Tämä viikko 49: Belgrad, Novi Sad ja Skopje

25.9.-1.10.2014 Belgrad ja Novi Sad, Serbia sekä Skopje, Makedonia

Torstai-aamuna nukuin pitkään, vaikken keksi mistä univelkaa olisi kertynyt. Töiden pariin pääsin vasta puoli yhdentoista aikaan. Lounasaikaan (myöhäiseen sellaiseen) kävin kävelyllä lähikulmia tsekkailemassa. Löysin paljon kenkäkauppoja ja ison vihannestorin. Istahdin hetkeksi puistoon kirjan kanssa, vaikka jälleen keskityinkin ihmisten tarkkailemiseen lukemisen sijaan.

Perjantaina osallistuin tippipohjaiselle Belgradin kävelykierrokselle. Opas oli puhelias ja hänellä riitti mielenkiintoisia tarinoita. Muutenkin hän oli oikein hyvin varautunut, sillä Skaderlijan boheemialueella hän kaivoi repustaan muovipullollisen paikallista väkevää juomaa (rakijaa) ja pienet muovikupit kaikille. Siinä sitten kuunneltiin entisaikojen taiteilijaelämästä samalla kun siemailtiin hunajaista droppia.

Kierros keskittyi kaupungin (konfliktientäyteiseen) historiaan. Belgradin sijainti Sava- ja Tonava-jokien risteyksessä on tehnyt siitä hyvin tavoitellun alueen ja se on tuhoutunut kokonaan sotatoimissa nelisenkymmentä kertaa. Lähihistoriastakin opin, esimerkiksi sen, miten maa oli pitkään Guinnesin ennätyskirjassa kyseenalaisesta kunniasta: täällä oli maailman pahin inflaatio 90-luvulla. Siihen aikaan kaikki olivat miljonäärejä, vaikkei miljoonilla juuri mitään saanutkaan ostettua. Tutuksi tuli myös nykyaika, kuten paikallinen Silicon Valley. Tosin tässä tapauksessa silikonilla viitattiin ennemminkin etumuksen täytteeseen.

Illaksi olin kaavaillut jonkinasteista baarikierrosta, kun Anttikin oli jo toipumassa flunssastaan. Monta tuntia mellastanut ukkosmyrsky sai hautaamaan nämä ajatukset ja käpertymään sohvan nurkkaan läppärin viihdytettäväksi. Menihän se ilta niinkin.

Lauantain aamupäivä kului läppäri sylissä, mutta sen jälkeen suunnattiin ulos aurinkoisesta päivästä nauttimaan. Antti ei vielä ollut käynyt linnoituksella, joten sinne ensiksi. Moni muukin oli saapunut paikalle ja tunnelma oli tosi mukava. Siitä jatkoimme kävelykadulle kahville ja jätskille. Ja jätskille, ja popcornille.

Skaderlijan alue valikoitui illallispaikaksi, sillä olimme siitä pari kertaa kulkeneet läpi ja se oli näyttänyt houkuttelevalta. Kaikissa alueen rafloissa on perinteistä serbialaista ruokaa aika saman kaavan mukaan ja valittiin omamme mukavan värikkään terassin perusteella. Juustolla ja pekonilla täytetty wieninleikerulla oli tosi hyvää, vaikkei varmastikaan kovin terveellistä. Illallisen jälkeen istahdimme vielä parille tuopilliselle kadun varteen ohikulkevia ihmisiä ja tunnelmaa ihmettelemään. Livemusaa kuului sieltä täältä ja vastapäätä esiintyi paikallinen katuteatteriryhmä.

Sunnuntaina ohjelmassa oli retki Novi Sadin kaupunkiin. Ratikkapysäkille Belgradissa kävellessämme huomasimme, että katu olikin suljettu poliisien ja armeijan toimesta, eivätkä ratikatkaan kulkeneet. Isolta operaatiolta näytti, mietin jo onko kolmas maailmansota alkanut. Paikalliset kulkivat kuitenkin hyvin huolettoman näköisinä ja twitteristä selvisi, että kyseessä oli Gay Pride tapahtuman turvatoimet. En olisi kyllä osannut yhdistää… Ilmeisesti muutama vuosi sitten edellisen tapahtuman yhteydessä kuohui ja noin 150 ihmistä loukkaantui yhteenotoissa. Tällä kertaa poliiseja ja armeijaa oli enemmän kuin osallistujia ja sen verran järeän näköisiä tankkeja ym. oli mukana, että rettelöinnit jäivät vähiin. (Tosin paikallinen ystäväni oli enemmän huolissaan poliisien väkivaltaisuudesta kuin muista mellakoista). Iso osa keskustan kaduista oli suljettu ja meiltä kuluikin lähes tunti bussiasemalle kävelemiseen, sen verran kaukaa jouduttiin kieppaamaan.

