Se vaikutti hieman sekavalta ja mietin että mitäköhän tostakin tulee. Ihan hyvin se kuitenkin veti. Esityksen jälkeen juteltiin sen kanssa hetki, tai oikeastaan se jutteli ja me hymisteltiin. Sillä oli hiiri hupparin hupussa. Ei näyttänyt yhtään pelkäävän vilinää ympärillä, siinä se vaan tyynenä hengas. Siis se hiiri. Kuten mieskin kyllä. Miehellä oli myös koira, jonka papereita se ylpeänä esitteli. Nyt sen voi kuulemma ottaa mukaan vaikka lähtisi ulkomaille. Mies kertoi myös, että rankkuri oli kerännyt koiran jokin aika sitten ja hän oli ollut useamman päivän syömättä, jotta sai kerättyä tarpeeksi rahaa sen lunastamiseen ulos. Prioriteetteja.

Perjantaina koottiin kamppeet kasaan, tarkistettiin vielä kerran ettei mihinkään kaappiin jäänyt mitään ja suunnattiin junalle. Olin ajatellut saavani paljon töitä tehtyä kolmen tunnin junamatkan aikana, mutta unohduin vähän väliä tuijottamaan ohikiitäviä upeita maisemia. Perillä Portossa piti vielä mennä lähijunalla keskusta-asemalle. Periaatteessa helppo juttu, mutta juna oli ilmeisesti myöhässä ja lähtölaituri vaihtui useaan otteeseen. Jotain kuulutettiin Portugaliksi ja hetken kuluttua huomattiin, että melkein kaikki ihmiset oli hävinnyt laiturilta. Ekalla kerralla meni hetki ennen kuin tajuttiin mitä tapahtuu, junan tiedot vaan hävis laiturin inforuudulta ilman mitään ohjeistusta jatkosta.

Porto tarjosi hyvää harjoitusta mäkikävelystä, tuntui että koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Meidän huoneistohotelli oli vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla, jossa puoliksi romahtaneet ja hienosti laitetut talo seisovat vierivieressä ja kissoja loikoili siellä sun täällä. Hotelliin kirjautuessa meille kerrottiin, että lähin kauppa on vain muutaman minuutin päässä. Kyllä joo, mutta jyrkän mäen alla. Lisäharjoitusta tuli siis kauppakasseja ylämäkeen raahatessa.

Ekana päivänä, eli perjantaina käytiin vaan syömässä hyvin myöhäinen lounas ja kaupassa hakemassa ruokaa hotellille. Lauantaina satoi vettä lähes taukoamatta. Siitä huolimatta tehtiin pieni kävely keskustaan. Löydettiin sieltä näitä tyyppejä hengaamassa.

Käytiin myös kurkkaamassa Livraria Lello, hyvin vanha ja kaunis kirjakauppa, jota on käytetty myös Harry Potter leffoissa. Omistajilla on nykyään ilmeisesti ongelmana turistien määrä, varsinkaan kun harva ostaa mitään, tulee vaan ihmettelemään. Miettivät kuulemma jo pääsymaksua… Ei mekään kyllä mitään ostettu, kun kirjat kulkee nykyään elektronisessa muodossa mukana. Kirjakaupan vierestä löytyi kahvio, josta saatiin paikallista herkkua Francesinha-leipää. Kyseessä oli siis leipä, jonka sisässä oli viittä eri lajia lihaa ja paria juustoa. Koko homma oli kauttaaltaan päällystetty sulatetulla juustolla ja kastikkeella ja tarjoiltiin ranskalaisten kanssa. Hyvää, mutta hieman liian rasvaista ja täyttävää. Ei tullut enää nälkä sinä päivänä. Ennen kotiin suuntaamista käytiin vielä valokuvamuseossa, jonka ensimmäisen kerroksen näyttely sodassa haavoittuneista sai taas kyllä ajatukset laukkaamaan.

