Hesarin julkaiseman Työpaikkana koko maailma -jutun tiimoilta lupasin koota vastauksia yleisimpiin meiltä kysyttyihin kysymyksiin. Niitä onkin aika pino ja vielä kun luin Hesarin juttuun tulleet kommentit etsien kysymyksiä rivien välistä, sain aikaan niin paljon tekstiä, että jaoin jutun suosiolla kahteen osaan.
Tässä osassa käyn läpi syitä elämänmuutoksemme taustalla sekä diginomadina elämiseen liittyvää ajatusmaailmaa. Oman määritelmäni mukaan diginomadi on ihminen, joka työskentelee netin avulla ja matkustaa samalla. Työn sisällön tai matkustamisen nopeuden suhteen en tee mielessäni rajauksia (itse olemme IT-alan yrittäjiä ja liikumme melko paljon, vaihtaen paikkaa muutaman viikon välein). En kuitenkaan edes yritä vastata kaikkien läppärikulkurien puolesta, vaan tuon asiat esiin oman kokemukseni pohjalta.
Aloitetaan nyt ensin siitä Hesarin nettiversion otsikosta: Miksi tehdä töitä harmaassa Suomessa, kun ulkomaillakin on internet? Tätä lausetta ei varsinaisessa lehtijutussa edes ole, eikä se vastaa ajatusmaailmaamme. Kuten artikkelissakin totesimme, me emme lähteneet Suomea pakoon. Itse asiassa me vietämme Suomessa useita kuukausia joka vuosi.
Lähdimme, koska maailmassa on niin paljon muutakin nähtävää. Elämä tuntui liian rutiininomaiselta emmekä enää innostuneet niin usein asioista. Kaipasimme uusia kokemuksia ja sisältöä elämäämme. Meidän ratkaisumme tähän oli lähteä kiertämään maailmaa. Uudet ympäristöt ja kulttuurit pitävät mielen virkeänä, sillä jokapäiväinen kaupassakäyntikin voi olla seikkailu.
Siitä olen samaa mieltä, että harmaudella on väliä työnteon kannalta. Töitä on paljon mukavampi tehdä kun edessä avautuu seinän sijasta mukava näkymä. Harmaana päivänä on itsekin helposti väsähtänyt, kun taas kirkkaana päivänä energiaa riittää paremmin. Minuun ainakin ympäristöllä on suuri vaikutus. Toinen seikka on sitten se, sanoisinko Suomea harmaaksi. Onhan niitä pimeitä ja loskaisia loppusyksyn päiviä tai joulukuisia hetkiä, jolloin päivä ei kirkastu pilvien takaa hetkeksikään. Mutta sitten on myös niitä kirkkaan kimmeltäviä talvipäiviä, valoisia kesäöitä ja värikästä syksyn ruskaa.
Hesarin kommenteista huomasi, että ihmiset helposti ajattelee tätä elämäntapaa omien lomakokemustensa kautta. Kalliiksi tulee elämä, kun rutiinit puuttuu, eikä voi kotona olla ja kokkailla, vaan pitää olla viihteellä joka ilta (eikös se olisi jo rutiini?) – Mutta kyllähän meillä on rutiineja, ehkä enemmänkin kuin Helsingissä asuessa. Rutiinit tuovat tasapainoa muuten vaihtelevaan elämään. Ja koska emme yleensä asu hotelleissa vaan vuokraamme asunnon, niin kyllä sitä tulee kokkailtua ja vietettyä aikaa ihan kotosalla. Niitä viihdeiltoja tulee reissun päällä suurinpiirtein saman verran kuin Suomessakin. Ainoana erona se, että useimmissa maissa lasku jää kolmasosaan. Tämä on aika hyvä esimerkki lomailun ja diginomadiuden eroista. Me elämme aika normaalia elämää, emme joka iltaista viihdettä vaativaa lomailua.
Tahdonvoimaa tämä elämäntapa vaatii. Ja ajattelun muutosta. Jos miettisin olevani lomalla, niin eihän tästä mitään tulisi. Pitää vaan muistaa, että vaihtoehto on istua toimistossa viikosta toiseen ja matkailla vain lomien aikana. Itse tällä hetkellä naputtelen konettani mieluummin vaikka sitten hieman epäergonomisessa muovituolissa, kunhan ympärillä on kaikkea uutta ja ihmeellistä, jota voin vapaa-aikana tutkailla.
