Koh Lantalla rennon saarielämän molempia puolia, coworkingia ja pitkähäntäveneellä paratiisiin. Kostean hikisessä Bangkokissa taas keskityimme shoppailuun ja sairasteluun. Ja lopulta päädyimme ystävien huomaan Indonesian vehreään ja sateiseen Bogoriin.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Yhtenä päivänä koko Koh Lantan saarelta oli sähköt pois. Tästä onneksi tiedotettiin etukäteen, joten osasimme siihen varautua. Tosin en tajunnut, ettei vesipumppukaan ja olin juuri laittanut muutaman vaatteen saippuaveteen likoamaan sähkön katketessa. Pesin siis kaiken uudelleen illalla juoksevan veden palatessa.

Työskentelypaikallamme KoHubilla oli onneksi käytössä generaattori ja aamupäivän ajan meillä oli sekä nettiä että sähköä. Jossain vaiheessa iltapäivää generaattori kuitenkin hajosi ja vaikka läppärissä riitti virtaa ja kännykästä sai netin, oli ilman tuulettimia tukalan kuuma työskennellä. Sellaista se on se saarielämää toisinaan.

Viikon huippusaavutus oli ehkä se, että ajelin useampana päivänä ihan itse töihin skootterilla, sillä Antti oli vapaasukelluskurssilla. Olen kuullut niin paljon juttuja onnettomuuksista, että hieman jännitti lähteä liikkeelle. Melko holtiton ajokulttuuri yhdistettynä suureen määrään epävarmoja turisteja skootterien ohjaimissa vaatii veronsa. Kaveri antoi neuvoksi: “muista, että kaikki liikenteessä yrittää tappaa sut“.

Hieman liioiteltua ehkä, mutta hyvin varman päälle minä ainakin otin ajaessani, varsinkin koska olin yksi noista mainitsemistani epävarmoista kuskeista. Ja hyvinhän se lopulta meni! Thaimaassa ajaessa kannattaa muuten muistaa myös se, että käännyttäessä ei ryhmittäydytä tien keskelle vaan odotellaan tien vieressä sopivaa ylityshetkeä.

Vapaasukelluksesta puheenollen, Antti tykästyi lajiin niin, että hankki jo vapaasukellusmaskinkin. – Lisää on siis varmasti luvassa ja voin pyytää kirjoittelemaan jotain tänne blogin puolellekin, jos kiinnostaa? – Minäkin päädyin hankkimaan ihan perussetin snorklailua varten, niin en ole vuokrakamojen armoilla. Pelkillä käsimatkatavaroilla matkaamme edelleen, mutta kyllä mukaan aina maski ja snorkkeli mahtuu. Painorajat taitavat tosin jo ylittyä, onneksi pikkulaukkuja harvoin punnitaan.

Snorkkelia pääsin kokeilemaan heti seuraavana päivänä, kun osallistuimme KoHubin järjestämälle kolmen saaren veneretkelle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli valkoinen paratiisiranta, kuin suoraan postikorteista. Itse palan niin helposti auringossa, että varsinaisen biitsillä loikoilun jätän väliin ja hakeudun varjoon, mutta onneksi täältä löytyi myös snorklausalue.

Toisellä pysähdyksellä, Emerald Cavessa, uimme oppaan johdolla pimeän tunnelin läpi saaren sisältä löytyvälle “salaiselle rannalle”, jonka kyllä olivat löytäneet kymmenet muutkin turistit. Mielenkiintoinen ja kaunis kohde silti.

Päivän kolmas pysähdys oli oma suosikkini, eli snorklaushetki asumattoman saaren ympärillä. Täällä näkyi jo paljon kaloja! Yksi niistä maistoikin minua hieman varpaasta, muttei ilmeisesti tykännyt ja jätti rauhaan.

Matkaa teimme perinteisillä pitkähäntäveneillä – olet varmasti nähnyt näitä värikkäitä puuveneitä Thaimaasta otetuissa valokuvissa, sillä niiltä ei voi välttyä. Kyyti oli yllättävän mukavaa, vaikka takaisin palatessa aallokko oli korkeampi ja muutamat meistä – minä mukaan lukien – kastuivat tyrskyissä oikein kunnolla.