Sunnuntai oli varattu Vila Noca de Gaian joenranta-alueelle ja sen kuuluisille portviiniluolille. Rypäleet portviiniä varten kasvatetaan kauempana Douro-joen varrella, mutta itse viinikellarit ovat täällä Portossa. Ferreiran kellareilla osallistuttiin kierrokselle, jossa opittiin portviinistä ja sen historiasta hieman enemmän kuin aikaisemmin. Muissa kellareissa tyydyttiin vain maistelemaan. Päivän aikana kävi selväksi kolme eri portviinityyppiä, sillä jokaisessa käymässämme paikassa käytiin nämä läpi tarjoiluvinkkien kera (Valkoinen = viilennettynä, jälkkärien kanssa, tms. Ruby = vahvat juustot, tumma suklaa, jne. Tawny = pähkinät, kuivatut hedelmät, jne). Omaa suosikkia näistä tyypeistä en osaa valita, sillä kaikki toimii eri tilanteissa. Mutta merkeistä paras tämän empiirisen kokeilun perusteella oli Quinta do Noval.

Maanantai-aamuna herättiin suht aikaisin portviinintäytteisestä sunnuntaista huolimatta. Oltiin tosin oltu kotona jo aikaisin illalla, koska nuo kellarit olivat auki vain viiteen-kuuteen asti. – Kannattaa muuten tarkistaa aukioloajat varsinkin talviaikaan. Marraskuusta lähtien monet kellareista pitävät pitkän lounastauon ja menevät myös kiinni hieman aiemmin. Osa ei ole ollenkaan auki viikonloppuisin tai ainakaan sunnuntaisin. Onneksi paikkoja on kuitenkin niin monta, että tekemistä riittää, ellei sitten halua juuri jonkun tietyn merkin kellarissa vierailla.

Mutta maanantaissa siis olin menossa. Silloin tehtiin koko päivä töitä, alkuosa siitä mukavassa ulkokahvilassa auringon paisteessa. Juotiin kahdet kahvit, syötiin aamupala ja lounas. Kahdelta ihmiseltä 19€. – Arvatkaa oliko muuten shokki tulla Helsinki-Vantaalle, jossa vissypullo kahvilassa maksoi 3,90€?

Tiistaina taas kamat kasaan. Istuskeltiin ulkokahvilassa aamukahvien ja lounaan ajan, imien auringonsäteitä varastoon marraskuista Suomea varten. Lounaan jälkeen junalla takaisin Lissaboniin. Tällä kertaa juna hyppi ja töksähteli niin paljon, etten saanut töitä ollenkaan tehtyä. Onneksi oli podcasteja kuunneltavana. Lissabonissa suoraan hotellille, nopea illlallinen viereisessä raflassa ja kuuma vaahtokylpy illan päätteeksi. Välillä on kiva olla vähän hienommissa hotelleissa, löytyy siisti amme ja mukava sänky. 46€/yö, eli yli meidän budjetista pysyen kuitenkin järkevän hemmottelun rajoissa. Ja sijainti ihan lentokentälle menevän metron vieressä oli säätämisenvähentäjänä varmasti muutaman euron arvoinen.

Keskiviikko oli kokonaisuudessaan matkapäivä. Kello soi puoli seiskalta, sillä illalla ajattelin optimistisesti, että puol tuntia aamulla riittää. No eihän se ihan riittänyt. Onneksi lentokentälle matkatessa ei tullut viivytyksiä, joten ehdittiin koneeseen. Pitäis oppia ottamaan vähän enemmän sähläysvaraa aikatauluihin. Jos vaikka päätyy väärään suuntaan menevään junaan (kuten Roomassa), joka vielä pysähtyy pitkäksi aikaa keskelle ei mitään jonkin onnettomuuden takia.

Lento meni hyvin, vähän hyppivää kyytiä sekin kyllä. Lähes koko matkan oli turbulenssin takia turvavyövalo päällä. Jäi siis työnteko väliin, mutta sainpa vihdoinkin syvennyttyä muutamaan lattarioppaaseen, joita olin Kindleeni ladannut. Muutamia ideoita tuli lisää siitä, missä voitaisiin kevään aikana käydä. Lento saapui ajallaan ja Hämeenlinnan bussikin lähti juuri sopivasti, ettei joutunut odottelemaan. Kylmä tuli jo siinä parissa odotteluminuutissa. Miehen vanhemmat oli ollut käymässä Roomassa ja osuivat samaan bussiin. Päästiin siis yhtä matkaa perille. Illalla vielä ruisleipää ja hyviä juustoja. Vielä kun pian saa salmiakkia, niin kaikki hyvin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina lähdettiin etsimään lounasta ulkoa. Ensin törmättiin hienoon näköalapaikkaan (Miradouro de São Pedro de Alcântara, kuva yllä), jota ei oltu aiemmin nähty, vaikka onkin hyvin lähellä meidän asuntoa. Edelleen siis löytyy uutta ja jännää lähikulmilta kolmen viikon asumisen jälkeen.