Ymmärrän, että tämä elämäntapa ei ole kaikkia varten. Monia ammatteja on hankala siirtää nettiin, lapset ja omistusasunto ovat jo aika suuria esteitä edes ajatukselle kiertolaiselämästä. Toki moni haaveilee jatkuvasta oleskelusta palmun alla, mutta kun sitä tosissaan miettii (ja yhdistää siihen vielä ajatuksen työnteosta), niin ei se niin houkuttelevalta kuulostakaan. Pysyvyys, turvallisuus, omat tavarat ja tärkeät ihmiset lähellä ovat kuitenkin monelle elämän perusarvoja. Yksi kommentoijista sanoi mielestäni osuvasti: Monet ovat “kotikissoja”. Toiset taas levottomia viipottajia. Ja ääripäiden väliin mahtuu erillaisuutta. Mikä on toiselle oravanpyörä on toiselle suoja. Siksi on turha miettiä, että mitä jos kaikki vaan ottaisivat ja lähtisivät. Sama kuin miettisi, että mitä jos jokainen suomalainen ryhtyisi lääkäriksi. Turha kysymys, sillä suurin osa ei oikeasti edes halua.
Monet kysymykset liittyivät ihmissuhteisiin, miten toimivat ystävyys- ja perhesuhteet yhdistetään kulkurin elämään? Me olemme itse asiassa viettäneet enemmän aikaa perheidemme kanssa kuin aikaisemmin. Ennen visiitit vanhempien luokse piti hoitaa viikonloppuisin, nyt voimme jäädä vaikka viikoksi. Olemme myös ehtineet mukaan mökkeilemään ja muille reissuille. Nämä jäivät enimmäkseen välistä aikaisemmassa 9-5 toimistoelämässä. Soitan kotiin joka viikko, joten kuulumiset tulee vaihdettua. Yksi kommentoija kaipasi lähiomaisilta tarinan toista puolta, jota emme ”halunneet valottaa mitenkään”. En kyllä tiedä, mistä vanhempani valittaisivat. Ehkä siitä, että pyörimme heidän nurkissaan liikaa?
Ystäviämme näemme vähemmän kuin aikaisemmin, tosin Suomessa ollessamme yritämme sopia mahdollisimman paljon tapaamisia. Netin välityksellä ollaan tietenkin yhteydessä, mutta eihän se sama asia ole. Meillä on aika kansainvälinen kaveripiiri, joten tapaamisia on myös maailmalla. Ja ollaan me uusiakin ystäviä saatu kiertäessämme. Silti pysyvän sosiaalisen piirin puute on ehkä yksi suurimmista diginomadiuden varjopuolista. Onneksi meillä on ihania ystäviä, joita tavatessa tuntuu kuin taukoa ei olisi ollutkaan.
Muita ihmisiä kaipaa ympärilleen myös työn puitteissa, sellaista työnteon fiilistä ja ideoiden yhdessä pyörittelyä. On olemassa läppärityöskentelijöitä houkuttelevia kahviloita ja coworking-tiloja, joita voimme silloin tällöin hyödyntää. Etsimme myös yhä enemmän erilaisia diginomadien kokoontumisia, esimerkiksi viime vuoden lopulla vietimme 6 viikkoa tilapäisessä coworking-tilassa Turkin rannikolla ja huhtikuussa aiomme suunnata Cartagenaan Kolumbiaan 10-päiväiseen kokoontumiseen. Ja onneksi meitä sentään on kaksi, yksinään tämä olisi vielä vaikeampaa. Toisaalta tässäkin on ehkä kyse pienyrittäjyyteen liittyvästä haasteesta, moni Suomessakin yrittävä tekee töitä yksinään kotoaan. Meillähän on periaatteessa sama tilanne, meillä vaan se koti vaihtuu muutaman viikon välein.
Muutenkin on hankala erottaa, mitkä asiat liittyvät yrittäjyyteen ja mitkä liikkuvaan elämäntapaamme. Vastuu omista aikatauluista ja tuotoksista on sama riippumatta siitä istuuko IT-yrittäjä läppärinsä takana Helsingin lähiössä vai Meksikon rantakaupungissa. Epävarmuus siitä, kannattaako yritys ja löytyykö asiakkaita vielä puolen vuoden päästäkin koskee molempia. Jätän siis tässä yhteydessä välistä kysymykset, jotka liittyvät ennemminkin yrittäjän kuin läppärikulkurin elämään. Ehkä niistä oma postauksensa vielä joskus. Kiinnostaisiko?
Jäikö jokin tämän postauksen aiheisiin liittyvä asia käsittelemättä? Kommentoi ihmeessä, mitä vielä haluaisit tietää!
