Järjestömme vuosittaisen kansainvälisyyskasvatuskurssin opettajaharjoittelijat ovat saapuneet maahan. Tällä kertaa heitä on 23 ihanaa ja inspiroivaa nuorta ympäri maailmaa. Syyskuun he ovat Helsingissä kouluttautumassa ja valmistautumassa tehtäväänsä, ja loka-joulukuuksi he levittäytyvät ympäri Suomea toisen asteen oppilaitoksiin. Kävin pitämässä ryhmälle päivän mittaisen workshopin järjestömme ja projektin taustoista sekä kurssin opetussuunnitelmasta.
Päivän suunnitteleminen oli kivaa, sillä tiesin, että tämän porukan kanssa voisin käyttää monenlaisia menetelmiä ja kokeilla kaikenlaista. Tykkään keksiä uusia juttuja ja muokata vanhoista menetelmistä hieman erilaisia, joten tämä oli täydellinen tilaisuus. Tiesin myös, että tämä ryhmä tulisi olemaan hyvin aktiivinen ja samalla myös vaativa.
Ihan aluksi kiinnitin seinälle erilaisia lehdistä leikkaamiani ilme-kuvia ja pyysin osallistujia liimaamaan nimensä post-itillä sen kuvan viereen, joka kuvasi heidän sen hetkistä fiilistään. Pyysin heitä myös päivittämään tätä päivän aikana. Tämä auttoi hahmottamaan kokonaisuutta, kun osallistujia oli kuitenkin niin paljon. Historiaa kävin läpi niin, että olin valinnut joukon valokuvia projektimme alkuajoilta. Osallistujat saivat valita mihin kuvaan liittyvän tarinan he halusivat milloinkin kuulla. Lisäksi liimasin aina kertomuksen aluksi kuvan aikajanalle, jonka avulla kokonaisuuden pystyi hahmottamaan paremmin, vaikka kertomukset eivät loogisesti toisesta toiseen edenneetkään.
Suurimman osan päivästä teetätin erilaisia ryhmätöitä, sillä koen sen olevan paljon parempi, tai ainakin helpompi, tapa opettaa asioita kuin luennointi. Käytin mm. ryhmissä piirtämistä (hyvä keino yhteisen ymmärryksen luomiseen), toinen toisensa haastattelemista (pakottaa kaikki aktiivisesti osallistumaan), mind-mapien tekemistä (asioiden välisten yhteyksien hahmottaminen) ja kuvakortteja (assosiaatioharjoitukset, uusien näkökulmien löytäminen). Pyysin myös osallistujia suunnittelemaan muutamia aktiviteetteja, joita he voisivat kurssilla käyttää ja laitoin heidät vetämään näitä harjoituksia toisilleen. Harjoituksien yhteydessä keskustelimme niiden toimivuudesta ja sopivuudesta erilaisiin tilanteisiin. — Harjoittelijoita huolestutti miten suomalaiset teinit tällaisiin interaktiivisiin menetelmiin suhtautuvat (ja vielä kun kielenä on englanti), mutta lupasin, että ihan hyvin kunhan pääsevät alkukankeudesta…
Mukavaa, kun osallistujat ovat aidosti kiinnostuneen oloisia päivän aiheesta, osallistuvat aktiivisesti ja kyselevät & kyseenalaistavatkin. Siinä oppii ja kehittyy myös itse enemmän. Päivän jälkeen olinkin täynnä energiaa ja ideoita, mutta samalla rättiväsynyt. Jännä tunne, eikä haittaisi jos sellainen olisi useamminkin :)
Yhden ryhmätyön upea lopputuotos
Minä kouluttamassa