Lounastakin löydettiin, päivän menu muiden turistien seurassa. Mutta kun se näköala vaan oli niin kiva. 10€ per pää iso kana-annos leivän ja juoman kanssa, ei ihan mahdoton hinta. Palvelu oli ehkä kyllä hitainta mihin täällä oon törmännyt, eli ei tullut uutta suosikkia tästä ruokapaikasta.

Ahdettuamme mahamme täyteen ja ihailtuamme tarpeeksi maisemaa suuntasimme rautatieasemalle ostamaan junaliput Portoon. Ensin jonottelin hetken lähijunien jonossa, kunnes huomasin erehdykseni ja suuntasin etsimään kaukojunien lipunmyyntiä. Löytyihän sekin, mutta olivat juuri lähteneet lounastauolle. Meille jäi siinä tunti aikaa kierrellä keskutassa, eli ihan ylimääräinen sightseeing hetki. Käytiin myös ostamassa mulle lisää vihreätä inkivääriteetä terveyskaupasta, kun meidän lähikaupan teevalikoima on erikoinen ja hyvin rajoitettu. Lippuluukkukin lopulta aukesi ja nyt on kädessä liput Portoon! Vinkkinä muuten se, että jos liput ostaa vähintään viikkoa etukäteen on mahdollista saada 40% alennusta. Meille tämä tarkoitti noin 40€ säästöä, eli kannatti tehdä lenkki aseman kautta jo ajoissa.

Perjantaina alkoi marraskuu ja syksy on selkeästi saapunut. Takille ei kuitenkaan ole vielä ollut tarvetta, neule on riittänyt iltaisinkin hyvin. Marraskuun myötä moni paikka on siirtynyt talviaikatauluihin, esimerkiksi miettimiämme tippausperusteisia kävelykierroksia järjestetään harvemmin. Ja meidän lähipuiston kioski ei ollutkaan auki, kun meinattiin sinne perjantaina hetkeksi istahtaa. Onneksi isomman Principe Real aukion kioski oli. Onnistuttiin vieläpä löytämään vapaa pöytä, vaikka kysessä on varsinkin viikonloppujen alkuillasta hyvin suositusta hengailupaikasta.

Olen viime aikoina lueskellut paljon tehokkuudesta, aikaan saamisesta ja elämän järjestämisestä (esim. Getting Things Done ja Power of Habit). Näistä intoutuneena käytinkin lauantai-aamupäivän elämääni järjestelemällä. Voisin kirjoitella löydöksistäni ja uusista käytännöistäni vaikka ihan erillisen postauksen. Iltapäivällä käveltiin alas meren rantaan. Matkan varrelta löytyi tämä päivää piristävä katutaideteos.

Rannalla oli jännän näköisiä istuimia, jotka samalla toimivat puiden ruukkuina. Vapaana olevat olivat vaan niin likaisia, että päädyttiin istumaan kiveyksen reunalle. Siinä vierähti aika pitkä tovi, meren katselemisessa on jotain hyvin rauhoittavaa. Ajatukset saa rauhassa harhailla ja niille tuntuu olevan tilaa.

Kun vihdoin lähdettiin eteenpäin niin eiköhän jo muutaman sadan metrin päästä löytynyt niin mukavan näköinen rantaportaikko, että taas piti istahtaa alas. Tässä kohtaa meren lisäksi viihdettä toi pieni paikallinen tyttö, joka innoissaan seurasi paikalle saapuneen valokuvaajan työtä. Tyttö kierteli kuvaajan ympärillä hänen laittaessaan laitteistoaan kuntoon ja keikisteli kameran edessä jo ennen kuin kaikki oli edes valmiina. Kuvaajan tarkoituksena näytti olevan kuvata siltaa ja auringonlaskua, mutta saipa kaupan päälle kuvia iloisesta tytöstä.

