Tämä viikko 45: Statenberg ja Ljubljana

Statenbergin kartano ja Ljubljana, Slovenia 28.8.-3.9.2014

Ensimmäiset päivät kuluivat vielä Statenbergin kartanoidyllissä. Torstai oli projektipäivä, johon ihmiset saivat tuoda omia projektejaan ja pyytää niiden kehittämiseen ja suunnitteluun apua muilta. Itse päädyin slovenialaisen Urskan ryhmään ja vietin oikein inspiroivan iltapäivän miettimällä miten hän saa perustettua Mariboriin parhaan mahdollisen nuorisotilan. Miten lähteä liikkeelle? Keitä hän tarvitsee ydinryhmäänsä? Miten hän selvittää, mitä oikeasti tarvitaan? Olin ihan täpinöissäni näiden keskustelujen jälkeen, niin mukava nähdä miten innostunut ja motivoitunut Urska oli ja miten itse pystyi tuomaan oman pienen osasensa hänen unelmansa toteutumiseen.

Muuten torstai oli hieman hankala päivä, sillä kuohuminen yhteisössä jatkui ja olin hankalassa välikädessä, ilman suuria mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Me eletään reissatessamme jotenkin niin kuplassa, että ihan unohtuu miten ihmisten yhteiselossa asiat ei aina ole kovin yksinkertaisia. Tästä huolimatta, tai ehkä osaltaan juuri siksi, totesimme, että kaipaamme elämäämme enemmän yhteisöllisyyttä.

Perjantaina minulla oli päivän jaettu vetovastuu, joka tässä tapauksessa tarkoitti lähinnä aamu- ja iltatapaamisten vetämistä sekä yleisen aikataulun jne. koordinointia. Huomasin miten kiva oli pitkästä aikaa päästä miettimään erilaisia metodeita ja harjoituksia, jotka sopisivat tilanteeseen. – Ja totesin, että tätä minä haluan jatkossakin tehdä, lisää asiasta siis tulossa!

Iltapäivällä keksimme (lähes) kaikki lähteä kävelemään viikon aikana viitoitetulle luontopolulle kartanolta naapurikylään. Matkan varrella kuvasimme kylttejä niiden tekijöiden (lapset) kanssa, keskustelimme kaiken maailman asioista, ihailimme Slovenian maalauksenkaunista maaseutua, taistelimme hyttysarmejoita vastaan ja pyllähdimme savisen liukkaassa alamäessä. Tosin saattoi olla, että tuon viimeisen teki vain allekirjoittanut.

Polun päästä löysimme muutaman uimapaikan, joista viimeinen oli kuin suoraan satukirjasta. Pieni puinen silta kapean joen yli, sen vierellä hieman syvempi kohta kahden penkereen välissä. Kun ensimmäiseltä penkereeltä liukui veteen, virta vei vauhdikkaasti toiselle, josta saattoi taas kiivetä ylös. Jostain joukkoon ilmestyi myös koira, joka hyppäsi joukkoon mukaan. – Pitää tässä tunnustaa, että itse vilukissana tyydyin katselemaan iloittelua rannalta.

Paluumatkalla peltoteiden (ja peltojen) poikki paikallinen oppaamme hieman eksyi suunnista, jolloin vaihtoehtoina oli palata pitkän matkaa takaisinpäin tai ylittää joki. Arvatkaa vaan kumpaan päädyimme :) Siinä tuli teambuildausta koko viikon edestä, kun käsi kädessä kahlasimme reisiin ylettyvässä vedessä pitkänä jonona. Kukaan ei kellahtanut eikä yhtäkään kännykkää menetetty ja joen toisella puolella kokoontui hyvinkin nauravainen joukko. Ja hetken päästä vastassa oli myös naureskelevia kyläläisiä, kun ryhmämme pöllähti kylänraitille märissä vaatteissaan.

Illalla kokoonnuimme nuotion äärelle tarinoimaan, mukanamme myös muutamia kyläläisiä. Tunnelma imi mukaansa niin, että lauantaiaamuna kello herätti aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Onneksi jäljellä ei ollut muuta kuin lyhyt päätöskeskustelu ja jälkiemme siivoaminen. Sekä tietenkin hyvästien sanominen, asia, joka aina tuntuu yhtä hankalalta.

Junailimme Ljubljanaan ja iloinen Airbnb hostimme oli meitä vastassa. Aivan ihana tämä meidän asuntomme täällä! Ydinkeskustan reunalla, kanaalin varrella, sisäpihan ympärille rakentunut kaksikerroksisten talojen pikkukylä. Meillä makkari/työhuone, jonka ikkunasta näkyy vehreä piha ja jo mainittu kanaali, sekä pieni keittiö, jonka pöydän ääressä nytkin tätä naputtelen. Kylppäri on tilava ja koko asunnossa on ihanan paljon mietittyjä yksityiskohtia, onhan omistaja koulutukseltaan sisustussuunnittelija. Jälleen Airbnb-voitto!

Ljubljana kaupunkina vaikuttaa todella mukavalta. Heti lauantaina saapuessamme kävimme testaamassa naapuriraflan pitsat (tuomio: oikein hyvää) sekä etsimme pikkukaupan aamiaistarpeille. Sunnuntaina kävimme kävelemässä kaupungilla, joen varteen oli levittäytynyt markkinakojuja ja kadut täyttyneet ihmisistä. Kaikki on jotenkin niin siistiä ja idyllistä. Kerrassaan kaunis kaupunki! Tarpeeksi kierreltyämme (ja Antin kuvattua) nappasimme kojusta lounaaksi kebabci-lihapuikkoja suosikillani paprikatahnalla maustettuna ja kävelimme hiljakseen joen vartta takaisin kotiin.

Maanantain ja tiistain vietimmekin sisätiloissa sateen vaan jatkuessa ja jatkuessa. Saatiinpahan kurottua tekemättömiä töitä kiinni viime viikon jäljiltä. Keskiviikkona heräsimme sateettomaan aamuun ja lopetimmekin työnteon jo kahden maissa suunnataksemme keskustaan. Osallistuimme ilmaiselle (=tippipohjaiselle) opastetulle kierrokselle ja opimme taas niin paljon uutta maasta ja kaupungista. Siitä miten slovenialaiset ovat slaavialainen kansa, mutta samalla he ovat olleet Keski-Euroopan vaikutuspiirissä (lähinnä Itävallan/Unkarin osana) noin tuhat vuotta. Tähän kun lisää vielä vahvat välimerelliset (italialaiset) vaikutteet, niin kyse on aikamoisesta sulatusuunista. Kansa sai oman valtion vasta parikymmentä vuotta sitten ja aika toimivan maan he ovat siinä ajassa onnistuneet rakentamaan!

Alla olevan kuvan Teurastajien siltaa kutsutaan muuten myös peepshow-sillaksi, sillä jokea pitkin kulkevat turistiveneet ja naiset kesämekoissaan lasisillalla. Ei ihan loppuun asti suunniteltu tämä kaunis silta siis. Plus että talvisin lasiosat joudutaan peittämään kumimatoilla, sillä muuten silta olisi aivan liian liukas jalankulkijoille.

Kävelykierroksen jälkeen istahdimme hetkeksi nauttimaan paikallista olutta viihtyisälle joenvarren terassille. Illallispaikaksi saimme oppaalta suosituksen (Druga Violina) ja hyvä, että tuli kysyttyä. Paikka näytti niin uudelta ja laitetulta, että emme olisi varmaan edes kurkanneet hintoja ilman suositusta. Istahdimme terassille, söimme (ja joimme) hyvin, laskun loppusumma oli alle kolmekymppiä ja niin mukava tarjoilipoika jätti kestohymyn naamalle ystävällisyydellään.

Kotiin kävellessä keskusteltiin siitä, miten Ljubljana on aika lähellä meidän unelma-asuinpaikkaa. Mukavat paikalliset, kohtuulliset hinnat, paljon tekemistä ja tapahtumia vaikka onkin pieni kaupunki, pyörällä ja kävellen pääsee melkein mihin vaan ja luonto on hyvin lähellä (Alppien vaelluspoluille on 30 kilsaa!). Suurin miinuspuoli on kylmähkö talvi, mutta jos vaikka kesäasunnoksi…

Sellainen viikko. Nyt vielä hetki Ljubljanaa, viikonlopuksi Slovenian maaseudulle ja sitten Zagrebiin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.