Koh Lanta, Thaimaa 18.2.-2.3.2016
Upeita auringonlaskuja, snorklailua luonnon akvaariossa, perinteisen lomailijan punahehkuista palanutta ihoa sekä mahtava työyhteisö KoHubilla. Kyllä saarielämää on mukavaa!
Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).
Jos Chiang Maista tuli snäppäiltyä ruokakuvia, niin Koh Lantalta somekanavani täyttyvät upeista auringonlaskuista. Työskentelytilamme KoHub on parin minuutin kävelymatkan päässä rannalta ja melkein jokainen ilta olemme sulkeneet läppärit hieman ennen auringonlaskua, napanneet jääkaapista kylmät oluet ja suunnanneet päivän valonäytöstä ihailemaan.
Parina iltana olemme yhdistäneet tähän iltauinnin lämpöisissä aalloissa. Se on tosin vähän arpapeliä, sillä toisinaan vedessä on niin paljon pieniä polttiaisia, ettei uiskentelu ole enää kivaa. Eivät ne varsinaisesti satu, mutta tuntuvat ikäviltä. Vähän kuin hyttyset maalla, joita niitäkin on täällä ihan riittämiin iltaisin. Pitää muistaa suojautua hyvin, sillä dengue-kuume on pelottavan yleistä. Täältä KoHubiltakin useampi ihminen on sairastunut.
Viime viikonloppuna teimme retken Ko Haa:lle, eli “viidelle saarelle”. Kuulemani mukaan kyse on tosin kuudesta saaresta, mutta koska pääsaarelta näkyy viisi saarta, niin nimi on viisi saarta. Vähän niinkuin laskisi minä – yksi – kaksi…
Pysähdyimme kolmessa eri pisteessä ja Antti sukelsi, minä snorklasin. Korallit olivat ihan ok, mutta ne kalat! Niitä oli niin paljon kaikkialla, kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsinkin viimeinen pysähdys, matalampi laguuni saarien keskellä oli aivan uskomaton.
Olimme varanneet tämän retken yhdeltä saaren isommista sukellusfirmoista (Lanta Diver), sillä parin tunnin merimatka on mukavampi isommalla veneellä ja sukellukseen erikoistuneissa paikoissa on yleensä paremmat varusteet kuin pelkkiä snorklauksia tekevillä. Oikein tyytyväisiä olimme ja lisäpisteitä annan – ruotsalaisomisteisen – firman toimistolla myynnissä olleista salmiakki-irttareista!
Minulla oli aina meressä ollessani t-paita päällä sekä reilusti 50-kertoimen aurinkovoidetta, sillä tiedän auringon olevan täällä petollinen varsinkin siinä ihan veden pinnalla. Tästä huolimatta onnistuin polttamaan takareiteni (ja päänahkani) oikein huolella, unohdin ilmeisesti lisätä niihin aurinkorasvaa jonkin snorklauskerran jälkeen. Hoitotoimissa kului aloe-geeliä kaksi purkillista ja nyt useamman päivän jälkeen istuminen ei ole enää kivuliasta. Seuraavalle snorklausretkelle mietin legginseihin ja pipoon pukeutumista.
Viikonloppuja lukuunottamatta aikamme on kulunut KoHubilla, jossa meillä on mukavat työskentelyolot ja mielenkiintoista seuraa. Valitsen aamulla sopivan pöydän ulkokatoksesta, tuulettimen vierestä ja näpyttelen menemään musiikkia kuunnellen. Tarjolla olisi myös muutama ilmastoitu huone, mutta minä mieluummin totuttelen lämpöön, nautin tuulenvireestä ja vehreästä näkymästä. – Lämpöön sopeutuminen tosin vaatii aikansa ja olen usein illalla aivan nääntynyt ja väsynyt kuumuudesta. Muistan saman tunteen Puerto Ricon vuodeltani, mutta muistan myös sen, että pikkuhiljaa lämpöön tottuu ja jossain vaiheessa farkut tuntuvat ihan sopivalta vaatteelta 35 asteen helteessä. Sitä odotellessa.
Työpäivinä yritän ajoittaa lounaani kello yhteen, jolloin tarjolla on myös yhteinen curry-lounas. Curry on jo alkanut hieman tökkimään, joten yleensä tilaan jotain muuta – kesäkääryleitä, nam! – mutta liityn kuitenkin muiden seuraan sosialisoitumaan. Mielenkiintoista seuraa löytyy myös iltaisin, eikä viikonlopun retkiäkään tarvitse kahdestaan tehdä. Tämä muiden nomadien määrän lisääntyminen ja kokoontumispaikkojen ilmestyminen ympäri maailmaa on tapahtunut viimeisen yhden, kahden vuoden aikana ja tekee tästä elämäntavastamme vielä astetta mukavampaa!
Näinä viikkoina tein myös matkasuunnitelmia alkukesälle. Toukokuun lopussa aiomme osallistua Learning Villageen Suomenlinnassa ja varasin sitten samalla meille Airbnb-kämpän saarelta koko viikoksi! Olen usein miettinyt, millaista olisi asua Suomenlinnassa ja enkä voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.
Ostin lisäksi lennot Madridiin itselleni – ja äidilleni. Lähdemme kesäkuun alussa kahdeksi viikoksi kävelemään Pohjois-Espanjan Camino de Santiago -reitille ja olen nyt jo ihan täpinöissäni asiasta. Ajattelin jopa jättää läppärini kotiin ja olla ihan vaan lomalla nuo päivät! Se olisikin ensimmäinen viikkoa pidempi loma koko läppärikulkurielämäni aikana, viimeksi Caminoa kävellessämmekin teimme töitä iltapäivät.
Sellaiset viikot tällä kertaa. Nyt vielä muutama päivä Koh Lantan lämpöä ja meren aaltoja, sitten Bangkokin kautta ystävien huomaan Indonesian Bogoriin.