Kotimatkalla kävelimme keskustan läpi. Alkuillasta siellä on jotenkin niin erilainen tunnelma kuin päivällä. Katuvalot ja kauppojen ikkunat loistavat hämärässä, kastanjakojuista nouseva sankka savu himmentää kadut. Ihmisiä on joka puolella, mutta se ei jostain syystä häiritse vaan tuntuu mukavalta. Tuntee itsensä osaksi jotain suurempaa kokonaisuutta.

Sunnuntaina oli päänsärkypäivä (ihan selvennyksenä: ei krapula), eli täydellinen tekosyy lukea ja ottaa torkkuja.

Maanantaina pidettiin kuukausipalaveri, käytiin läpi mitä viime kuussa on tapahtunut (paljon!) ja mietittiin mitä tässä kuussa halutaan saada aikaiseksi. Kiireinen kuukausi on tulossa, paljon tekemistä samalla kun liikutaan paikasta toiseen. Lokakuu menikin lähinnä täällä Lissabonissa, paikoilleen rauhoittuen. Tässä kuussa tiedossa Porto, viikko Suomessa, viikko Barcelonassa ja Atlantin ylityksen aloitus.

Tiistai-illalle olin varannut pöydän BA Wine Bar ravintolasta. Siellä tilasimme ison lautasellisen paikallisia herkkuja. Kahdeksaa erilasta juustoa, joista yhtä teki kuulemma yli 70-vuotias mummo ja joka oli niin vahvaa, että sain vain pienen palan syötyä. Possua oli neljässä eri muodossa, kaikki suussasulavia. Tämä ilmeisesti johtui siitä, että nämä possut olivat saaneet syödäkseeen vain tammenterhoja. Juustojen oheen oli kahta ihanaa hilloa, joulumausteista kurpitsaa ja Balkanin mieleen tuova paprikaa. Vielä kahta oliiviöljyä, joita siinä sitten vertailtiin ja maisteltiin. Ohessa tietysti myös leipää ja oliiveja. Ja tässä siis pelkkä ruokapuoli, viinit oli kuitenkin se asian ydin. Paikka oli pieni ja palvelu henkilökohtaista. Viiniä tilatessa sai kertoa minkä tyyppisestä tykkää ja tarjoilija toi muutaman kokeiltavaksi. Jos ei osunut kohdalleen oli aina mahdollista pyytää lisää maistettavaksi. Nämä maistelut eivät tietenkään maksaneet mitään, viinilasillisetkin olivat 4-7€. Ei siis mikään halvin paikka, mutta laatu oli korkea ja se palvelu oli kyllä aivan uskomatonta. Ihana kokemus.

Kahden ja puolen tunnin illallisen jälkeen istahdettiin vielä hetkeksi ihailemaan kaupungin valoja tuonne ylempänä mainitsemalleni näköalapaikalle. Sieltäkin löytyi ulkoilmakioski, mitenkäs muutenkaan.

Keskiviikkona heräsin aamulla neljän aikaan, enkä saanut unta, vaan päädyin lukemaan useamman tunnin. Vasta joskus seiskan jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin vähän ennen puolta päivää. Siinä meni sen päivän aikataulut aikalailla uusiksi ja paljon muuta kuin töitä ei ehtinyt tekemään.

Sellainen viikko. Lissabon on kyllä ihana, ei millään malttaisi vielä lähteä.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Ollaan nyt viime aikoina innostuttu Instagramista, joten sinne ilmestyy uusia kuvia tasaisella tahdilla.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viime torstaina satoi taas vettä koko päivän, eli ei tehty paljon mitään. Päivän kohokohta oli se, että remppamiehet tuli korjaamaan meidän lattiassa olleet reiät.
Tuo kohta oli ollut sohvan alla piilossa ja ilmeisesti siihen oli joskus kaatunut enemmänkin vettä tms. Tämä on turisteille vuokrattava asunto ja asukkaat vaihtuvat yleensä usein, joten syntynyt vahinko huomattiin vasta kun meitä edeltävillä vuokralaisilla oli sohvan jalat mennyt lattiasta läpi. Me vietettiin siis pari ekaa viikkoa niin, että tuo yksi kulma asunnosta piti kiertää. Aika rennosti sitä on oppinut asioita ottamaan, hetki mietittiin silloin heti alussa pitäisikö hankkia toinen asunto, muttei sitten viitsitty. Ja koska tuosta ei myöskään tullut mitään oireita yleensä aika homeherkälle miehelleni, niin ei asia hetken päästä vaivannut ollenkaan.

