6.-12.11.2014 Kemer, Turkki
Torstai ja perjantai kului lähinnä töiden parissa. Ikkunasta paistoi aurinko, kauempana välkkyi meri ja välillä hyppäsin terassin puolelle ulkoilmaan konetta naputtelemaan. Perjantaina iso osa meidän porukasta oli sukellusretkellä, minä taas vietin oikein tehokkaan työpäivän tyhjässä toimistossa. Kokonaisen viikon vieneen Ateenan matkabloggaajasemman jäljiltä oli vieläkin töitä rästissä, sain ne vihdoin ajantasalle.
Lauantaina vuokrasimme tilataksin kuskeineen ja ajelimme Olympos-rannalle. Ranta itsessään oli kaunis, vuorten ympäröimä ja hiljainen. Mielenkiintoisinta siellä kuitenkin olivat vanhan Olympoksen kaupungin rauniot, joille pääsi seikkailemaan 5 liiran pääsymaksulla.
Alue oli isompi kuin odotin. Jostain syystä luulin, että rauniot tarkoittivat paria taloa rannalla. Mutta ei, kyseessä oli ihan kaupunki, vaikkei niin iso kuin esim. ylempänä rannikolla sijainnut Ephesus. Näillä raunioilla oli kuitenkin ihan omanlaisensa tunnelma, sillä vaikka rakennuksia oli jonkin verran kunnostettu, niin tämän antiikin kaupungin vallannut luonto oli jätetty monilta osin paikoilleen.
Metsittyneitä katuja tallatessa olo oli kuin Lara Croftilla tai Indiana Jonesilla. Melkein odotin jonkinlaisen ansan laukeavan, jos vaikka astun väärälle kivelle.
Samalla reissulla käytiin myös ihmettelemässä Chimeran ikuisia tulia. Parikymmentä minuuttia ylös kivistä polkua vuorenrinteessä illan jo hämärtyessä. Siinä vaiheessa, kun kiipeäminen alkoi jo tuntui rankalta, taianomainen maisema aukeni eteen ja sai unohtamaan hengästymisen. Puuttomalla vuorenrinteellä paloivat leikkisät tulet, kuin pienet nuotiot siellä täällä. Mikään ihme, että aiemmin ihmiset luulivat hirviön asuvan vuoren sisällä. Tosiasiassa ilmiön aiheuttaa maan sisältä purkautuva kaasu.
Istahdimme muutaman tulen viereen ja vietimme pitkään lämpimällä kalliolla liekkejä katselemassa. Toisilla seurueilla tosin oli eväät paremmin hallussa, meiltä jäi vaahtokarkit ja viinipullot tuomatta. Matka alas vuorelta oli sitten oma seikkailunsa, kännykän ruudun valon avulla illan pimeydessä kivillä liukastellen.
Sunnuntaina varasin aamiaisen jälkeen itselleni Hamamista(turkkilainen kylpylä) hoitopaketin: 30 minuutin pesu + kuorinta, 30 minuutin hieronta sekä kasvonaamio 25€. Hamamin kuuman kosteassa huoneessa kylpijäni asetti pyyhkeen alleni ja puunasi minut päästä varpaisiin. Mukava, tosin hieman omituinenkin tunne, kun toinen ihminen pesee sinut, kuuraa varpaanvälit ja putsaa korvat… Ensin kuorintahanskalla, sitten saippuavaahtoon peittäen ja lopuksi vielä saavikaupalla vettä päälle. Hieroja taas kysyi haluanko rentouttavan vai vahvan hieronnan, sanoin että siltä väliltä. Tämän perusteella en haluaisi tietää millainen se vahva on, tehokkaalta tuntui tämäkin.
Loppupäivä sunnuntaista kuluikin koneen äärellä, sillä silloin oli viikon ainoa sateinen päivä. Maanantaina ei satanut, mutta koneella minä silti olin. Samoin tiistaina. On niin mukavaa, kun on toimisto! Osa meistä on diginomadeja, osa taas normaalisti paikallaan pysyviä yrittäjiä. Osa ajattelee tätä osittain lomana ja osallistuu kaikenlaisiin oheistoimintoihin ja retkiin. Minä taas olen niin innoissani toimistosta ja työyhteisöstä, ettei minua meinaa saada täältä mihinkään liikkeelle. Aamukävely rannalla sekä keskustelut lounaalla ja pitkällä illallisella riittää tällä hetkellä. Lisäksi meillä on joka arkipäivä työpajoja ja esityksiä mielenkiintoisista aiheista, osallistujien itsensä pitäminä.
Tällainen viikko. Aika hyvä :) Ja samaa jatkuu vielä kuukauden verran. Viikonlopuksi tosin Istanbuliin.
PS. Olemme nyt yöpyneet 161 yötä Airbnb-palvelun kautta varatuissa asuinnoissa. Esittelin eilen blogissa kaikki 15 Airbnb kokemustamme. Käypä lukemassa, jos kiinnostaa esimerkit siitä millaista majoitusta palvelussa on tarjolla.
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!
