Etätöitä mökillä ja maailmalla

Guanajuato, Meksiko

Tänään on kansallinen etätyöpäivä ja se innosti minutkin pohtimaan etätyötä ja nykyistä elämäntapaani.

Jo työntekijänä ollessani etätyö oli minusta loistava keksintö. Miksi pitäisi joka päivä käyttää tuntikaupalla aikaa työpaikalle raahautumiseen, jos siitä ei seuraa lisäarvoa? Yleensä, jos minulla oli jokin isompi, keskittymistä vaativa tehtävä, jäin mieluummin kotiin hoitamaan sen rauhassa. Toimistolla työskentely taas sopi paremmin niihin päiviin, jolloin ohjelmassa oli paljon yhteistyötä ja tarvetta keskusteluille. Kokouksienkin takia piti usein olla paikalla. Nyt yrittäjänä olen saanut kokousten määrän minimiin ja päivääni paljon lisäaikaa välttämällä pitkät siirtymiset.

Toinen asia, jota joustavassa etätyössä arvostan, on mahdollisuus elää oman rytmini mukaan. Minä en yleensä ole parhaimmillani aamuisin ja silloin minun on parempi heräillä hiljalleen ja hoitaa yksinkertaisia asioita pois alta. Aivoni keskittyvät useimmiten parhaiten iltasella, ja jopa yöllä saan usein aikaan parempaa tulosta kuin vasta herättyäni.

Luovuutta ja tarkkuutta vaativan ajatustyön tekijänä en voi olla parhaimmillani tunti toisensa perään. Tarvitsen taukoja ja palautusmishetkiä, joita voin omaan tahtiin työskennellessäni ripotella tarpeen mukaan. Tehokkuus ei ole sitä, että istuu koneen vieressä tunnista toiseen, vaan sitä, että saa asioita aikaiseksi. Eiköhän sen loppujen lopuksi pitäisi olla työnantajallekin se oleellinen juttu.

Saigon, Vietnam

Viimeiset 1000+ päivää olen kuljettanut työtäni ja yritystäni mukanani mihin tahansa menenkin. Elänyt diginomadina. Olen työskennellyt rantamökin terassilla Kambodžassa, loistoristeilijällä Atlantilla ja teltassa Ahvenanmaalla. Olen kaivanut läppärini esiin lentokenttien odotussaleissa, Kalifornian motelleissa ja Saigonin lukuisissa kahviloissa. Olen tehnyt töitä vuokra-asunnon sohvalla Pariisin kattohuoneistossa, Lissabonin pikkuyksiössä ja Belgradin värikkäässä kaksiossa. Olen näpytellut koodia Berliinissä, silittäen samalla hoitamaani kissaa ja kirjoittanut blogiani pikkuisella saarella Kolumbiassa, turkoosien aaltojen lyödessä rantaan edessäni. Kaikkialla olen pystynyt töitä tekemään.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä kauas. Juuri nyt olen mökillä Luumäellä. Ikkunan takana lainehtii sininen järvi ja puut hehkuvat ruskan väreissä. Itse istun läppäri sylissä mukavassa nojatuolissa, vieressä kupponen teetä ja jalassa villasukat. Täällä on hyvä keskittyä ja inspiroitua, eli työympäristö parhaimmillaan. Suosittelen kokeilemaan!

Diginomadius sopii minulle. Saan viettää aamuni hitaasti, blogeja lueskellen ja somea tutkiskellen. Voin tehdä aamupäivällä muutaman tunnin töitä, viettää iltapäivän nähtävyyksiä kierrellen ja tehdä lopputyöpäivän vasta illansuussa. Uudet paikat ja kokemukset pitävät mieleni vireänä, enkä ajaudu samoihin vanhoihin kaavoihin. Kun on tyytyväinen elämäänsä, niin työkin sujuu.

Guanajuato, Meksiko

Koska nyt kulkurina teen lähinnä omia projekteja tai lyhytkestoisia toimeksiantoja asiakkaille, pyysin pidemmissä projekteissa mukana ollutta miestäni Anttia kirjoittamaan vielä muutaman sanan etätyöskentelystä osana tiimiä.

Antti: Lähes koko 1000 päivän ajan olen ollut, muiden projektien muassa, osa-aikaisesti mukana parissa suomalaisessa ohjelmistokehitystiimissä. Aluksi muu porukka oli perinteisessä toimistossa, mutta viimeisen vuoden ajan olen ollut mukana porukassa, jossa yhteistä toimistoa ei edes ole.

Toimiva virtuaalitiimi tarvitsee hyvät työkalut ja käytännöt. Ohjelmistokehittäjille tämä on helpoin osuus, sillä nämä täytyy yleensä olla paikallaan, tapahtui työ sitten samassa huoneessa tai toisella puolella maapalloa. Pelkät työkalut eivät kuitenkaan riitä, vaan niitä täytyy myös osata, ja haluta, käyttää. Ohjelmoijat eivät perinteisissä stereotypioissa ole niitä kaikkein parhaimpia viestijöitä, mutta etätyössä tähän on syytä opetella. Tekninen osaaminen on toissijaista, mikäli yhteistyö takkuaa väärinymmärrysten takia tai asiakas on tyytymätön väärien odotusten vuoksi.

Viime kädessä tärkeintä hommassa lienee kuitenkin luottamus. Luottamus siihen, että hommat tulee tehtyä ja varmuus siitä, että kaikilla osapuolilla on yhtälainen ymmärrys siitä mitä on sovittu. Se ei kuitenkaan synny itsestään. Etätyö antaa tekijöilleen vapauksia, mutta asettaa myös uusia vaatimuksia. Jos ensimmäinen etätyöpäivä ei suju täydellisesti, ei kannata lannistua. Kuten missä tahansa muussakin asiassa, tehokkaaksi etätyöntekijäksi tai etätyötiimiksi tulee vain harjoittelemalla.


Millaisia kokemuksia sinulla on etätöistä? Maailmalta tai vaikkapa sieltä mökkirannasta.

 

6 kommenttia

  • Merja sanoo:

    Tekisin etätöitä mielelläni mutta nykyinen työnantaja ei anna siihen lupaa. Hänen mielestään etätyöpäivä tarkoittaa samaa kuin vapaapäivä.. Todella vanhanaikainen näkemys! Aikaisemmassa työsuhteessa tein etätöitä silloin tällöin ja minulle se sopi hyvin. Aloitin työt aikaisemmin kuin konttorilla ja kun häiriötekijöitä (oven suussa norkoilevat työkaverit :)) ei ollut, työnteko oli tehokkaampaa. työmatkoihini kuluu yhteensä kolme tuntia päivässä, joten mielelläni käytän sen ajan muuhun kuin työn ja kodin väliseen matkustamiseen. Uskon kuitenkin, että nykyisen työnantajan on pakko jossain vaiheessa muuttaa näkökantaansa etätöihin. Meidän työ on pääosin tietokoneella tehtävää työtä, jota voi tehdä missä vaan ja kun yritykset luopuvat isoista toimistotiloista säästöpaineissa, työntekijät voivat hyvin tehdä osan viikosta kotona. Se on tulevaisuutta!

    • mirje sanoo:

      Voi harmi, mikä tilanne! Olen itsekin ollut välillä töissä paikoissa, joissa on hyvin tarkat rajoitukset etätyön suhteen. Joskus näille on perusteita, mutta useimiten ei, vaan taustalla on juurikin tuo etäpäivä = vapaa päivä pelko. En ihan täysin ymmärrä sitä, sillä useimmiten etätöitä tehdessä pitää kuitenkin olla tavoitettavissa ja kommunikoida muidenkin kanssa, joten huomaisihan sen, jos joku pitäisi vapaapäivää. Ja eiköhän siitä työpäivästä jotain tuloksiakin olisi näyttää, vaikka kuinka olisi etänä tehty? Minusta ainakin tuntuu, että näkyviä tuloksia syntyi etäpäivinä enemmän, kun pystyi rauhassa keskittymään. Toimistopäivien anti oli enemmänkin keskustelut, tiedon siirtyminen ja yhdessä tekeminen. Molempia siis tarvitaan :) Tsemppiä, ja toivottavasti tilanne paranee!

  • Mä olen kyllä samanlainen etäilijä, aamulla ei mikään ajatusta vaativa suju ja illalla taas ei malta mennä nukkumaan, kun on hyvä flow. Onneksi sitä on oppinut tuntemaan omat parhaimmat ajat ja tällain aamusta voi sitten selailla blogeja ja juoda kahvetta rauhassa :)

    • mirje sanoo:

      Hurraa hitaille aamuille! Iltaisiin myöhään työskentelyssä on (ainakin minulla) tosin se ongelma, että suoraan näyttöpäätteen tuijottamisen jälkeen on hankala nukahtaa. Pitäisi ainakin muistaa säätää näytönkirkkautta alaspäin, jotta aivot pääsisisivät iltamoodiin… Tosin sekään ei auta silloin, kun päässä pyöri tuhat ideaa ja on liian innoissaan nukahtaakseen :)

  • Nykyisessä työssäni pystyn ehkä päivän viikossa tekemään etänä.
    Työmatkalla ei minun osaltani oli niin paljon merkitystä, sillä matkaa työpaikalle on pienessä aamu- tai iltapäiväruuhkassakin vain vartin verran, mutta sen sijaan arvostan kodin rauhallisuutta verrattuna avokonttoriin. Mutta palaveripäivinä osallistun kyllä useimmiten palaveriin mieluiten oikeasti kuin linjoilla. Ja onhan se helpompi kysyä/kertoa jotain työkavereille kasvokkain.

    Kansallisen etätyöpäivän kyllä minäkin tein etänä!

    • mirje sanoo:

      Onhan se niin, että monia asioita on helpompi hoitaa kasvotusten. Varsinkin isoissa firmoissa hiljaisen tiedon (ja vähän kaiken muunkin tiedon) siirtyminen melkein vaatii sen läsnäolon, sillä virtuaalimaailmassa asia ei (vielä?) hoidu läheskään yhtä tehokkaasti. Mutta ei sekään mielestäni tarkoita, että kaikkien pitäisi olla aina paikan päällä, vaan voi löytää sopivan tasapainon. Juurikin nuo rauhallista ympäristöä ja keskittymistä vaativat tehtävät on parempi hoitaa omissa oloissaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *