Kemer ja Istanbul, Turkki sekä Praha, Tsekin tasavalta 11.-17.12.2014
Torstaina sain vihdoin blogini päivityksen siihen vaiheeseen, että sen viitsi julkaista. Mikä mukava tunne! Vieläpä, kun uudesta ulkoasusta on tullut paljon hyvää palautetta. Torstain toinen kohokohta oli Salaisen Joulupukin vierailu, eli jokainen Cowork-leiriläinen toi lahjakasaan yhden paketin. Siitä sitten sai jokainen valita itselleen vuorollaan, ellei sitten halunnut varastaa jonkun toisen jo avaamaa lahjaa (jolloin se jolta varastettiin sai joko varastaa joltain toiselta tai valita uuden paketin pinosta). Minä valitsin toisena ja sain paketista saippuan ja hamam-pesukintaan, enkä päässyt itse varastelemaan, sillä kukaan ei anastanut niitä. Itse virkkasin lahjapinoon pienen pussukan ja se onnistui ilmeisesti ihan hyvin, sillä se oli yksi varastetuksi päätyneistä.
Torstain ja perjantain välisenä yönä raivosi taas kunnon myrsky ja aamulla olin kameran kanssa valppaana. Toiste en päästäisi ohi mahdollisuutta aaltojen villin leikin kuvaamiseen.
Loistokuvia tuli, mutta samalla myös reisiin asti märät housunlahkeet ja pikakylvyn ottanut puhelin (ei onneksi vaikuttanut toimintaan). Aallot kun ovat aika arvaamattomia, saattavat yhtäkkiä edetä metrejä pidemmälle kuin aiemmin. Eipä haitannut, tunne oli aika sanoinkuvaamaton tuolla rannalla seistessä.
Perjantaina alkoi hotellilla Start-Up Weekend, jossa mekin käytiin esittäytymässä. Ei tosin sen enempää jääty kuuntelemaan, kaikki kun oli turkiksi. Luvattiin kuitenkin auttaa tarvittaessa ja muutama yrittäjä-wannabe-tiimi kävikin kyselemässä neuvoja. Lauantaina aurinko palasi ja toi t-paitakelit mukanaan. Keskityin silti töihin koko päivän, sillä tiesin loppuviikon olevan pätkinäinen. Illalla opin uuden korttipelin Canastan. Voin jo siis melkein liittyä eläkeläisten korttirinkeihin, vielä kun vaan opin Bridgen.
Sunnuntaina vuokrattiin muutaman muun kanssa auto (~30€) ja ajeltiin Antalyan toiselle puolelle Termessoksen raunioille (~5€). Viimeiset 9km kiemurreltiin vuoristotietä ylös, jännäten tuleeko joku mutkassa auton nokkaan. Onneksi liikennettä oli vähän, ja muutenkin turisteja, sillä isot bussilastilliset tuo tien kapeus pitää poissa. Jätettiin auto parkkikselle ja lähdettiin kapuamaan raunioille. Reilu 20 minsaa siinä meni ja ekat pytingit avautuivat vihdoin edessä. Alue oli laaja ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia rakennuksia. Vaikuttavin oli melko hyvin säilynyt teatteri kielekkeen reunalla, on ollut aika upea taustanäkymä esityksille. Mekin istuttiin hetkeksi alas ja kaivettiin eväät repusta.
Muutenkin maisemat avautui hienosti ympäriinsä, varsinkin kun kivuttiin vielä viereiselle vuorenlaelle. Yli neljä tuntia saatiin kulumaan ennenkuin palattiin parkkikselle paidat märkinä ja pohkeet kipeinä. Tosin tässä vaiheessa tulee mieleen se mummo, joka köpötteli alueen rinteitä ylös alas keppinsä kanssa tuon saman ajan, vieressään vähintään yhtä vanha miehensä puku päällä. Tai sitten puiston vartija, varmasti yli kuusikymppinen mies, joka kierrätti meitä hetken yhdellä puiston hautausmaista. Hyppeli kivikasalta toiselle kuin vuorikauris ja auttoi kädestä pitäen meitä muita kapuamaan perässä miten vaan kykenimme, hyvinkin vähemmän sulavasti.
Sunnuntai-ilta oli viimeinen Coworking Campillä ja koko homman järjestänyt Matthias oli järkännyt meille erityisen jouluillallisen a la carte ravintolaan. Oli kuulemma yhdessä kokin kanssa googlaillut reseptejä ja saanut aikaan jonkinlaisen saksalais-turkkilaisen-jouluruokafuusion. Onnistui aivan loistavasti, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvin!
Maanantaina sitten kamat kasaan ja huoneen luovutus. Viimeinen lounas buffassa, viimeinen hetki rannalla merta katsellen, viimeiset jäähyväiset muille leiriläisille. Oli kyllä niin mahtava kokemus, että vastaavia pitää löytää lisää!
Shuttle-bussi vei meidät hyvin ajoissa kentälle, sillä kyytiin ei tullut muita matkalta. Perillä selvisi, että lento on myöhässä neljä tuntia, joten tuli sitten vietettyä aikaa kentän kahvilassa. Onneksi netti toimi hyvin. Ja saatiinhan me sämpylät ja limutölkit ihan ilmaiseksi pitkän odottelun vuoksi. Aikomuksenani oli ollut viettää rauhallinen ilta Istanbulin lentokenttähotellissa, käydä syömässä hyvää kebabia ja mennä ajoissa nukkumaan. Ei sitten ihan mennyt niin. Ostettiin ehkä maailman pahimmat kebabwräpit kentältä (kumpikin heitettiin osa roskiin) ja oltiin perillä hotellilla puol kahdentoista aikaan. Respassa ehkä näkivät meidän väsyneen olotilan ja korottivat huoneemme sviitiksi. Olipa sentään mukava loppu päivälle!
Tiistaina matka jatkui Prahaan, tällä kertaa täysin ongelmitta. Design Hotel Elephant on oikein mukava, lyhyt kävelymatka keskustaan ja loistava aamupala. Vaikka toisesta ovesta (toisesta hotellista) aamiaissallin tulevat saavat lasin skumppaa, me emme. Tosin he varmaan myös maksavat enemmän kuin 50€ per yö. Sää on harmaa ja sateinen ja mulla on päällä puolet vaatevarastostani kylmää torjumassa. Keskiviikkona kävin ostamassa muutaman välipaidan lisää, joten eiköhän tässä selvitä. Hieman ollaan kierrelty vanhassa kaupungissa, mutta lähinnä ollaan keskitytty lepoon ja syömiseen (ja töihin).
Eka ilta aloitettiin kuumalla viinillä (ei voi kutsua hehkuviiniksi, kun ei siinä ollut mausteita) pienellä joulutorilla, josta jatkettiin tsekkiläisen keittiön herkkujen pariin. Olin bongannut ruokapaikkoja valmiiksi Foursquaresta, ettei aina tartte kuluttaa aikaa hyvien etsimiseen. Teoria hyvä, mutta käytännössä meillä meni ainakin 20 minuuttia ennen kuin paikannettiin Plzenska-ravintola rakennuksen kellarista. Ruoka oli oikein hyvää, paikka kaunis, mutta vähän kolkko ja täynnä turistiryhmiä. Ihan hyvä siis, mutta keskiviikon ravintolavalinnat meni vielä paremmin nappiin. Lounaaksi syötiin aivan älyttömän hyvää Pho-keittoa vietnamilaisessa Rememberissä ja illalla herkuteltiin tulisella intialaisella kattokruunujen hämyssä, tunnelmallisessa K – the Two Brothers -ravintolassa. Päivän lopuksi laskin vielä ihanan ison (mun jalatkin mahtuu siihen!) kylpyammeen täyteen vettä, sekoitin siihen ostamani rentouttavan tuoksuisen kylpysuolan ja upposin lämpöön.
Vielä hetki tunnelmointia ja syöpöttelyä täällä Prahassa, sitten Suomen suuntaan. Joulu, perhe ja luvatut loskakelit, olemme tulossa!
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!