Perjantaina paistoi vihdoin aurinko. Iltapäivällä hain postista Pariisiin unohtuneet varasilmälasini, kiitos ihanalle isännällemme siellä niiden postittamisesta. Sen jälkeen istuskeltiin hetki aukiolla ihmisiä katselemassa. Saattoi siinä mennä myös pari viinilasillista. Illallispaikaksi löydettiin mukava, mutta aika turistihintainen tapas-paikka. Tapakset oli kyllä hyviä, ei siinä mitään. Illallisen loppupuolella alkoi taas kaatosaade ja hetken katoksen alla sinniteltyämme pelastauduttiin ravintolan sisätiloihin. Siinä kuluikin sitten reilu tunti muiden asiakkaiden kanssa jutellessa, kunnes sade sen verran heikkeni, että tohti lähteä kotiinpäin.

Lauantaina aurinko oli tullut takaisin ja me suunnattiin Belémin aluetta tutkimaan. Tärkeimpänä asiana etsittiin ensin lounaspaikka. Turistiruokaloiden välistä löydettiin yksi paikka jossa ei ollut sisäänheittäjää ja asiakkaat näyttivät paikallisilta. Sinne siis, eikä petytty. Lounaan jälkeen käveltiin ympäriinsä ja ihailtiin alueen arkkitehtuuria ja istutuksia. Jerónimos-luostari oli ensimmäinen vastaantullut kohde ja aika vaikuttava ulkoasultaan. Käytiin ihailemassa sen sisällä ollutta kirkkoa, mutta jätettiin muut (maksulliset) osiot tällä kertaa väliin. Kierros itse luostarissa olisi kyllä ollut mielenkiintoinen, samoin rakennuksessa ollut suuri arkeologian museo. Ehkä ensi kerralla.

Seuraavaksi käveltiin rantaan päin, löytöretkeilijöiden muistomerkin juurelle. Siellä paikallinen ryhmä esitti perinteistä musiikkia ja tanssia, pukeutuneena historiallisiin asuihin. Ihan odottamaton lisä päivään. Siinä rannan portailla oli mukava istuskella, kuunnella musisointia ja katsella ohi lipuvia purjeveneitä. Ja ihan rannan tuntumassa pyöriviä kalaparvia, joita luulin ensin roskiksi.

Illan viiletessä käytiin vielä katsastamassa Berardo-museon kokoelmista 1900-1960-lukujen osio. Suosittelen! Hienoja teoksia ja ilmainen sisäänpääsy. Siinä kierrellessä mulla tosin kipeytyi toinen jalkapohja niin pahasti, että jätettiin loppuosa isosta museosta ensi kertaan. Veikkaan, että kipu juontaa juurensa pari viikkoa sitten tehtyyn Sintran retkeen, jolla kävelin tuntikaupalla rinteitä ylös ja alas varvassandaaleissa. Ei ehkä kovin fiksua, muttei se siinä kävelyn aikana vielä tuntunut mitenkään epämukavalta. Seuraavina päivinä vasta. Kun siellä museossa klinkkasin sen kipeän jalkani kanssa ja irvistelin, niin yksi museovalvojista toi mulle sellaisen kannettavan tuolin. Sen kanssa sitten taapersin eteenpäin ja pysähdyin aina välillä istuskelemaan hetkeksi.

Pari seuraavaa päivää olikin hieman hankalampaa, sillä kipeän jalan kanssa ei pitkälle voinut liikkua. Varsinkin kun tämä asuinalueemme on hyvin mäkistä, tehden kävelystä normaalia raskaampaa. Paikalliset ovat kyllä olleet hyvin kekseliäitä, keskustasta löytyy esimerkiksi hissi, jolla pääsee mäen päälle (kuva alla). Tuolla hissin yläpäässä on siis kävelysilta, joka johtaa kadulle mäen päällä. Hissi on tosin paikallinen turistinähtävyys ja jonot sen mukaiset.

Muutaman päivän jälkeen ei enää jaksanut istua paikallaan, vaan jonnekin piti päästä. Antti oli aamukävelyillään löytänyt mukavan näköalapaikan (Miradouro de Santa Catarina), jolta löytyi myös täällä yleinen pieni ulkokahvila terasseineen. Sinne siis iltapäiväksi. Maisemia ihaillessa oli hyvä keskustella ja coachata (valmentaa) toisiamme. Yritetään pitää tapana muutaman viikon välein keskittyä vuorotellen kumpaankin meistä ja käydä läpi ajatuksia ja suunnitelmia vähän syvällisemmin.

Siinä keskustellessa aurinkokin ehti jo laskemaan, aivan upean näköistä. Aika moni muukin oli eksynyt paikalle ihailemaan, vaikka kova tuuli tekikin olosta tässä vaiheessa jo aika viileän. Auringon laskettua lähdimme etsimään lämmintä illallispaikkaa ja löysimmekin aivan ihanan intialaisen. Olipas hyvää pitkästä aikaa.

Eilinen, eli keskiviikko, oli meidän diginomadielämän 300. päivä. Tämän kunniaksi kirjoittelimme muutaman blogipostauksen (300 päivää ja 300 days of open road). Illalla paistoin pihvit ja ison kasan paikallisia paprikoita. Helppo ja hyvä ruoka, paistaa vaan öljyssä ja reilusti suolaa päälle. Kuva-aineistoa ei ikävä kyllä ole, katosivat parempiin suihin ennen kuin muistin kaivaa kameran esiin.

Ilma on täälläkin muuten jo melko syksyinen, pari päivää sitten kytkettiin jo lämmitin päälle.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Ollaan nyt viime aikoina innostuttu Instagramista, joten sinne ilmestyy uusia kuvia tasaisella tahdilla.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällaisia upeita kaakeleilla päällystettyjä koristeellisia taloja näkyy paljon ainakin täällä meidän kulmilla. On tosin hieman epäselvää mikä tämä “meidän kulmilla” oikeastaan on, ilmeisesti Principe Real, mutta kaikista lähteistä sellaista aluetta ei edes löydy. Kaunista ja tunnelmallista joka tapauksessa. Mukavia pikkukatuja, pikku puistikoita ja paljon mäkiä.

Kaikki talot eivät ole ihan priimakunnossa. Omalla tavallaan kauniita nämä hylätytkin talot.

Tällaisia kapeita katuja täällä meillä päin on. Juuri oikea paikka seikkalukävelyille.

Ja koska kadut on kapeita, niin autotkin on pieniä. Ja söpöjä. Ja paikalliset aika hakoja parkkeeraamaan.

Tämä upeasti maalattu roskis saa hymyilemään aina ohi kulkiessa.

Tältä näyttää meidän kadulla iltaisin.

Tosin iltaisin näyttää myös aika usein tältä. Lähipuistikoissa on pieniä ulkoilmakioskeja, joiden ympärillä on pöytiä. Lasi viiniä maksaa 1,15 euroa, ilma on leuto ja samalla voi tarkkailla paikallisia tai parantaa maailmaa.

Viime viikonloppuna saatiin itsemme raahattua ihan ulos kaupungista ja turistinähtävyyksiä ihmettelemään. Kiitos kylään tulleen ystävän. Junamatka Sintraan kesti noin 40 minuuttia ja paikalla odotti vaikka mitä nähtävää. Vanhoja ja vielä vanhempia palatseja sekä idyllinen kylä rinteessä. Olimme enemmän kuin reippaita ja kävelimme koko matkan vuoren huipulle, josta löytyi tämä yli tuhat vuotta vanha maurien linnoitus.

Vähän lisää kävelyä ja toiselta huipulta löytyi satulinna Palace da Pena. Kymmeniä torneja, värien leikittelyä ja upeita yksityiskohta. Tätä linnaa ei ole rakennettu sotalinnoitukseksi, vaan fiilis on ennemminkin kuin Disneyn teemapuistossa. Ilman satuhahmoja ja sokerikuorrutusta tosin.

Tämä tyyppi vahti linnaan tulijoita. Päästi meidät kuitenkin läpi.

Tässä kuvakoosteena ensimmäiset kaksi viikkoa Lissabonissa. Kuten kuvien vähyydestä voi päätellä, ollaan taas keskitytty enemmänkin työntekoon. Ja nyt viime päivät on lähinnä satanut kaatamalla vettä, joten motivaatio lähteä kiertelemään kaupunkia on ollut aika alhaalla. Tulevaksi viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, josko silloin otettaisiin uusi seikkalupäivä.

Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Ollaan nyt viime aikoina innostuttu Instagramista, joten sinne ilmestyy uusia kuvia tasaisella tahdilla.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Maanantaina (23.9.) lennetään Pariisiin viikoksi. Majapaikaksi löytyi AirBnB:n kautta mukavanoloinen yksiö Montmartren kulmilta. Olen itse käynyt Pariisissa vain kerran, siinä parikymppisenä. Silloin olin kuukauden mittaisella lentoreilillä ja hetkellisesti käytännössä rahaton, sillä tilini oli juuri Wienissä tyhjennetty, ilmeisesti automaatissa olleen kopiointilaitteen avulla. Kokemukseni Pariisissa oli siis melko seikkailuntäytteinen. Tällä kertaa odotettavissa on toisenlainen kokemus, ruuaksikin aion nauttia muuta kuin pelkkää halvinta patonkia. Ja rahattomana jäi myös maksulliset nähtävyydet näkemättä, joten ainakin Louvre on nyt pakollisten kohteiden listalla. Muuten suunnitelmiin kuuluu lähinnä juustot, viinit ja katukahvilat.

Pariisin jälkeen suuntana on Dublin, jossa osallistumme TBEX matkabloggaaja-konferenssiin. Vaikka en itseäni kovin aktiivisena tai ammattimaisena bloggaajana pidäkään, niin on mielenkiintoista päästä oppimaan uutta alasta ja tavata muita reissareita. Konffan yhteydessä on tarjolla myös paljon muuta ohjelmaa. Itseni olen jo ilmoittanut mm. ratsasturetkelle vuorilla, valokuvaus-työpajaan, tanssiesitykseen, keltti-kulttuurikierrokselle, Segway-ajelulle ja viskinmaisteluun. Tähän kohtaan tulee siis muutaman päivän loma varsinaisesta työnteosta ja keskityn bloggaamiseen ja turisteiluun.

Dublinin täyteenpakatun viikon jälkeen on taas aika asettua hetkeksi aloilleen, ja olemmekin varanneet asunnon (AirBnB, mikäs muukaan) Lissabonista kuukaudeksi. Kämppä on vanhassa osassa kaupunkia ja ainakin google street view:n mukaan näyttää hyvinkin idylliseltä. Lissabon on ollut mun toivelistalla jo pitkään ja se olikin ainoa tämän syksyn kohteista, minkä löin lukkoon jo keväällä. Enkä suostunut neuvottelemaan. Onneksi mieskin halusi kokea kaupungin.

Lissabonin jälkeen olisi tarkoitus vierailla vielä port-viinin kodissa Portossa viikon verran, ennen kuin suunnataan pikavisiitille Suomeen. 6 päivää aikaa kiertää sukulaisia ja nähdä kavereita ennen pidemmäksi aikaa kuvioista häviämistä. Suomesta matka jatkuu ensin viikoksi Barcelonaan ihanan ystävän seurassa. Ja sieltä starttaa 27.11. 15 päivän risteily Atlantin yli New Orleansiin. Luksusta ja aavaa merta, notkuvat buffet-pöydät ja kirjoitusrauha.

Jenkkeihin saavuttuamme ensin viikon roadtrip (kohteesta ei vielä mitään tietoa) ja sitten kaksi viikkoa talo- ja eläinvahteina New Orleansissa. Ja siitä sitten etelään päin. Tulum? Medellin? Santiago de Chile? Buenos Aires? Suunnitelmat vielä hyvin avoinna, paluu Suomeen joskus kevään lopussa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä