Hyppään tässä vaiheessa suoraan Ahvenanmaan päivitykseen, San Franciscon reissusta postaus tai useampi hieman myöhemmin. Luvassa saattaa olla myös kuvia… Mutta nyt siis Ahvenanmaalla. Flyben lento tänne kesti 40 minuuttia ja kun lähtöselvityksen teki netissä, niin matkaan kului kokonaisuudessaan vain reilu pari tuntia kotiovelta. Hieman väsynyt lähtö kyllä oli, sillä en saanut nukuttua kuin muutaman tunnin. Sänkyyn ehdin yhdentoista maissa, mutta nukahtaminen vei aikansa, sillä Kuudes aisti -festarin vieraat pitivät aikamoista meteliä ikkunan alla. (Vaikuttivat oikein iloisilta ja tyytyväisiltä. Ehkä itse voisi ensi vuonna olla mukana mieluummin metelöimässä kuin nukkumassa.) Kahdentoista aikaan soitti sitten lentokentän täti, että San Franciscon reissulle jäänyt matkalaukkuni on saapunut ja se voitaisiin tuoda vielä samana yönä. Eli tästä seurasi toinen herätys kahden aikoihin, kun kävin hakemassa matkalaukkuni alaovelta (viisi kerrosta rappusia herättää muuten ihan mukavasti). Aamulla olo ei siis ollut kovin virkeä, vielä kun huomioi, että edellinen yö tuli vietettyä lentokoneessa ja sisäinen kello on jetlagista sekaisin. Mutta kentälle selvisin ja ylihinnoiteltu 3 euron kahvikupillinen auttoi eteenpäin.
Julkista liikennettä ei ole lentokentän ja Maarianhaminan keskustan välillä, joten jaoin taksin muutaman muun matkalaisen kanssa. Ro-No Rentin toimistolla pyörä (luotettava kolmivaihteinen Helkama, jalkajarrut ja kaikki) oli jo odottamassa minua, joten matkaanlähtö sujui joutuisasti. Sain myös vinkkejä muutamasta aamupalapaikasta ja ohjeet lähimpään urheilukauppaan, sillä olin luvannut miehelleni viedä hänelle vaihdevaijerin katkenneen tilalle (hän lähti matkaan omalla pyörällään Turusta päin). Ja onneksi huomasin myös kysyä mikä tuo vaihdevaijeri on ruotsiksi, muuten olisi saattanut tulla aika mielenkiintoinen keskustelu kaupassa. Näillä ohjeistuksilla vaijeri kuitenkin löytyi, samoin kuin aamupalasämpylä, ja pääsin aloittamaan matkantekoni. Pyörän vuokra viikoksi kakkine tilpehööreineen (kypärä, satulalaukut, kori, korjaussetti, pumppu) oli muuten 80e. Ihan kohtuullista siis.
Tänä ekana päivänä hurauttelin 29km Maarianhaminasta Långnäsin satamaan. Pyöräreittien ohjeistukset olivat ainakin tällä matkala hyvin selkeät, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Hieman haasteita aiheutti se, että kylttejä oli vain niissä kohdissa joissa piti kääntyä, mikä teki jäljellä olevan matkan arvioinnista vaikeaa. Onnistuin tästä huolimatta ajoittamaan (tuurilla) ajoaikani niin, että olin lauttasatamassa noin 3 minuuttia ennen lautan lähtöä, eli aika täydellisesti. Muutaman viimeisen kilometrin sain kyllä polkea aika vauhdilla, muttei huvittanut jäädä odottelemaan neljäksi tunniksi seuraavaa. Tämä ensimmäinen pyöräilyrupeama sujui yllättävän hyvin, en ainakaan vielä ole ihan kuollut. Sääkin oli pilvisenä ja viilenänä juuri sopiva pyöräilyyn.
Lautalla piti ostaa 5e hintainen pyörälupa, mutta se on kuulemma voimassa koko kesän kaikilla näillä Ahvenanmaan lautoilla. Matka Kokärin saarelle kesti melkein kolme tuntia, josta suurimman osan vietin kannella näkymiä ihailemassa. Aivan upeita saaristomaisemia täällä; välkehtivä meri, pikkuruisia kallioluotoja, vihreitä metsäkumpareita, söpöjä mökkejä ja siellä täällä purjeveneitä. Kaiken kruunasi auringonpaiste ja taivaalla leijailevat pilvenhattarat. Suosittelen!
Kökärin leirintäalueen satama auringonlaskun aikaan
