Kuinka monessa maassa olet matkustanut?
46, lista löytyy kohteet-sivulta.

Kuinka monessa maassa olet asunut?
Enimmäkseen Suomessa. Lähes vuoden sekä USA:ssa (lukioaikainen vaihto-opiskelu Minnesotassa) että Puerto Ricossa (töissä opiskelijajärjestössä). – Lasken muuten Puerto Ricon omaksi maakseen, vaikka onkin USA:n itsehallintoalue. Lisäksi olen ollut työharjoittelussa kaksi kuukautta Serbiassa ja kuukauden Saksassa.

Niin ja mitenköhän nyt, kun meillä ei ole varsinaista kotia, vaan koti kulkee mukamme missä olemmekin, niin pitäisikö tähän lisätä kaikki käymämme 17 maata? Tallinnassa ja Lissabonissa vuokrasimme molemmissa asunnon kuukaudeksi, joten ehkä ne ainakin pitäisi laskea?

Mitä ilman en matkusta?
Iso huivi tai sarongi on ihan ehdoton varuste, varsinkin kun vilustun tosi helposti ja monissa trooppisissa maissa ilmastointi on säädetty jäätäviin lukemiin. Toinen tärkeä esine on kännykkä. Sillä saan näpsittyä kuvia, pidettyä yhteyttä, selvitettyä asioita netistä ja luettua blogeja ja kirjoja. Tosin jos laukussa vaan on tilaa, niin tabletti hoitaa monet näistä toiminnoista vielä paremmin.

Miksi aloitit matkustamaan?
Enpäs osaa sanoa, palo nähdä maailmaa on ollut jo niin pitkään kuin vain pystyn muistamaan. Jo joskus 14-vuotiaana mallailin äitini vanhaa rinkkaa selkääni ja suunnittelin interrail-reissua. En sitten kumma kyllä saanut vielä siinä vaiheessa lupaa lähteä reissuun…

Miksi matkustat yksin? Mitä positiivisia ja negatiivisia puoli on yksin matkustamisessa?
Enää en useammin matkusta yksin, aikaisemmin kyllä. Parasta yksin matkustamisessa on se, että saa tehdä ihan mitä itse haluaa. Käydä juuri niissä museoissa mitkä kiinnostaa, jumiutua haaveilemaan just siihen sopivaan paikkaan. Yksin matkustaessa myös tutustuu paljon helpommin muihin ihmisiin. Negatiivista yksin matkustamisessa on se, että ei ole ketään jonka kanssa jakaa kokemukset. Monet käytännön asiat ovat myös helpompia kaverin kanssa, esimerkiksi kun toinen voi vahtia tavaroita toisen hoitaessa asioita.

Miten matkustaminen on muuttanut elämäsi?
Matkustaminen tekee elämästä jännempää ja viihdyttävämpää. Tutustumalla uusiin paikkoihin ja ihmisiin olen oppinut ymmärtämään maailmaa paljon paremmin. Tämä on selkeästi vaikuttanut myös uravalintoihini ja arvomaailmaani. Ja ilman hurahtamista matkustamiseen en eläisi nyt niin kuin elän, jatkuvalla matkalla ympäri maailmaa. Sitä voisi kai jo sanoa aika suureksi muutokseksi?

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?
Mä en ole kovin hyvä outojen ruokien maistelussa ja muutenkin aika tarkka siitä mitä syön. Olen vasta viime vuosina oppinut syömään esimerkiksi äyriäisiä ja oliiveja. Mitään suuria kulinaarisia seikkailuja ei ole siis ollut, jäivät ötökätkin Aasiassa syömättä. Alligaattori Louisianassa on ehkä lähiaikojen oudoin ruoka.

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?
On, useinkin. Ei vaan pidä antaa pelkojen estää liikaa. Varsinkin uudet paikat tuntuvat helposti aluksi pelottavilta ja monet viattomat asiat uhkaavilta, ennen kuin on tottunut paikallisiin tapoihin.

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?
Suomeen :) Ja Viroon, kun se on niin lähellä. Mutta ehkä tässä ei haeta näitä vastauksia. Sanon siis Unkari, ja oikeastaan Budapest. Olen käynyt siellä melkein yhtä usein kuin Tallinnassa, joten Budapest tuntuu jo kotoisalta ja mukavalta. Se on sopivan kokoinen, ei liian iso mutta riittävän suuri, jottei elämä käy tylsäksi. Siellä on historiaa, kulttuuria ja niitä ihania rauniobaareja, joiden ilmapiiri vetää mukaansa. Hintatasokin on suomalaisesta näkökulmasta mukavan edullinen. Ja elokuinen Sziget-festivaali on ihan parhautta.

Onko sinulla pakkausrituaaleja?
Tykkään fiilistellä reissuja ja tehdä listoja, eli jo hyvissä ajoin ennen matkaa kirjoittelen ylös mitä pitää muistaa pakata. Monta kertaa olisi jotain tärkeää unohtunutkin, ellei olisi ollut listaa, josta tarkistaa. Nyt viime aikoina tilanne on ollut hieman eri, kun elää koko ajan rinkan kanssa. Suomessa käydessä tulee tehtyä aina muutamia muutoksia rinkan sisältöön, muttei varsinaista alusta asti miettimistä. Tässä on muuten kehittynyt melko nopeaksi pakkaajaksi, kun on vuoden ajan koonnut kamat rinkkaan keskimäärin kerran viikossa.

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?
Auringonlaskun aikaan parhaita ovat olleet Otres Kambodzassa ja oma mökkiranta ihan kotimaassa. Päiväsaikaan taas Flamenco-biitsi Puerto Ricon Culebralla on ihan ykkönen.

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?
Ensimmäinen varsinainen (sillä jos ruotsinlaivalta ei pääse maihin Tukholmassa, niin sitä ei kai voi laskea…) ulkomaanmatkani oli pakettimatka Bulgarian kultahietikolle. Olin hieman alle kouluikäinen ja muistikuvina reissusta on kelluminen kumiveneessä hotellin altaassa (meren aallokko oli liian kovaa) ja vihreät nakit. Ruuasta oli ilmeisesti pulaa ja tarjonta oli hyvin rajoitettua. Nakkien vihreys johtui kuitenkin jostain käytetystä kasvista, ei homeesta.

Mainitse 5 asiaa bucketlistaltasi?
1. purjehtiminen Karibialla / Tyynellämerellä
2. Camino de Santiagon käveleminen Espanjassa
3. roadtrip Yhdysvaltojen ympäri
4. vierailu Harry Potter maassa Floridassa tai studioilla Lontoon lähellä
5. sukeltamaan oppiminen

Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?
Eipä oikeastaan. Keskelle sotaa tai sitten ilmastollisesti aivan ääriolosuhteisiin (tyyliin 50 astetta lämmintä tai 40 astetta pakkasta) en ole ensimmäisenä suuntaamassa. Vaikka tuo mieheni kyllä usein puhuu retkestä Etelämantereelle, joten ehkä sen suhteen pitää tehdä poikkeus.

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?
Salmiakkia, ksylitolipurkkaa, tuoretta ruisleipää. Ja tietenkin perhettä ja ystäviä

Uskotko, että joskus asetut vielä jonnekkin, ja jos niin minne?
Varmasti, mutten vielä osaa sanoa minne. Tällä hetkellä sanoisin, että Suomeen. Tämä liikkuva elämä tuntuu sen verran mukavalta, että eiköhän tätä kuitenkin jatketa vielä hetki. Sen jälkeen olisi kiva olla kotipesä jossakin, paikka johon aina reissuilta palata.

Mikä on suosikki lentokenttäsi ja lentoyhtiösi?
Lentokentistä Singaporen Changi on ehkä viihtyisin kenttä, jossa olen viettänyt aikaa. Monien kauppojen ja ravintoloiden lisäksi sieltä löytyy lepo- ja työskentelytiloja sekä mm. uima-allas ja lyhyt luontopolku(!). Lentoyhtiöistä olen ollut viime aikoina tosi tyytyväinen Norwegianiin. Hyvä palvelu, halvat hinnat ja ilmainen netti lennoilla. En tiedä lentäisinkö sillä pitempiä matkoja, mutta Euroopan sisäisillä lennoilla ehdoton suosikkini.

Kuinka monella aikavyöhykkeellä olet ollut yhden viikon aikana?
Atlantia laivalla ylittäessä oltiin viikon aikana viidellä aikavyöhykkeellä. Siinä tuli mukavasti lisää pituutta päiviin, kun lähes joka yö sai siirtää kelloa tunnin taaksepäin. Paljon mukavampaa näin, kuin koko siirtymän teko kerralla ja jetlag.

Mikä on suosikkipaikkasi? Miksi?
Uuden-Seelannin eteläsaari sen uskomattoman upean luonnon vuoksi. Listasin muutama viikko sitten täällä blogissani 10 suosikkipaikkaani, sieltä voi katsoa tarkemmin.

—

Muiden suomibloggaajien vastauksia voi lueskella vaikkapa näistä blogeista:
Annan Tämä matka
Leena-Marian London and Beyond
Reissuesan matkablogi
Inkan Archie Gone Lebanon
Amandan Karttapallolla
Lauran Tuntemattomaan ja takaisin
Pirkon (ja Lassen) Meriharakka

Mitkä sinun vastauksesi näihin kysymyksiin ovat? Jos innostut tekemään oman vastauspostauksen, linkkaathan Veeran blogiin ja haasteen aloittajan, englanniksi bloggaavan Natalien blogiin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tätä postausta varten poimin kuitenkin muistoistani kymmenen suosikkiani, tähän mennessä. Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin ja varmasti jokin maailman ihanin paikka tästäkin unohtui, mutta kirjoittelen sitten vaikka jatkopostauksen jossain vaiheessa.

Eteläsaari, Uusi-Seelanti

Routeburn trackillä Uudessa-Seelannissa

Niin upeita maisemia ja mahtavaa luontoa! 3 päivän vaellus Routeburn-reitillä on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni kohokohtia. Kuvakirjanäkymiä katkeamatta koko matkan, satumetsiä, lumisia vuoren huppuja, vesiputouksia, vehreitä rinteitä. Tällainen aika huonokuntoinen ei-edes-harrastelija-vaeltajakin jaksoi helposti taapertaa, kun upea ympäristö vei huomion fyysiseltä rasitukselta. (Tämän jutun otsikkokuva on myös Uuden-Seelannin vaellukselta.)

Culebra, Puerto Rico

Flamenco paratiisibiitsi

Culebra on pikkusaari Puerto Ricon pääsaaren oikealla puolella. Muutamia ravintoloita, pieni kylä, kourallinen hotelleja. Ei mitään niin ihmeellistä, kunnes näkee paratiisimaisen Playa Flamenco hiekkarannan aukeavan edessään. Vitivalkoinen hiekka ja palmut reunustavat lahden turkoosia vettä. Suurin osa rannasta on varattu uimarannalla ja telttailualueelle. Rannalla ei siis ole hotelleja ym. rakennuksia näkymiä häiritsemässä, vaan yöpyminen tapahtuu teltoissa. Auringonlaskua ihailtuaan voi nukahtaa aaltojen pauhuun ja aamulla herättää itsensä pulahduksella lämpimien laineiden huomaan.

Gili Trawangan, Indonesia

Gilin valkea ranta ja turkoosi meri

Ne snorkkausvedet! Valkoisella rantahiekalla snorklauskamat päälle, muutama askel lämpimään veteen ja ihmemaailma on siinä. Värikkäitä kaloja ja muita mielenkiintoisa mereneläviä (kilpikonnia!) joka puolella, hyvä näkyvyys ja rannanmyötäinen virtaus, joka kuljettaa vaivatta eteenpäin. Lisähohtoa saarelle tuo autottomuus (kaikki moottoriajoneuvot on kielletty!), ihan yllättävän hyvä ravintolavalikoima ja rento fiilis. (Blogissa Gilistä)

Cartagena, Kolumbia

Auringonlasku Cartagenan linnoituksella

Lattariunelmien tiivistymä. Aurinko lämmittää (välillä liiankin) mukavasti ja lempeä merituuli viilentää oloa hetkittäin. Ympärillä on värikkäitä siirtomaa-ajan rakennuksia, osa mukavasti rapistuneina ja osa hienosti kuntoon laitettuina. Kadunkulmien kärryistä voi ostaa tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuina ja lukuisille aukioille voi istahtaa juomaan kahvia ja katselemaan ohi lipuvaa elämää. Varsinkin illan hämärtyessä lattarirytmit kantautuvat korviin eri puolilta ja pienet viihtyisät baarit täyttyvät ihmisistä.

Mökki järven rannalla, Suomi

Kaunis syksyinen mökkiranta

Luonnon kauneutta, hiljaisuutta, rauhaa. Meidän perheellä ei ollut omaa kesämökkiä, joten mökille pääsy oli aina jotain erikoista. Ehkä siksi sitä osaa vieläkin arvostaa eräänlaisena erikoistapauksena. Mökillä voi viettää mukavaa aikaa ystävien ja perheen parissa, saunoen, uiden ja grillaillen. Tai sinne voi vetäytyä omaan hiljaisuuteen, vaan ihailemaan luonnon kauneutta ja imemään rauhaa itseensä. Joka tapauksessa, sinne on päästävä useamman kerran kesässä. Uutena ihastuksenani ovat myös syyskuun kuulaat päivät mökillä ruskan ympäröimänä. (Blogissa mökkeilystä täällä, täällä ja täällä)

New York, USA

Näkymä Brooklyn Bridgeltä Manhattanille

Kaupunki, josta löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Maailmanluokan museoita, shoppailua, luontoa, katutaidetta, musiikkia ja ruokaa kaikista maailman kolkista. Harlemin kaduilla iltapäivällä tuoleillaan istuskelevat paikalliset, Times Squaren neonvälot ja turistivilinä, Central Parkin eksymään houkuttelevat pikkupolut. Ja se tunne, miten kaikki on samalla tapaa sekä uutta että tuttua (television edessä vietettyjen tuntien ansiosta).

Washington D.C., USA

Dinokaveri Washington DC:n museossa

Olen tehnyt D.C.:hin vain pikavisiitin muutamia vuosia sitten, mutta Smithsonian instituutin ylläpitämät upeat (ilmaiset!) museot tekivät todella vaikutuksen. Ehdittiin kiertämään vain muutama ja monta jäi vielä kokematta. Ja nekin mitä nähtiin, nähtiin aika pintapuolisesti. Takaisin siis! Täydellinen paikka tällaiselle historia- ja museofriikille.

Lissabon, Portugali

Lissabonin näkymiä

Elämäniloinen, rento kaupunki, jossa on helppo tuntea itsensä osaksi kaupungin elämää. Paikalliset ovat mukavia, eivät ylipirteitä, vaan todellisia. Päällimmäisenä muistonani on istuskelu aukioiden pienissä ulkoilmakahviloissa, hyvässä seurassa, illan hämärässä, valkoviiilasi kädessä. Kaupunki itsessään on hyvin kaunis, varsinkin vanhat osat ovat täynnä upeita koristeltuja taloja ja minä huokailin ihastuksesta varmaan muutaman kerran minuutissa ympäriinsä vaellellessani. (Blogissa Lissabon täällä, täällä, täällä ja täällä)

Chiang Mai, Thaimaa

Chiang Main katunäkymiä

Vaikka Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, siellä on miellyttävä kylämäinen fiilis. Elämä on helppoa ja hymyilevää, ihmiset ovat ystävällisiä ja tekemistä riittää. Ruoka on älyttömän hyvää ja hyvin edullista. Markkinoilta voi tehdä löytöjä, hieronnassa voi käydä vaikka joka päivä ja vanhan kaupungin kaduilla pääsee liikkumaan kätevästi pyörällä. Lisäksi kaupunki sijaitsee sen verran korkealla, että ilmasto ei ole tukahduttavan trooppinen, vaan toisinaan jopa mukavan viileä. (Blogissa Chiang Mai)

Novi Sad, Serbia

Novi Sad taustalla, minä linssin edessä

Tykkään hirveästi koko Balkanin alueesta; ihmiset ovat aitoja, mukavia ja täynnä elämää, luonto upeaa ja kaupungit rupsahtaneen viihtyisiä. Novi Sadissa (Serbian pohjois-osassa) vietin mukavat pari kuukautta työharjoittelussa ja ihastuin kaupunkiin. Se on juuri sopivan kokoinen, keskusta on käveltävissä, samalla kun kaikkea löytyy. Työpäivän jälkeen kokoonnutaan ystävien kanssa kaupungin lukuisiin kahviloihin istuskelemaan tai käydään kävelyllä. Iltaisin tarjolla on usein elävää musiikkia ja erilaisia baareja on jokaiseen makuun. Keskusaukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset ja Tonavan toisella puolella voi seikkailla keskiaikaisessa linnoituksessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tiivistettynä: ihan parasta. Alla vähän pidempi versio.

Päivät merellä seurasivat toisiaan lähes samanlaisina, joten turha käydä niitä yksittäin läpi. Jokaisen päivän kohdalle voisi kirjoittaa: herättiin, (käytiin aamuvenyttelyssä), syötiin aamupala, tehtiin töitä, syötiin lounas, käytiin tanssitunnilla / otettiin torkut, tehtiin töitä, käytiin tanssitunnilla, luettiin, syötiin illallinen, luettiin, mentiin nukkumaan. Niinä päivinä, jolloin oltiin satamassa niin tuon aamupäivän “tehtiin töitä” voi korvata “käytiin maissa”. Pysähdykset tehtiin Cadizissa Espanjassa, Santa Cruzissa Teneriffalla ja Royal Caribbeanin omalla saarella, Coco Caylla Bahamalla. Viimeisimmästä ei tosin ole kuvia, sillä ei viitsitty ottaa kameraa rannalle.

Elämä laivalla oli helppoa. Salilla voi käydä vaikka lounastauolla, aamuisin oli ohjattua venyttelyä ja monta kertaa päivässä erilaisia tanssitunteja. Ja hikoilun jälkeen vaan hipsi omaan hyttiin, kävi suihkussa ja oli valmis palaamaan töihin. Poreammeet oli auki vuorokauden ympäri, joten niissä olisi voinut käydä vaikka öisin. Me tosin valittiin hetki illallisen jälkeen, sillä meidän nukkumaanmenoaika oli siinä viimeistään yhdeksän maissa. Varsinkin, kun kelloa siirrettiin tunti taaksepäin lähes joka yö, niin päivärytmi siirtyi hyvin aikaiseksi. Ja koska me oltiin päätetty, ettei käytetä laivalla rahaa, eikä juoda mitään, niin ei tullut iltaisin istuskeltua pubissakaan. Niin tervehenkistä. Yhtenä iltana valvottiin ihan puoleen yöhän asti ja käytiin diskossakin tanssimassa. Aikas rajua.

Parasta oli, ettei tarvinnut pahemmin miettiä missä ja mitä tänään söisi, ainoa tehtävä valinta oli buffan ja a la carten välillä. A la carte sopi hyvin laiskoihin päiviin, sillä siellähän kaikki kannettiin eteen. Useammin syötiin kuitenkin buffan puolella, missä sai itse noukkia lautaselleen mitä halusi. Buffan paras puoli oli, että siellä voi keskittyä kaikkiin alkupaloihin ja jättää pääruuan vaikka välistä. Ja jälkkäriksi voi koota kukkurallisen lautasellisen valmiiksi pilkottuja hedelmiä.

Aamuisin osallistuin toisinaan Sudoku-kilpailuun ja muutaman aamupäivänä käytiin kuuntelemassa kohdeluentoja, mm. purjehduksesta Tyynenmeren yli ja Trans-Siperian junamatkasta. Joinain iltoina ihasteltiin teatterissa järjestettyjä showta. Tarjontaa oli musikaaleista pianotaitureihin ja koomikkoihin. Vaikkei aina käyty paikanpäällä, niin kuultiin showt joka ilta, sillä meidän hytti oli siinä teatterin yläpuolella. Jälkimmäisen viikon aikana työskentelymme päättyi joka päivä puoli viideltä, sillä vartta vaille viisi alkoi Thriller tanssiharjoitus. Harjoittelimme videolta tutun koreografian tuohon Michael Jacksonin kappaleeseen, tosin hieman helpotettuna versiona. Viimeisenä meripäivänä pääsimme esittämään sen muille matkustajille teatterin isolla lavalla. Meikit naamalla, spottivalot kohdennettuina. Aika huisia.

Kuten jo ennen matkaa arvelin, niin vieraiden keski-ikä lähenteli seitsemääkymppiä. Meille tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä ilmapiiri oli rauhallinen ja rento. Kaikki olivat kohteliaita ja mukavia, eikä nähty ketään känniääliöilemässä (tosin saattoi johtua meidän nukkumaanmenoajasta, ks. ylempänä). Ruokaillessa pöytänaapurit pitivät keskustelua yllä ja kuultiin monia mielenkiintoisia tarinoita. Aluksi oli hieman vaikea taas tottua tähän amerikkalaisille niin luontaiseen small talk tapaan, suomalaisena kun on tottunut vain nyökkäämään tuntemattomille pöytäseuralaisille. Harjoitus tekee mestarin, olen kuullut, ja uskallan ajatella small talk taitojeni parantuneen tämän risteilyn ansiosta. Varsinkin, kun juttelukavereiksi päätyi niin monenlaisia ihmisiä eläkkeellä olevista maanviljelijöistä saksalais-amerikkalaiseen sotilaaseen ja alaskalaisesta pyöräilijäpariskunnasta epäselvästi mutiseviin yhdeksänkymppisiin.

Työnteon kannalta risteily oli aivan loistava valinta. Kuten sanottu, kaikki oli hyvin järjestetty eikä mistään tarvinnut huolehtia. Jostain löytyi aina tarpeeksi rauhaisa nurkka ja sähköpistoke. Ainoa puute oli netti, joka toimi hyvin hitaasti ja välillä pätkien ja oli niin kallis, että käytettiin sitä vain pari minuuttia päivässä. Hyvä niin, sillä tuottavuus oli aika huipussaan tänä aikana. Ei voinut upota facebookin syövereihin tai linkkejä seuraamaan, vaan piti keskittyä ihan vaan työntekoon. Teneriffalla pysähtyessä päästiin hetkeksi nettiin, tosin sielläkin hyvin hitaaseen, koska kahvila oli täynnä wifin houkuttelemia risteilijöitä.

Mietitäänkin jo, pitäisikö Eurooppaan palata vastaavalla tavalla keväällä? Huhti-toukokuussa ilmeisesti risteilevät takaisinpäin…

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista.
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Lissabonissa ja käytettiinkin se lähes kokonaan turisteiluun. Oli vielä niin monta asiaa tekemättä ja kokematta. Ensin hypättiin turistientäyteiseen 28 ratikkaan, jolla pääsi meidän kulmilta keskustan läpi Alfaman kukkuloille. Alfama on Lissabonin vanhin kaupunginosa, keskiajalta peräisin. Siellä ihasteltiin maisemia, kapeita katuja ja vanhoja taloja. Kukkulan päältä olevasta linnoituksesta oli hienot näkymät kaupungin yli. Linnoituksen muureilla kävellessä ja keskiaikamusiikin soidessa taustalla oli aika taianomainen olo. Käveltiin kukkulalta alas, käytiin ihastelemassa jotain todella vanhaa kirkkoa ja pysähdyttiin kävelykadulle syömään vohvelia. Mentiin vihdoinkin sillä ulkoilmahissillä ylös meidän kukkuloille ja osuttiin mukavalle aukiolle. Istahdettiin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, kirsikanmakusta Ginginha-likööriä ja kuuntelemaan katusoittajia.

Illan lopuksi vielä näköalatasanteelle. Siellä oli vapaana pari rantatuolin näköistä istuinta, aseteltuna näköalaan päin. Parkkeerattiin siis siihen hetkeksi (lue: muutamaksi tunniksi). Punkkarisetä tuli esittämään tulijönglöörausta. Se vaikutti hieman sekavalta ja mietin että mitäköhän tostakin tulee. Ihan hyvin se kuitenkin veti. Esityksen jälkeen juteltiin sen kanssa hetki, tai oikeastaan se jutteli ja me hymisteltiin. Sillä oli hiiri hupparin hupussa. Ei näyttänyt yhtään pelkäävän vilinää ympärillä, siinä se vaan tyynenä hengas. Siis se hiiri. Kuten mieskin kyllä. Miehellä oli myös koira, jonka papereita se ylpeänä esitteli. Nyt sen voi kuulemma ottaa mukaan vaikka lähtisi ulkomaille. Mies kertoi myös, että rankkuri oli kerännyt koiran jokin aika sitten ja hän oli ollut useamman päivän syömättä, jotta sai kerättyä tarpeeksi rahaa sen lunastamiseen ulos. Prioriteetteja.

Perjantaina koottiin kamppeet kasaan, tarkistettiin vielä kerran ettei mihinkään kaappiin jäänyt mitään ja suunnattiin junalle. Olin ajatellut saavani paljon töitä tehtyä kolmen tunnin junamatkan aikana, mutta unohduin vähän väliä tuijottamaan ohikiitäviä upeita maisemia. Perillä Portossa piti vielä mennä lähijunalla keskusta-asemalle. Periaatteessa helppo juttu, mutta juna oli ilmeisesti myöhässä ja lähtölaituri vaihtui useaan otteeseen. Jotain kuulutettiin Portugaliksi ja hetken kuluttua huomattiin, että melkein kaikki ihmiset oli hävinnyt laiturilta. Ekalla kerralla meni hetki ennen kuin tajuttiin mitä tapahtuu, junan tiedot vaan hävis laiturin inforuudulta ilman mitään ohjeistusta jatkosta.

Porto tarjosi hyvää harjoitusta mäkikävelystä, tuntui että koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Meidän huoneistohotelli oli vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla, jossa puoliksi romahtaneet ja hienosti laitetut talo seisovat vierivieressä ja kissoja loikoili siellä sun täällä. Hotelliin kirjautuessa meille kerrottiin, että lähin kauppa on vain muutaman minuutin päässä. Kyllä joo, mutta jyrkän mäen alla. Lisäharjoitusta tuli siis kauppakasseja ylämäkeen raahatessa.

Ekana päivänä, eli perjantaina käytiin vaan syömässä hyvin myöhäinen lounas ja kaupassa hakemassa ruokaa hotellille. Lauantaina satoi vettä lähes taukoamatta. Siitä huolimatta tehtiin pieni kävely keskustaan. Löydettiin sieltä näitä tyyppejä hengaamassa.

Käytiin myös kurkkaamassa Livraria Lello, hyvin vanha ja kaunis kirjakauppa, jota on käytetty myös Harry Potter leffoissa. Omistajilla on nykyään ilmeisesti ongelmana turistien määrä, varsinkaan kun harva ostaa mitään, tulee vaan ihmettelemään. Miettivät kuulemma jo pääsymaksua… Ei mekään kyllä mitään ostettu, kun kirjat kulkee nykyään elektronisessa muodossa mukana. Kirjakaupan vierestä löytyi kahvio, josta saatiin paikallista herkkua Francesinha-leipää. Kyseessä oli siis leipä, jonka sisässä oli viittä eri lajia lihaa ja paria juustoa. Koko homma oli kauttaaltaan päällystetty sulatetulla juustolla ja kastikkeella ja tarjoiltiin ranskalaisten kanssa. Hyvää, mutta hieman liian rasvaista ja täyttävää. Ei tullut enää nälkä sinä päivänä. Ennen kotiin suuntaamista käytiin vielä valokuvamuseossa, jonka ensimmäisen kerroksen näyttely sodassa haavoittuneista sai taas kyllä ajatukset laukkaamaan.

Sunnuntai oli varattu Vila Noca de Gaian joenranta-alueelle ja sen kuuluisille portviiniluolille. Rypäleet portviiniä varten kasvatetaan kauempana Douro-joen varrella, mutta itse viinikellarit ovat täällä Portossa. Ferreiran kellareilla osallistuttiin kierrokselle, jossa opittiin portviinistä ja sen historiasta hieman enemmän kuin aikaisemmin. Muissa kellareissa tyydyttiin vain maistelemaan. Päivän aikana kävi selväksi kolme eri portviinityyppiä, sillä jokaisessa käymässämme paikassa käytiin nämä läpi tarjoiluvinkkien kera (Valkoinen = viilennettynä, jälkkärien kanssa, tms. Ruby = vahvat juustot, tumma suklaa, jne. Tawny = pähkinät, kuivatut hedelmät, jne). Omaa suosikkia näistä tyypeistä en osaa valita, sillä kaikki toimii eri tilanteissa. Mutta merkeistä paras tämän empiirisen kokeilun perusteella oli Quinta do Noval.

Maanantai-aamuna herättiin suht aikaisin portviinintäytteisestä sunnuntaista huolimatta. Oltiin tosin oltu kotona jo aikaisin illalla, koska nuo kellarit olivat auki vain viiteen-kuuteen asti. – Kannattaa muuten tarkistaa aukioloajat varsinkin talviaikaan. Marraskuusta lähtien monet kellareista pitävät pitkän lounastauon ja menevät myös kiinni hieman aiemmin. Osa ei ole ollenkaan auki viikonloppuisin tai ainakaan sunnuntaisin. Onneksi paikkoja on kuitenkin niin monta, että tekemistä riittää, ellei sitten halua juuri jonkun tietyn merkin kellarissa vierailla.

Mutta maanantaissa siis olin menossa. Silloin tehtiin koko päivä töitä, alkuosa siitä mukavassa ulkokahvilassa auringon paisteessa. Juotiin kahdet kahvit, syötiin aamupala ja lounas. Kahdelta ihmiseltä 19€. – Arvatkaa oliko muuten shokki tulla Helsinki-Vantaalle, jossa vissypullo kahvilassa maksoi 3,90€?

Tiistaina taas kamat kasaan. Istuskeltiin ulkokahvilassa aamukahvien ja lounaan ajan, imien auringonsäteitä varastoon marraskuista Suomea varten. Lounaan jälkeen junalla takaisin Lissaboniin. Tällä kertaa juna hyppi ja töksähteli niin paljon, etten saanut töitä ollenkaan tehtyä. Onneksi oli podcasteja kuunneltavana. Lissabonissa suoraan hotellille, nopea illlallinen viereisessä raflassa ja kuuma vaahtokylpy illan päätteeksi. Välillä on kiva olla vähän hienommissa hotelleissa, löytyy siisti amme ja mukava sänky. 46€/yö, eli yli meidän budjetista pysyen kuitenkin järkevän hemmottelun rajoissa. Ja sijainti ihan lentokentälle menevän metron vieressä oli säätämisenvähentäjänä varmasti muutaman euron arvoinen.

Keskiviikko oli kokonaisuudessaan matkapäivä. Kello soi puoli seiskalta, sillä illalla ajattelin optimistisesti, että puol tuntia aamulla riittää. No eihän se ihan riittänyt. Onneksi lentokentälle matkatessa ei tullut viivytyksiä, joten ehdittiin koneeseen. Pitäis oppia ottamaan vähän enemmän sähläysvaraa aikatauluihin. Jos vaikka päätyy väärään suuntaan menevään junaan (kuten Roomassa), joka vielä pysähtyy pitkäksi aikaa keskelle ei mitään jonkin onnettomuuden takia.

Lento meni hyvin, vähän hyppivää kyytiä sekin kyllä. Lähes koko matkan oli turbulenssin takia turvavyövalo päällä. Jäi siis työnteko väliin, mutta sainpa vihdoinkin syvennyttyä muutamaan lattarioppaaseen, joita olin Kindleeni ladannut. Muutamia ideoita tuli lisää siitä, missä voitaisiin kevään aikana käydä. Lento saapui ajallaan ja Hämeenlinnan bussikin lähti juuri sopivasti, ettei joutunut odottelemaan. Kylmä tuli jo siinä parissa odotteluminuutissa. Miehen vanhemmat oli ollut käymässä Roomassa ja osuivat samaan bussiin. Päästiin siis yhtä matkaa perille. Illalla vielä ruisleipää ja hyviä juustoja. Vielä kun pian saa salmiakkia, niin kaikki hyvin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kohokohta oli opiskeluaikaisen kaveriporukan kanssa vuorokaudeksi varattu tuttu vuokramökki Espoosta. Osaa porukasta en ollut pitkään aikaan  nähnyt ja oli tosi kiva, että saatiin tämä järjestettyä. Tässä ryhmässä on useita viinifanaatikkoja ja hyvän ruuan ystäviä, joten kulinaariset nautinnot olivat taattuja. Avotulella paistettu possun kylki, grillattuja valkosipulikatkarapuja, portugalillaista risottoa, mustikkakukkoa jne. Ja hyvät viinit siihen oheen. Mökille oli myös ilmestynyt palju, joka laitettiinkin lämpenemään jo alkuillasta. Siinä kesti tosin niin pitkään, että puolet porukasta jo nukkui, kun vesi oli sopivan lämmintä. Onneksi vesi oli pienellä lisälämmityksellä sopivaa aamullakin. Synkkä syysaamu, hieman heikko olo ja lämmin palju rantakalliolla järvinäkymillä. Pari tuntia kului hujauksessa. Ensi mökkikeikallakin tähdätään siis aamupaljuiluun.

Kulosaaren satamaa

Helsingistä matka jatkui Hämeenlinnan kautta eläinvahdeiksi vanhempieni luokse. Koiranomistajasimulaatio toi elämään vielä normaalia enemmän rutiineja. Herätyskelloa ei tarvinnut, kun karvakasa hyppäsi päälle ja painoi kuononsa naamaan viimeistään seiskalta joka aamu. Ylös, ulos ja koiran kanssa lenkille. Onneksi aamut olivat koko viikon hyvin sumuisia, mikä teki aamukävelyistä epätodellisen kauniita. Parina päivänä piti ottaa ihan kamera mukaan, että sai edes jotain tästä tallennettua. Koira ei kyllä pitänyt kuvaamiseen keskittymisestä, koska häntähän varten nämä kävelyt ovat.

Suunnitelmissa oli myös paljuilta ystävien kanssa, mutta se jouduttiin perumaan universumin liittoutuessa meitä vastaan (mahatauti, siskon synnytys, kipeä lapsi, mitä näitä nyt on). Mekin molemmat onnistuttiin saamaan kunnon flunssa. Onneksi oli tiedossa hiljainen viikko, maaseudun rauhassa oli hyvä sairastaa. Ja loppuviikosta ehti vielä nähdä mummon ja muutamia ystäviä, joten hyvinhän se meni. Siskoa ja sen perhettäkin tuli tavattua muutamaan kertaan. Siskonpojan kanssa juostiin ympäri pihaa ja heiteltiin (puisia) pommeja (jotka koira kävi nappaamassa suuhunsa, ymmärtämättä ollenkaan olevansa vaarassa). GTA villitys päällä tällä seitsemänvuotiaalla.

Tämä tie vie kotiin

Sumuinen aamu

Belmakin viihtyy

Keinu koivujen katveessa

Tontun koti ja kulkuneuvo?

Eikun se olikin kota

Mitä ne oikeen tekee? Ihmettelee Belma

Kissa ja koira kerrankin samassa kuvassa

Aina ne vaan kuvaa

Kokemäeltä palattiin Hämeenlinnaan hakemaan auto lainaan ja suunnattiin sen nokka kohti Luumäkeä ja mökin rauhaa. Jotta päästiin vielä enemmän keskelle ei mitään kuin kotikotona. Viettiin jo viime vuoden syyskuussa muutama päivä tällä mökillä ja silloin sanoin, että ollaan täällä ensi vuonna vaikka koko kuukausi. Ei ihan siihen päästy, mutta neljä yötä saatiin aikatauluihin sovitettua. Syksyisellä mökillä on jotenkin niin rauhaisaa ja kaunista. Ruska ja sade tuo metsästä esiin ihan uusia vivahteita, ja ilmakin tuoksuu ihan erilaiselta. Istuskelin useaan otteeseen laiturin päässä vain imemässä maisemaa itseeni. Ja ne auringonlaskut, niin upeita. Tässä vaiheessa oli vielä niitä tämän syksyn tavallista lämpimämpiä ilmoja, joten teimme päivittäin useamman tunnin töitä ulkoterassilla istuen. Iso mukillinen kuumaa teetä, lämmin fleece ja järvi liplattamassa muutaman metrin päässä. Ehkä jo ensi vuonna saadaan aikatauluihin sopimaan useampi syksyinen mökkiviikko. Ihan parasta.

Mökin rauhassa vihdoin

Hiipivä ilta…

…syvenee yöksi

Sumussa on taikaa

Mökki puiden siimeksessä

Työpiste mökillä

Ja ulkoilmatoimisto. Kyllä näillä näkymillä kelpaa työtä tehdä.

Mökkeilyn jälkeen auton palautus Hämeenlinnaan ja siellä suuri pakkausoperaatio. Saatiin kuin saatiinkin pakattua mukaan vain käsimatkatavarat. Hyvä me!

Meidän kamat, käsimatkatavaroina!

Hämeenlinnasta junalla Helsinkiin ja pari päivää siellä. Ohjelmassa burgereita, ystäviä, majavabaari, intialaista ruokaa, rentoilua ja pakkailun viimeistelyä. Seuraavaksi vajaa pari kuukautta Euroopan turneella -joka siis on juuri nyt loppumassa.

Ja tämähän on #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällaisia upeita kaakeleilla päällystettyjä koristeellisia taloja näkyy paljon ainakin täällä meidän kulmilla. On tosin hieman epäselvää mikä tämä “meidän kulmilla” oikeastaan on, ilmeisesti Principe Real, mutta kaikista lähteistä sellaista aluetta ei edes löydy. Kaunista ja tunnelmallista joka tapauksessa. Mukavia pikkukatuja, pikku puistikoita ja paljon mäkiä.

Kaikki talot eivät ole ihan priimakunnossa. Omalla tavallaan kauniita nämä hylätytkin talot.

Tällaisia kapeita katuja täällä meillä päin on. Juuri oikea paikka seikkalukävelyille.

Ja koska kadut on kapeita, niin autotkin on pieniä. Ja söpöjä. Ja paikalliset aika hakoja parkkeeraamaan.

Tämä upeasti maalattu roskis saa hymyilemään aina ohi kulkiessa.

Tältä näyttää meidän kadulla iltaisin.

Tosin iltaisin näyttää myös aika usein tältä. Lähipuistikoissa on pieniä ulkoilmakioskeja, joiden ympärillä on pöytiä. Lasi viiniä maksaa 1,15 euroa, ilma on leuto ja samalla voi tarkkailla paikallisia tai parantaa maailmaa.

Viime viikonloppuna saatiin itsemme raahattua ihan ulos kaupungista ja turistinähtävyyksiä ihmettelemään. Kiitos kylään tulleen ystävän. Junamatka Sintraan kesti noin 40 minuuttia ja paikalla odotti vaikka mitä nähtävää. Vanhoja ja vielä vanhempia palatseja sekä idyllinen kylä rinteessä. Olimme enemmän kuin reippaita ja kävelimme koko matkan vuoren huipulle, josta löytyi tämä yli tuhat vuotta vanha maurien linnoitus.

Vähän lisää kävelyä ja toiselta huipulta löytyi satulinna Palace da Pena. Kymmeniä torneja, värien leikittelyä ja upeita yksityiskohta. Tätä linnaa ei ole rakennettu sotalinnoitukseksi, vaan fiilis on ennemminkin kuin Disneyn teemapuistossa. Ilman satuhahmoja ja sokerikuorrutusta tosin.

Tämä tyyppi vahti linnaan tulijoita. Päästi meidät kuitenkin läpi.

Tässä kuvakoosteena ensimmäiset kaksi viikkoa Lissabonissa. Kuten kuvien vähyydestä voi päätellä, ollaan taas keskitytty enemmänkin työntekoon. Ja nyt viime päivät on lähinnä satanut kaatamalla vettä, joten motivaatio lähteä kiertelemään kaupunkia on ollut aika alhaalla. Tulevaksi viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, josko silloin otettaisiin uusi seikkalupäivä.

Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Ollaan nyt viime aikoina innostuttu Instagramista, joten sinne ilmestyy uusia kuvia tasaisella tahdilla.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Saapumispäivänä kämpässä oli myös hillittömän kylmä, sillä koko huoneisto oli saksalaiseen tapaan läpituuletettu oikein kunnolla. Ja kun ulkolämpötila oli mitä oli niin samahan se sitten sisälläkin. Myöhemmin sentään tajuttiin, ettei patteri ole päällä, joten seuraaviksi päiviksi saatiin jo lämpöä tupaan. Suihkussakäynti oli silti edelleenkin kokemus, sillä kylpyhuoneen ikkunaa pidettiin auki koko ajan.

Mutta kehnosta säästä huolimatta Berliini siis hurmasi minut täysin. Ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, moninaisia kaupunginosia, ajatuksella toteutettuja museoita ja historian henkeä, kaikenkarvaisia tapahtumia joka puolella, toimiva joukkoliikenne, monia viihtyisiä puistoja, rento ja monikulttuurinen ilmapiiri. Mitäs sitä ihminen voisi muuta toivoa?

Myös majapaikkamme oli ihan täysosuma, sillä onnistuimme löytämään AirBnB:n kautta Agora Collective taiteilijayhteisön asunnon. Meillä oli käytössä oma iso huone sekä kahden muun huoneen kanssa jaettu keittiö ja kylppäri. Viereinen talo oli kokonaan kollektiivin käytössä ja sieltä löytyi sekä co-working tiloja että mukava kahvio. Oltaisiin saatu käyttää myös co-working tilaa, mutta alakerran kahviossa oli niin mukava työskennellä, ettei tullut siirryttyä. Mukavaa kun ympärillä on tekemisen meininki ja innostuneen oloisia ihmisiä, tulee itsellekin enemmän energiaa tehdä. Kollektiivi sijaitsi Neuköllnin alueella, joka toi mieleemme entisen kotimme Kallion. Samanlaista rentoutta, monikulttuurisuutta ja taiteellisuutta sieltäkin löytyi. Juoppoja tosin näkyi vähemmän katukuvassa.

Museoista suosikeitani olivat DDR-museo, jossa pääsi itse kokeilemaan ja koskettelemaan asioita, 80-luvun elämää muurin ympärillä kuvannut upeasti toteutettu The Wall panorama (löytyy ihan check-point Charlien vierestä, auki kevääseen 2014), sekä Saksan historian museo Deutsches Historisches Museum, johon onnistuimme uppoutumaan tuntikausiksi.

Kaupunginosista Kreuzberg jäi parhaiten mieleen, hieman rähjäisine mutta tarkkaan harkittuine baareineen, pikkukauppoineen ja ravintoloineen. Mauerparkin puiston kuuluisalla ulkokirppiksellä tuli myös hiukan kierreltyä, mutta sateisen ilman vuoksi tunnelma ei ollut ihan parhaimmillaan. Ja tuhansia ihmisiä houkutteleva Bearpit puistokaraoke jäi kokonaan kokematta.

Yksi Berliinin kohokohta oli myös mahdollisuus saada jälleen viiniä, oi ihanaa viiniä. Aasian jälkeen sellaisetkin viinit, jotka luultavasti oikeasti olivat vain perushyviä, maistuivat aivan taivaalliselta. Ja täytyy myöntää, että lähes joka iltana tuli pari lasillista juotua. On se vaan niin hyvää. Oltiin myös innostuneita keittiön käyttömahdollisuudesta ja ruokakaupoista, jotka olivat täynnä meille tuttuja aineksia. Hyvää leipää! Juustoja! Leikkelettä! 100% appelsiinimehua! Aika pienellä sitä saa ihmisen tyytyväiseksi. Lämmintä ruokaa ei tullut itse tehtyä, mutta aamupalat ja useat iltapalat kyllä hoidettiin omasta jääkaapista. Muuten herkuteltiin paikallisten pikku ravintoloiden maistuvalla ja yllättävän edullisella ruualla (2 hengen ateria viineineen maksoi 20-40€).

Nyt ymmärrän miksi niin monet Berliiniä hehkuttavat. Ja liityn joukkoon.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika vauhdikasta reissaamista, joten pysähtyminen onkin tarpeen. Helmikuun lopulla jätimme ihanan Chiang Main taaksemme ja suuntasimme uudelleen Kuala Lumpuriin. Vietimme siellä tällä kertaa vain neljä yötä ja majoituimme jonkin verran ydinkeskustan ulkopuolelle, paikkaan jossa ei muita turisteja pahemmin näkynyt. Nähtiin siis ihan eri kaupunki kuin viime pysähdyksellä… Alueelta löytyi muutaman sadan metrin säteellä kymmeniä ruokapaikkoja. Ilmeisesti paikalliset eivät pahemmin itse kokkaa, vaan syövät ulkona ja samalla tapaavat tuttuja.

Seuraavaksi suuntasimme viideksi päiväksi Singaporeen, joka oli kuin pala Eurooppaa Aasian keskellä. Tai ehkei Euroopassakaan yleensä ole niin siistiä ja säntillistä. Suomalaisena oli kuitenkin jotenkin kotoisa olo… Vaikka muutaman Kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen jo pistikin silmään se, miten ihmiset oikeasti noudattivat ohjekylttejä. Lieneekö ainoa paikka Aasiassa, jossa jalankulkijat pysähtyvät punaisiin valoihin, vaikka autoja ei näy?

Singaporesta palasimme Kuala Lumpuriin, jossa tapasimme ihanan ystävämme Marian. Parin päivän aikana keskityimme lähinnä syömiseen ja juomiseen eri paikoissa. Lähtöpäivänä kävimme myös seikkailemassa paikallisella metsäntutkimuslaitoksella ja opimme, että aina pitää tuplatsekata ohjeet, vaikka respan mukava tyttö oikein tietäväiseltä vaikuttaakin. Mentiin sitten aika monta juna-asemaa liian pitkälle ja tajuttiin asia vasta ajeltuamme taksilla puolisen tuntia ja hermostuttuamme kuljettajalle (opaskirjan mukaan taksimatkan piti olla n. 5-10 minuuttia). Jäi sitten ajan loppuessa päänähtävyys eli riippusiltakävely puiden latvassa kokematta, mutta olipa seikkailu.

Maria tuli mukaamme vielä Kambotzaan. Lensimme Siem Reapiin Angkorin muinaistemppeleitä ihmettelemään. Olin lukenut matkaoppaista, että päiväksi vuokrattavia autoja kuskeineen löytyy joka puolelta ja niinpä olikin, jo lentokentältä hotellille meidät kuljettanut taksikuski Mr. Bros onnistui kauppaamaan meille itsensä kuskiksi seuraavaksi päiväksi.. Toisena temppelipäivänä otettiin mukaan vielä opas, jonka kertomat tarinat auttoivat ymmärtämään paikkaa paremmin.

Siem Reapista matka jatkui Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Pheniin. Sieltä löytyi viihtyisä jokibulevardi monine ravintoloineen. Ja mukava pikkuhotelli uima-altaineen. Ongelmia tuottivat tosin säännölliset sähkökatkot, mutta onneksi näihin pariin päivään ei ollut paljoa töitä suunniteltuna. Sen sijaan tutustuimme enemmänkin maan kauhistuttavaan lähihistoriaan. Aina jaksaa ihmetyttää, miten sellaiset tragediat ovat mahdollisia ja miten niitä vain tapahtuu vielä nykyaikanakin. Toivoa toi kuitenkin se, että kuolemankentilläkin vieraillessa kuului kauempaa lasten mekastus. Elämä jatkuu.

Tässä taas tällainen pikakatsaus, kun on kovasti kyselty postausten perään. Nyt rannalla ollessa ehtii varmaan kirjoittelemaan vielä tarkempia sepustuksiakin. Melkein lupaus.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Malesia 8.-10.3.
Tapaamme ystävämme Marian Kuala Lumpurissa. Lähinnä läpikulkumatka, vain kaksi yötä. Tällä kertaa asustelemme Chinatownin vilkkaalla alueella.

Kambodza 10.3.-2.4.
Marian kanssa suuntaamme Kambodzaa ihmettelemään. Kambodzassa ensimmäinen kohteemme on Siem Reap ja Angkor Watin muinaiset temppelit, jotka olen halunnut nähdä jo tosi pitkään. Sieltä jatkamme matkaa Phnom Pheniin muutamaksi päiväksi, ohjelmassa historiallisia löytöretkiä? Viikon jälkeen Maria palaa töihinsä ja me jatkamme matkaa rannikolle Sihanoukvillen Otres Beachille. Jos netti toimii tarpeeksi hyvin ja sähköä löytyy, viihdymme rannalla pari viikkoa. Lämmin meri, aaltojen pauhu ja riippumatot…

Vietnam 2.-16.4.
Huhtikuun alussa teemme kahden viikon visiitin Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) Vietnamiin. Enemmänkin Vietnamia kiinnostaisi joskus nähdä, mutta päätimme keskittyä tällä kertaa Saigoniin, jota on suositeltu diginomadi-ystävällisenä paikkana.

Indonesia 16.4.-12.5.
Vietnamista suuntaamme vuorostamme Marian luo Bogoriin, Indonesiaan, jossa hän työskentelee YK:n palkkalistoilla. Indonesiassa on tarkoitus viettää kuukauden päivät ja suunnitelmissa on myös ihan oikea lomaviikko (Komodonvaraaneja ja Lombokin rantoja!).

Turkki 13.5.-XX
Toukokuun 12. päivä lennämme Euroopan suuntaan ja pysähdymme mantereiden rajalle, Istanbuliin. Muutama päivä siellä ja sitten vanhempieni ja siskonpoikani kanssa viideksi yöksi all-inclusive vesipuistohotelliin Kusadasiin. Sen jälkeen saatamme vielä vierailla muuallakin Turkissa.

???
Turkin jälkeen tällä herkellä houkuttaisi Berliini, mutta katsotaan mihin päädytään.

Suomi 10(?).6. -23.7.
Kesäkuun puolivälissä palaamme viimeistään Suomeen, sillä olen osallistumassa yhteen konferenssiin juhannusviikolla. Eikä juhannusta muutenkaan halua missata (Nummirock <3). Sen jälkeen onkin suunnittelematonta aikaa heinäkuun loppupuolelle (Ilosaarirock kalenterissa, muuta ei). Saa siis kutsua kylään, mökkeilemään tai talovahdiksi!

Viro 23.7. -20.8.
Meillä on kuukaudeksi asunto vuokrattuna Tallinnan keskustassa. Päästään tutustumaan siihenkin ihanaan kaupunkiin nyt hieman syvällisemmin. Ja sieltähän hurautta parissa tunnissa paatilla lahden yli, jos Suomen päässä on jotain osallistumisen arvoista.

Siihen tarkemmat suunnitelmat sitten loppuvatkin, varmaankin ollaan Euroopassa jonnekin marraskuulle asti ja paetaan sitten taas lämpimämpään ilmastoon. Suuntana joko Amerikat tai sitten Aasia/Oseania. Todennäköisesti.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä