Tämä viikko 14: Merida ja Chicxulub

Merida ja Chicxulub, Meksiko 23.-29.1.2014

Torstaina oli suuri retkipäivä, sillä lähdettiin ihailemaan Uxmalin mayaraunioita. Retkeen olisi kuulunut nouto hotellilta, mutta yllättäen meidän lähiötalolta ei. Mentiin siis bussilla keskustaan ja saatiin samalla käytyä paikallisessa kielikoulussa. Varattiin helmikuun alkuun espanjan intensiivikurssi, 4 aamuna 4 tuntia opetusta kunakin. Jos sillä vaikka päästäisiin jo hieman kiinni paikalliseen elämään.

Koululla vierailun jälkeen meillä oli (olevinaan) jo niin kiire, ettei ehditty lounaalle. Keräiltiin kioskilta pussillinen keksejä, pähkinöitä, jogurttia, juustopiiraita ym. evääksi ja etsittiin retkenjärjestäjän toimisto. Siellä sitten odoteltiinkin kyytiä reilu puoli tuntia, eli ihan hyvin oltaisiin ehditty syömään. Ei olla vielä niin totuttu tähän paikalliseen aikakäsitykseen…

Pikkubussissa oli meidän lisäksi meksikolainen nuoripari ja argentiinalainen reissaajatyttö. Opas puhui sujuvasti sekä espanjaa että englantia. Siinä pääsi hyvin treenaamaan kieltä, kun ensin kuunteli asian espanjaksi ja sitten tarkisti englanninkielisen version aikana ymmärsikö oikein. Ikävä kyllä opas ei tullut meidän mukaan varsinaisille raunioille, vaan saatiin “englanninkielinen” opas paikan päältä. Lainausmerkeissä siksi, koska kyseisen vanhan herran sanavarasto oli hyvin pieni ja aika paljon jäi arvailujen varaan. Ilman tarinoitakin paikka oli kyllä kertakaikkisen lumoava, vai mitä sanotte tästä?

Vaikka alueella oli ollut asutusta jo ennen ajanlaskumme alkua, niin varsinainen Uxmal perustettiin vuoden 700 vaiheilla. Siellä eli parhaimmillaan noin 25.000 ihmistä, vaikka kaupunki olikin ennemmin uskonnollinen ja hallinnollinen keskus kuin asuinpaikka. Ja jos ymmärsin oppaan puheista oikein, niin jossain vaiheessa rikkaat mayat tekivät kaupunkiin pyhiinvaelluksia ja yöpyivät pyramidien alaosissa sijaitsevissa pienissä huoneissa. Eli pyramidi toimi tavallaan hotellina :) (Tätä tietoa en tosin löytänyt jälkikäteen netistä).

Toiselle isoista pyramideista pääsi kiipeämäänkin. Pakkohan sitä oli leikkiä seikkailijaa ja kiivetä ylös. Pitää kyllä myöntää, ettei ollut ihan helppoa. Ei sinänsä pelottanut, mutta heikotti, kun katsoi alas. Monissa kohdissa oli kädetkin apuna kiipeämisessä. En sentään tullut istualtani rappu rapulta alas koko matkaa, niin kuin muutama muuta kanssaseikkailija.

Alueella kiertelyn jälkeen meille oli varattu illallinen illan pimentymistä odotellessa. Retkeen kun kuului vielä valo- ja äänishown katselu raunioiden yllä. Nämä tällaiset showt tuntuvat olevan suuressa huudossa täällä, jokainen isompi ja vähän pienempikin raunio järjestää niitä, samoin kuin esimerkiksi viime viikolla mainitsemani Gran Museo del Mundo Maya. Me päätettiin treenata meidän espanjan ymmärrystä, eikä ostettu kuulokkeita shown englanninkielistä käännöstä varten. Ääni kaikui kuitenkin niin paljon, että suurin osa tarinasta jäi mielikuvituksen varaan. Hienoltahan ne valot raunioilla näyttivät pimeässä illassa, mutta 45 minuuttia oli aika pitkä aika.

Perjantai meni töitä tehden, mitä nyt illalla kierreltiin meidän lähiötä. Syötiin tosi hyvä nachos-setti pikkuravintolassa, joka näytti siltä, että joku oli etupihalleen laittanut muovipöytiä ja grillin ja näin ravintolan pystyyn. Näin saattoi ollakin. Täällä on joka päivä ravintolapäivä! Kotimatkalla pysähdyttiin paikallisessa pubissa, jossa oli tarjolla meksikolaisten pienpanimoiden oluita. Nam.

Lauantaina päivä kului taas koneella, mutta illalla busseiltiin keskustaan, jossa A oli jo koko päivän kierrellyt. Käytiin syömässä, kierreltiin muutamia liikkeitä ja yritettiin seurata Meridafestin esityksiä keskusaukiolla. Oltiin jotenkin siellä aina väärään aikaan, joko esitys juuri loppui tai sitten odoteltiin kymmeniä minuutteja, että jotain alkaisi.

Sunnuntaina käytiin A:n kanssa vielä syömässä ja shoppailemassa sunnuntaimarkkinoilla, tai ennemminkin siinä ympäristössä. Ja löydettiin vihdoin sen meidän lähelle menevän bussin lähtöpaikka! Oltiin yritetty selvittää asiaa koko viikko ja päädytty aina taksilla kotiin. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Iltapäivällä meidän seuraavan kodin omistaja noukki meidät kyytiin ja kuskasi meidät Chicxulubiin. Meillä on käytössä kolmen makkarin asunto pienessä kerrostalossa (oisko 12 asuntoa?). Parasta kämpässä on iso parveke merelle päin, ylimmästä eli kolmannesta kerroksesta on aikas hienot näkymät. Samassa kompleksissa on kolme samanlaista pientä kerrostaloa ja keskellä oleskelualue uima-altaineen. Vesi on tosin hyvin kylmää, samoin kuin meressäkin.

Chicxulub on pieni kalastajakylä noin puolen tunnin matkan päässä Meridasta. Ja tämä meidän asuinkompleksi on vielä noin 1,5 kilsan päästä tuolta kylästä, eli ollaan aika rauhassa täällä. Suurin osa taloista ja asunnoista on tyhjiä, sillä paikalliset itse tulevat “mökeilleen” yleensä vain kesäisin. Jotkut heistä vuokraavat asuntojaan talvea pakoon lähteneille kylmempien maiden asukkaille. Tässä meidän kompleksissakin lomailee tällä hetkellä useampi kanadalaiseläkeläinen.

Lähdettiin melkein saman tien etsimään illallista, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ilmeisesti kylän ruokapaikat ovat lähinnä lounaspaikkoja ja kunnon kauppoja ei ole, kioskeja vaan. Niin ja alkoholiakaan ei muuten myydä sunnuntaisin viiden jälkeen. Saatiin saaliiksi vain muutama sipsipussi ja patonkeja, mutta kyllä niillä nyt yhden illan selvisi.

Aamupäivä tehtiin töitä parvekkeella (josta yllä oleva kuva on napattu), maisemista nauttien ja lounasaikaan lähdettiin liikkeelle ruokaa metsästämään. Käveltiin tienreunan paahtavassa auringossa tuo 1,5 kilsan matka kylän keskustaan. Onneksi matkalta löytyi jätskikauppa! Tosin A:n jätski osoittautuikin jäädytetyksi suklaapatukaksi, mutta kylmäähän sekin oli.

Kylän keskusaukiolla bongattiin muutama dinosaurus. Chicxulub on kuuluisa tänne iskeytyneestä meteoriitista, jota vahvasti epäillään dinosaurusten sukupuuton aiheuttajaksi. Kun luettiin tästä paikasta, niin ajateltiin, että tuo kraateri pitää nähdä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä läpimittaa on ilmeisesti reilusti yli sata kilsaa ja itse kraaterin päälle on jo kertynyt kilsan verran maata.

Dinosaurusten lisäksi löydettiin lähellä olevaan isompaan kylään, Progresoon, menossa oleva pikkubussi. Progreso on yleensä hyvin rauhallinen kylä, lukuunottamatta muutamaa päivää viikossa, jolloin iso risteilyalus ankkuroi kylän laituriin (joka on muuten kurottautuu 6). Ilmeisesti myös Meridalaisten kesälomien aikaan paikka on hyörinää täynnä.

Käytiin lounaalla merenrantapaikassa, jossa maksettiin ylihintaa ruuasta ihan vaan sen takia, että saatiin syödessämme upottaa jalat valkeaan hiekkaan ja katsella meren kuohuja. Vastaan tuli myös uusi tapa tuoda juomien yhteydessä pöytään pikkusyötävää, vähän kuin tapaksia Espanjassa. Meridassa ei tällaiseen tapaan oltu törmätty ja menikin hetki selvittää täysin espanjankielisen tarjoilijan kanssa, että miksi meidän pöytään tuodaan monta lautasellista asioita, joita ei oltu tilattu.

Pakollisen rantahiekalla kävelyn jälkeen otettiin 10 korttelin kuntomarssi paikalliseen supermarkettiin kylän toiselle laidalle. Taksin peräluukku täyttyi meidän ruokaostoksista (saattoi siinä olla muutama olutkin), mutta näillä toivottavasti selvitään Chicxulubin vierailun loppuun. Tuona iltana, ja kaikkina muinakin, ihasteltiin auringonlaskua parvekkeelta.

Auringonlaskun jälkeen seuraamme ovat liittyneet ystävämme ampiaiset, jotka pörräävät valon ympärillä. Niitä on ilmeisesti myrkytetty ja pörrääminen muuttuu nopeasti kuolinkamppailuksi lattialla. Ei niinkään mukavaa seurattavaa.

Maanantai-iltana yksi ampiaisista takertui huiviini ja siinä huitoessani sain sen tietenkin pelästymään sen verran, että pistihän se. Tuurilla meni muutaman sentin hartian puolelle, eikä kaulaan. Enkä ilmeisesti ole allerginen tälle paikallisellekaan lajikkeelle, koska mitään isompia oireita ei tullut. Tiistai-iltana ampiaisia näkyi enää muutama, joten eiköhän tämä tästä.

Tiistai ja keskiviikko ollaankin vietetty lähinnä parvekkeella. Joko läppärin kanssa tai illalla viinilasi kourassa. Välillä ollaan käväisty uima-altaalla. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä iltapäiväksi ja illaksi Progressoon, mutta vesisade siirsi sen suunnitelman seuraavaan päivään.

Tällaista tällä viikolla. Mites siellä?

—

Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.