Novi Sadissa oltiin vihdoin yhden aikaan ja suunnattiin heti ensi teoiksemme lounaalle. Paikaksi minun oli ihan pakko valita kahvila, jossa aikoinaan vietin lähes kaikki iltani kaupungissa asuessani. Olin parin kuukauden työharjoittelussa (Carlsbergin HR-osastolla) 2007 alkukesästä. Samaan aikaan kävin läpi online-perehdytystä Puerto Ricon työtehtävääni ja suuntasin melkein joka työpäivän jälkeen tähän asuntoni lähellä sijaitsevaan netilliseen(!) kahvilaan. Tutuksi tuli siis tämä paikka ja edelleen tutulta tuntui, vaikka sisustus olikin päivittynyt.

Siitä jatkettiin keskustan kävelykaduille. Talot ympärillä olivat siistiytyneet ja aurinkoinen sää houkutellut paikalle sankoin joukoin ihmisiä. Puistossa lapset leikkivät ja koiranpentu sotkeutui hihnaansa. Tonavan toisella rannalla kiivettiin Novi Sadin linnoitukselle. Hienot näkymät kaupungin yli ja ylihintaista kahvia. Nämä pakolliset nähtävyydet nähtyämme vietimmekin loppupäivän terasseilla istuen. Kahvia yhdeltä, tuoretta limemehua vissyllä toiselta ja mojitot kolmannelta. Ennen kotiinpaluuta treffasimme vielä yhden kaverini neljännellä terassilla.

Maanantaina oltiin päätetty käydä ostarilla, sillä vaatevarastomme kaipasi pahasti täydennystä. Oikein hyvä ajoitus, sillä juuri samaisena aamuna ainoat käyttöhousuni repesivät ihan kunnolla. Ei ole muuten yhtään kivaa hommaa tuo shoppailu, kun on lista asioita, jotka pitäisi löytää. Paljon mukavampi vain kierrellä ja katsella. Monen tunnin etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin suurimman osan tarvitsemistamme asioista (kahdet(!) housut, kameralaukku, neule Antille, pitkähihainen paita mulle, jne.). Siinä olikin hyvä istahtaa illalliselle kattoterassille, josta aukeni tämä auringonlasku.

Tiistai oli viimeinen päivämme Belgradissa, joten päivän itseoikeutetuksi ohjelmaksi nousi Tesla-museossa vierailu. Museo on pieni, mutta siellä on monia toimivia (osin alkuperäisiä!) Teslan laitteita. Opastettu kierros kuuluu museon hintaan ja sen aikana näimme monta näistä laitteista toiminnassa. Hurjin oli langatonta sähköä tuottava Teslamuuntaja, joka käynnissä ollessaan sai vapaaehtoisten kädessä olleet loisteputket hehkumaan. Itse olin liian hidas päästäkseni tuon kokemaan, mutta sähkön kyllä tunsi koko kropassaan. Ihmemies tuo Tesla ja todella mielenkiintoinen museo.

Illalla tapasimme vielä yhden paikallisen kaverini. Hän vei meidät jokilaivoille, joista olin jo kuullut monelta, mutta joissa emme olleet vielä tulleet käyneeksi. Monet laivoista ovat bilealuksia, mutta joukossa on myös rauhallisempia ravintoloita ja kahviloita. Me päädyimme kahvilalaivan kattoterassille, ihailemaan vastarannan valoja ja linnoitusta.

Keskiviikko kului lähes kokonaisuudessaan bussissa. Yhdeksän tuntia Belgradista Skopjeen, yksi lyhyt vessatauko matkalla. Onneksi oli evästä mukana, mukavia maisemia (hienoja vuoria!) ja hyviä podcasteja mp3-soitin täynnä. Skopjessa Airbnb-emäntämme tuli meitä vastaan bussiasemalle ja saimme pikaisen perehdytyksen kaupunkiin ajomatkalla asunnollemme. Tarinaa tuli kylläkin sellaista vauhtia, että bussimatkasta väsyneenä minulta meni suurin osa ohi. Sovittiin menevämme joku päivä kahville, joten ehkä niitä kuulee silloin uudestaan. Kämppä itsessään on taas aivan ihana, vähän 70-luvun tyyliin sisustettu. Seuraavat pari viikkoa kotimme on siis täällä.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.