Minä en kasvanut meren äärellä,
mutta meri on kasvanut minuun.
Laineiden liplatus rantakivikossa,
aaltojen pauhu ja vaahtopäiden kilpajuoksu hiekalla.
Myrskyn karjunta salamoiden räiskeessä,
koko meren muututtua taistelukentäksi.
Laskevan auringon värien
leikki veden pinnalla.
Meri on minun paikkani rauhoittua,
keskittyä hetkeen, ihailla maailman kauneutta.
Merellä on tilaa ajatella.
Meri on kasvanut minuun,
enkä aio päästää irti.
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Kuvista puuttuvat Aasian merelliset maisemat, sillä se oli minun kohdallani aikaa ennen Instagrammia. Taskussani — tai siis sähköpostissani — on nyt lentoliput Bangkokiin tammikuussa, joten eiköhän asia saada korjattua!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.
Jopas on merikuvia ympäri maailman! Ja hyvin sulautuu Suomen kuvat maailman merien joukkoon :)
Ah, meri <3 Sinä oletkin sitä päässyt näkemään niin monesta eri paikasta, upeita kuvia :-)
Tää oli niin <3 <3 <3 !!
Kaunista! Mun suosikeikseni nousi tuo Turkin myrskyävä meri sekä Atlantin auringonlasku. Monesta paikasta olette päässeet merta ihmettelemään :)
Ihana postaus! Minun suosikkini oli kuva Kalifornian Point Lobosista, vaikka monen monta hyvin houkuttelevaa kuvaa tämä postaus olikin syönyt sisälleen. Itse olen kasvanut meren äärellä ja se on niin syvällä minussa, että on hankala olla ilman <3
Ihania merikuvia! Meissä on jotain samaa, en ole itsekään kasvanut meren äärellä, mutta niin vain se meri on kasvanut minuunkin. Eikä ilman sitä sekä taivaanrantaa voi elää mitenkään. Eihän?
En kestä miten ihania tunnelmia! Meri <3
Upeita kuvia, mut ihan ehdoton suosikki on tuo Point Lobosin upea mustahiekkainen ranta, wau! <3
Miten ihanaa tunnelmointia. Olen itse rannikkokaupungista, mutta meri ei mitenkään ole kuulunut lapsuuteeni. Nykyään huomaan, että matkakohteeksi valikoituu aika usein paikka saarelta tai rannikkokaupungista. Meressä on lumoa ja taikaa.
Juuri kirjoitin hahmotelmaa vuoden 2016 matkoista. Poimin sen kuvitukseksi muutaman kuvankin – ja huomasin sitten, että lähes kaikissa niissä oli mukana meri. Meren äärellä kasvanut, merellä monta kesää viettänyt ja edelleen meren äärellä asuvana taitaa se meri olla osa minua!
Jo on kirkasta vettä Turkissa. Kauniit on kuvat muutenkin. Erityisesti viimeinen kuva sai haaveilemaan purjehduksesta merellä!
Aivan upeita kuvia! Pakko myöntää, että tässä alkaa haikailemaan kesän perään vaikkei talvikaan ole vielä alkanut.
Todella upeita kuvia, aah, kaukokaipuu ja kesän kaipuu. Voin allekirjoittaa lauseesi – meri on kasvanut minuun. Olen pienen, merenrantakaupungin kasvatti ja sieltä kumpuaa rakkaus mereen. Kuten elokuvakin sanoo: Meri sisälläni.