Seuraavassa osassa vastauksia käytännön kysymyksiin. Miten hoitaa postit, verot, vakuutukset ym. tarpeelliset? Mistä internet? Työtila? Asunto? Lue täältä: Diginomadina: Käytännön jutut.
Tosi hyvä ja rohkaiseva juttu! Tuo rahaan suhtautuminen on kyllä niin jännä juttu.. Mekin saadaan aina reissuistamme aika paljon kommenttia, että millä rahalla vaikkei läheskään yhtä suuressa mittakaavassa matkustetakaan kuin te. Varsinkin, kun tulee puheeksi se, kun asuimme Espanjassa vajaan vuoden. Monet, jotka eivät paljoa matkusta vaan maksavat vaikka kerran vuodessa viikon lomasta kanarialla tonnin, jotenkin kuvittelevat että se vuoden “reissu” maksaa suurinpiirtein samanlaisen viikkobudjetin verran… Sama homma, kun joku tuli meille käymään ja käytti rahaa ja eli muutenkin sellaisessa lomamoodissa eikä ymmärtänyt, että me emme ihan joka ilta voi emmekä halua syödä ulkona ja bilettää kun niiden rahojen pitäisi riittää elämiseen vielä sen viikon jälkeenkin. Argh :D
Niin tuttu tuo rahankäyttöjuttu! Tosin kyllä sitä sai itsekin opetella alkuvaiheessa, että vaikka ympäristö lähettää lomasignaaleja, niin pitää muistaa elävänsä arkea…
Hyvin kirjoitettu!
Ehkä kaikille ei sitten avautunut se ero teidän ja lomalaisten välillä selkeästi. En nyt ihan käsitä mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, jos yhtään vaivautuu miettimään sen oman ympyrän ulkopuolelle. Kiinnostus on tietenkin hyvä juttu, saahan sitä kysellä jos ei oikeasti tiedä, mutta syyttelyä en ymmärrä lainkaan. Mutta hienoa, että tässä avasitte asiaa lisää.
Kiitos Teea! Ja ymmärrän sen, että elämäntapamme ymmärtäminen on monille hankalaa, koska heillä ei oikein ole mitään mihin sitä verrata. Siksipä lähdin sitä vielä tällä postauksella avaamaan.
Hyvä vastaus ihmettelijöille! Kommenttosio oli kyllä osittain melko huvittavaa luettavaa ;-)
Kiitos Tiina!
Tota on musta erittäin hyvä painottaa, ettei kaikki Suomesta lähteneet ole lähteneet, koska haluaisivat ensisijaisesti pois Suomesta. Itse kuulun kanssa siihen porukkaan, joka lähti, koska ajatteli maailmalla olevan paljon annettavaa, ja kaipaan ihan säännöllisesti takaisin Suomeen, koska pidän sitä yhä yhtenä maailman parhaista maista asua.
Mä ainakin ihan mielelläni lukisin noista yrittäjyyden haasteista, kun samalla alalla olen ja on joskus tullut palloteltua paikkariippumattomaksi yrittäjäksi ryhtymistä. ;)
Olen ihan samaa mieltä, Suomi on yksi maailman parhaista maista asua! Maailmassa on vaan niin paljon muutakin nähtävää, ettei raaski pysyä paikoillaan :)
Kiva tietää, että yrittäjyysjututkin kiinnostavat. Pitääpä ottaa postaus työn alle.
Tosi mielenkiintoinen juttu! IT-ala jos mikä on omiaan mahdollistamaan nykypäivänä tällaisen “elämäntavan”. Viimeisen kymmenen vuoden aikana nettiyhteydet ja erilaiset etätyöohjelmat ovat ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Yllättävän vähän on kuitenkin vielä uskaltautunut ottamaan sen ensimmäisen askeleen, jonka kyseinen elämäntapa vaatii. Niille jotka haluavat tutkia maailmaa, niin tämä jos mikä on erittäin hieno “asumismuoto”. Jään odottelemaan seuraavaa osaa mielenkiinnolla.
T Rami & Kohteena maailma
Kiitos Rami! Mahdollisuudet etätyöskentelyyn maailmalla ovat tosiaan nykypäivänä paljon paremmat kuin kymmenen vuotta sitten. Ja paranevat koko ajan, saa nähdä millaista on jo parin vuoden päästä :)
Loistavasti kirjoitettu (ja selitetty) juttu! Minä ainakin ihailen ja peukutan rohkeuttanne ja toivotan kaikkea parasta :) Ja mieluusti luen lisää yrittäjyydestä yms muista haasteista diginomadina.
Kiitos Sanna! Lisää juttuja tulossa :)