Kolmen rennon saariviikon jälkeen olikin taas hyvästien aika. Onneksi näyttää siltä, että monet KoHubilta tutuksi tulleet nomadit ovat meidän tapaamme Balilla huhtikuussa, joten jälleennäkemisiä on luvassa.

Matka Bangkokiin kesti lähes koko päivän, perillä hotellillamme olimme vasta illansuussa. Vaikka Bangkokin syke houkutteli, olimme sen verran väsyneitä, että etsimme vain illallispaikan ennen peiton alle kääriytymistä. Aika samalla kaavalla jatkuikin sitten koko Bangkokin vierailumme, sillä ensin minulla oli vatsa sekaisin – ensimmäistä kertaa kahden Thaimaan kuukauden aikana, luulin jo selvinneeni ilman. Päädyimme kiertelemään lähistön ostarilla, sillä olo oli hieman heikko ja saniteettitilojen läheisyys tuntui tärkeältä.

Seuraavana päivänä Antti taas tunsi olonsa melko flunssaiseksi, eivätkä pitemmät kävelyt kuuman kosteassa ilmassa houkutelleet. Kävimme siis toisella ostarilla. Onneksi niitä riittää Bangkokissa! Ja olihan pieni shoppailutuokio myös ihan ajankohtainen, sillä useammat vaatteemme olivat reissussa rähjäntyneet käyttökelvottoman rajalle.

Paljon aikaa vietimme myös hotellillamme. Suosittelujen perusteella valitsemani Tints of Blue olikin oikein viihtyisä pikku boutique-hotelli (affiliate-linkki hotelliin Booking.comissa). Bangkokin mittakaavassa varsin vaatimattomasta korkeudesta eli 7. kerroksesta oli kivat näkymät, huone oli iso ja viihtyisä ja katolta löytyi uima-allas.

Nyt on monta syytä palata Bangkokiin, sillä kaikki turistinähtävyydet jäivät näkemättä!

Bangkokista jatkoimme matkaa Indonesian Bogoriin, jossa ystävämme asuvat. Kävimme täällä jo viime Aasian reissullamme, mutta tällä kertaa vastassa oli entisen sinkkuystävän lisäksi myös aviomies ja vuoden ikäinen pikkutyttö. Niin se elämä muuttuu!

Meillä on ollut oikein leppoisaa aikaa täällä. Antti on edelleen flunssassa, joten mitään ihmeellisempää emme ole tehneet, kunhan nauttineet rauhallisesta kotielämästä. Takapihan mangopuun alla on grilli kuumentunut parina iltana ja kahvi maistuu hyvältä muumimukista, omenapiirakan kera. Jokapäiväinen ukkossade alkaa melkein kellontarkasti kolmen kieppeillä ja silloin on paras olla sisätiloissa.

Emme me kuitenkaan ihan pelkästään kotona ole hengailleet. Sunnuntaina vietimme aamupäivän urheiluklubin ihanan isolla uima-altaalla ja kotimatkalla kävimme ruokaostoksilla paikallisessa supermarketissa – yllättävän viihdyttävää uudessa maassa.

Ja olemme me useamman kerran käyneet ulkona syömässä, viimeksi aivan upealla näköalapaikalla. Saavuimme sinne juuri ajoissa nähdäksemme miten auringonlasku värjäsi punaiseksi Bogorin vilinän, samalla kun taustalle piirtyi mahtava tulivuori.

Puolitoista viikkoa aikaa jäljellä Bogorissa ja sitten matka jatkuu Gili Airin saarelle, lomailemaan!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Upeita auringonlaskuja, snorklailua luonnon akvaariossa, perinteisen lomailijan punahehkuista palanutta ihoa sekä mahtava työyhteisö KoHubilla. Kyllä saarielämää on mukavaa!

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Jos Chiang Maista tuli snäppäiltyä ruokakuvia, niin Koh Lantalta somekanavani täyttyvät upeista auringonlaskuista. Työskentelytilamme KoHub on parin minuutin kävelymatkan päässä rannalta ja melkein jokainen ilta olemme sulkeneet läppärit hieman ennen auringonlaskua, napanneet jääkaapista kylmät oluet ja suunnanneet päivän valonäytöstä ihailemaan.

Parina iltana olemme yhdistäneet tähän iltauinnin lämpöisissä aalloissa. Se on tosin vähän arpapeliä, sillä toisinaan vedessä on niin paljon pieniä polttiaisia, ettei uiskentelu ole enää kivaa. Eivät ne varsinaisesti satu, mutta tuntuvat ikäviltä. Vähän kuin hyttyset maalla, joita niitäkin on täällä ihan riittämiin iltaisin. Pitää muistaa suojautua hyvin, sillä dengue-kuume on pelottavan yleistä. Täältä KoHubiltakin useampi ihminen on sairastunut.

Viime viikonloppuna teimme retken Ko Haa:lle, eli “viidelle saarelle”. Kuulemani mukaan kyse on tosin kuudesta saaresta, mutta koska pääsaarelta näkyy viisi saarta, niin nimi on viisi saarta. Vähän niinkuin laskisi minä – yksi – kaksi…

Pysähdyimme kolmessa eri pisteessä ja Antti sukelsi, minä snorklasin. Korallit olivat ihan ok, mutta ne kalat! Niitä oli niin paljon kaikkialla, kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsinkin viimeinen pysähdys, matalampi laguuni saarien keskellä oli aivan uskomaton.

Olimme varanneet tämän retken yhdeltä saaren isommista sukellusfirmoista (Lanta Diver), sillä parin tunnin merimatka on mukavampi isommalla veneellä ja sukellukseen erikoistuneissa paikoissa on yleensä paremmat varusteet kuin pelkkiä snorklauksia tekevillä. Oikein tyytyväisiä olimme ja lisäpisteitä annan – ruotsalaisomisteisen – firman toimistolla myynnissä olleista salmiakki-irttareista!

Minulla oli aina meressä ollessani t-paita päällä sekä reilusti 50-kertoimen aurinkovoidetta, sillä tiedän auringon olevan täällä petollinen varsinkin siinä ihan veden pinnalla. Tästä huolimatta onnistuin polttamaan takareiteni (ja päänahkani) oikein huolella, unohdin ilmeisesti lisätä niihin aurinkorasvaa jonkin snorklauskerran jälkeen. Hoitotoimissa kului aloe-geeliä kaksi purkillista ja nyt useamman päivän jälkeen istuminen ei ole enää kivuliasta. Seuraavalle snorklausretkelle mietin legginseihin ja pipoon pukeutumista.

Viikonloppuja lukuunottamatta aikamme on kulunut KoHubilla, jossa meillä on mukavat työskentelyolot ja mielenkiintoista seuraa. Valitsen aamulla sopivan pöydän ulkokatoksesta, tuulettimen vierestä ja näpyttelen menemään musiikkia kuunnellen. Tarjolla olisi myös muutama ilmastoitu huone, mutta minä mieluummin totuttelen lämpöön, nautin tuulenvireestä ja vehreästä näkymästä. – Lämpöön sopeutuminen tosin vaatii aikansa ja olen usein illalla aivan nääntynyt ja väsynyt kuumuudesta. Muistan saman tunteen Puerto Ricon vuodeltani, mutta muistan myös sen, että pikkuhiljaa lämpöön tottuu ja jossain vaiheessa farkut tuntuvat ihan sopivalta vaatteelta 35 asteen helteessä. Sitä odotellessa.

Työpäivinä yritän ajoittaa lounaani kello yhteen, jolloin tarjolla on myös yhteinen curry-lounas. Curry on jo alkanut hieman tökkimään, joten yleensä tilaan jotain muuta – kesäkääryleitä, nam! – mutta liityn kuitenkin muiden seuraan sosialisoitumaan. Mielenkiintoista seuraa löytyy myös iltaisin, eikä viikonlopun retkiäkään tarvitse kahdestaan tehdä. Tämä muiden nomadien määrän lisääntyminen ja kokoontumispaikkojen ilmestyminen ympäri maailmaa on tapahtunut viimeisen yhden, kahden vuoden aikana ja tekee tästä elämäntavastamme vielä astetta mukavampaa!

Näinä viikkoina tein myös matkasuunnitelmia alkukesälle. Toukokuun lopussa aiomme osallistua Learning Villageen Suomenlinnassa ja varasin sitten samalla meille Airbnb-kämpän saarelta koko viikoksi! Olen usein miettinyt, millaista olisi asua Suomenlinnassa ja enkä voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.

Ostin lisäksi lennot Madridiin itselleni – ja äidilleni. Lähdemme kesäkuun alussa kahdeksi viikoksi kävelemään Pohjois-Espanjan Camino de Santiago -reitille ja olen nyt jo ihan täpinöissäni asiasta. Ajattelin jopa jättää läppärini kotiin ja olla ihan vaan lomalla nuo päivät! Se olisikin ensimmäinen viikkoa pidempi loma koko läppärikulkurielämäni aikana, viimeksi Caminoa kävellessämmekin teimme töitä iltapäivät.

Sellaiset viikot tällä kertaa. Nyt vielä muutama päivä Koh Lantan lämpöä ja meren aaltoja, sitten Bangkokin kautta ystävien huomaan Indonesian Bogoriin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset Chiang Main viikot: kokkikoulu, kukkaparaati, nomadiseminaari, ystäviä, herkuttelua ja hemmottelua. Sekä siirtyminen Koh Lantan saaren trooppiseen lämpöön, meren äärelle coworkailemaan.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Viime kertainen Tämä viikko -postaus keskittyi lähinnä ruokaan, mutta näillä viikoilla Snäpchattiin on kertynyt kuvia monista muistakin jutuista. Aloitan kuitenkin taas sillä tärkeimmällä, eli ruualla. Herkuteltua on tullut edelleen.

Ravintoloiden kiertämisen lisäksi osallistuin yhden päivän kokkauskurssille Mama Noi:n kokkikoulussa. Opin miten moni suosikkiruokani (Khao Soi curry, papaijasalaatti, cashew-kana, mango tahmealla riisillä jne.) valmistetaan. Koulun yhteydessä oli orgaaninen farmi ja saimme maistella ja haistella thai-ruuista tuttuja yrttejä. Tutuksi tulivat myös erilaiset chilit ja se että mitä pienempi chili, sitä tulisempi se yleensä on. Eikä kannata uskoa thaimaalaista, joka sanoo “this no spicy”.

Kurssipäivä oli tosi mukavasti järjestetty ja opettajamme puhui sujuvaa englantia. Päivän aluksi saimme jokainen valita mitä haluamme oppia, yhden ruokalajin jokaisesta viidestä kategoriasta. Itse kokkaus oli helppoa ja mukavaa, sillä osa aineksista oli annostelu valmiiksi pieniin kippoihin ja muutama jopa etukäteen paloiteltu meitä odottamaan. Teimme siis itse ne ruuan kannalta tärkeimmät vaiheet, eikä jokaisen annoksen kohdalla tarvinnut erikseen paloitella sipuleita ja muita kasviksia. Jokaisella kurssilaisella oli oma liesipaikka ja wokkipannu, joten kaikki pääsivät omin käsin tekemään eivätkä vaan seuraamaan vierestä.

Teimme pari ruokalajia ja söimme, pari lisää ja söimme taas sekä lopuksi pakkasimme viimeisenä tehdyn keiton mukaan kotiin. Raskain osuus oli currytahnan sekoittaminen, sillä siinä meni varmasti reilu vartti aineksia morttelissa murskatessa. Onneksi tämä työvaihe tehtiin ryhmittäin. Ymmärrän nyt, miksi currytahnaa usein tehdään isompi satsi kerralla pakastimeen käyttöä odottamaan.

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Chiang Maissa vuosittaiset kukkafestarit. Festareiden päätapahtuma oli keskustan läpi vaeltava kukkakulkue, johon osallistuivat kaikki koulun marssibändistä kauneuskuningattariin ja Hare Khrisna munkkeihin. Kävelijöiden seassa kulki kokonaan kukilla koristeltuja ajoneuvojen päälle rakennettuja lavoja, sähkögeneraattoria perässään vetäen.

Festareiden aikaan vanhan kaupungin lounaiskulma oli suljettu autoilta ja täyttyy kaikenlaisilla kojuilla: ruokapisteitä, turistikrääsää, kotittekoista jäätelöä ja kukkamyyjiä. Puistossa taas oli esillä bonsai-kilpailussa menestyneitä pienoispuita ja nurmikon reunalta sai vuokrata istuinalustan piknikille.

Kävimme myös vihdoin kävelemässä pitkin ja poikin vanhankaupungin katuja. Isoimmat poikkitiet olivat kiireisiä ja tomuisia, mutta pienimmät kiemurtelevat kujat kerrassaan hurmaavia: värikkäitä omakotitaloja, temppeleitä ja jossain aidan takana kirkuva kukko. Wat Chedi Luang aivan vanhankaupungin keskiössä on yksi kaupungin tunnetuimmista temppeleistä ja vierailemisen arvoinen, toisellakin kerralla.

Kahteen viimeiseen viikkoon Chiang Maissa mahtui kaikenlaista muutakin. Aamiaishetkiä parvekkeella, omatekoisia jalkakylpyjä muovipussissa sekä valokuvauskävelyjä katuja pitkin. Enimmäkseen kuitenkin työntekoa CAMP coworking-kahvilassa, ruokailuja ystävien kanssa, salilla käyntiä – ensimmäistä kertaa joogassa polven hajoamisen jälkeen! – sekä iltoja viinibaarin terassilla turisten.

Viime lauantaina osallistuimme Nomad Summitiin eli diginomadien diginomadeille järkkäämään seminaariin. Paikalle mahtui 200 ihmistä ja vain pari viikkoa ennen tapahtumaa myyntiin tulleet liput loppuivat hetkessä. Siitä voi hieman päätellä nomadien määrää Chiang Maissa… Ihan mielenkiintoinen tapahtuma, vaikka 10 puhujaa yhdessä päivässä oli hieman liikaa. Pääsinpä ainakin taas harjoittelemaan graafisten muistiinpanojen tekoa ja tarttui sieltä muutama uusi ajatuskin mukaan. Paras osa oli kuitenkin – kuten perinteisissä tapahtumissa yleensäkin – kahvitauot, joilla pääsi tapaamaan muita nomadeja. Vielä kun olisivat tehneet näistä tauoista huomattavasti 10 minuuttia pidempiä.

Sunnuntai oli viimeinen päivämme Chiang Maissa ja olimme suunnitelleet kattavan ohjelman asioista, jotka halusimme vielä tehdä (uudelleen). Aloitimme suosikkiaamiaisella Larder kahvilassa: tuorepuristettua mehua ja aamiashotdog eli paahdettu leipä päällystettynä chorizolla, kananmunalla, avocadolla, tomaattilohkoilla ja oliivisalsalla. Niin hyvää!

Siitä jatkoimme kotiin pakkaamaan, pesemään pyykkiä ja antamaan pois kerääntyneitä ylimääräisiä tavaroita. Jossain välissä ehdin myös käydä kampaajalla, hankkimassa ihan oikean leikkauksen jo useamman vuoden käyttämäni “tasaa vaan latvat” mallin sijaan. Saa tosin nähdä, miten tämän uuden kerrostetun mallin selitän seuraavalla kampaamokerralla jossain maailman laidalla – ilman yhteistä kieltä. Tosin ei tämäkään kerta ihan putkeen mennyt – vaikka leikkaus on siis tosi hyvä – sillä maksun koittaessa huomasin jättäneeni rahapussin kotiin. Hieman nolostutti. Onneksi Antti vastasi puhelimeensa ja saapui paikalle maksamaan puolestani.

Iltaohjelman aloitimme jalkahieronnalla ennen auringonlaskudrinkkejä kattobaarissa. Vasta tuonne baariin saapuessamme tajusimme, että on ystävänpäivä. Jokaisella pöydällä oli “varattu” lappu ruusuineen ja muutamat paikallaolevat – pariskunnat – olivat oikein laittautuneet. Tulipa kiire tehdä pöytävaraus haluamaamme ravintolaan! Onneksi tarvitsimme ison pöydän ja niitä ystävänpäivänäkin vielä löytyi.

Asian hoiduttua saimme rauhassa keskittyä auringonlaskun ihailuun ja olihan tuolta aika mukavat maisemat. Hämärän tullessa siirryimme – varaamaani – italialaiseen ravintolaan ja seuraamme kiviuunipizzoilla herkuttelemaan liittyi lisää Chiang Maissa tapaamiamme ystäviä. Illan päätteeksi jatkoimme vielä – minnepä muualle kuin – viinibaariin.

Maanantai oli matkapäivä. Vaikka siirryimmekin vain maan sisällä, niin saimme reissuun kulumaan melkein koko päivän. Aamuysiltä nappasimme punaisen lavataksin talomme edestä ja perillä Koh Lantalla olimme juuri auringonlaskun aikaan.

Matka meni yllättävän leppoisasti, kun oli riittävästi lukemista mukana. Krabin lentokentältä olimme jo etukäteen varaneet yksityiskuljetuksen mökkikyläämme. Reilun kahden tunnin ajomatka sujui oikein mukavasti uudehkossa tilataksissa ilmastoinnin viileydessä. Jonkin verran kalliimpaahan (2500 thb/auto) tämä oli kuin jaettu julkinen kyyti (450 thb/hlö), mutta koska meitä oli kolme niin ei tämä budjettia kaatanut ja eipähän tarvinnut odotella.

Periltä olimme varanneet edullisen kolmen hengen bungalowin muutamaksi ensimmäiseksi yöksi. Ei mitään luksusta – peltikatto, kylmä suihku ja rakoja seinissä – mutta ranta oli aivan vieressä ja sijainti muutenkin keskeinen.

Ensimmäisenä iltana kävimme vain kävelemässä rantaa pitkin, merta ihailemassa ja illallisella rantaravintolassa. Yöllä meitä piti hereillä äänekäs eläin jossain lähistöllä. Meillä oli epäselvyyttä siitä, oliko kyseessä lisko vai lintu, mutta youtuben avulla voitin väittelyn ja totesimme eläimen gekoksi. Aika uskomatonta ääntä se kyllä piti!

Tiistaina astelimme ensi töiksemme paikalliseen coworking-tilaan KoHubiin, jonne ostimme viikon jäsenyyden ja laskeuduimme töiden pariin. Vaikuttaa tosi hyvältä paikalta, täällä on useita erilaisia työpisteitä, yhteinen lounasmahdollisuus ja paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Kuulemani mukaan noin 80 ihmisellä on tällä hetkellä voimassaoleva jäsenyys ja tarjolla on myös kaikenlaista oheistoimintaa. Merenrantaankin on vain parin minuutin kävely, joten tauolla voisi käydä vaikkapa uimassa. Suihku ja pukeutumistilakin löytyy!

Toinen tiistain päätehtävistä oli asunnon metsästys seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Pari ensimmäistä paikkaa olivat joko täynnä tai aivan liian kalliita meille, mutta sitten löysimme juuri sopivan asunnon pikkutalosta hieman sivussa päätieltä. Meillä on ilmastoitu makkari, keittiö, kylppäri, iso eteishuone – jonka ainoa kaluste on kova puusohva – sekä ulko-oven edustalla pöytä tuoleineen. Nettiä meillä ei ole, mutta liittymissämme on riittävästi dataa käytettävänä ja teemme kuitenkin työmme enimmäkseen KoHubilta käsin. Vielä kun vuokrasimme skootterin, niin hieman syrjäinen sijaintikaan ei haittaa. Tai ei meiltä päätielle pitkä matka ole, mutta varsinkin keskipäivän paahteessa lyhytkin kävely voi olla yllättävän raskas.

Koh Lantalle asettuminen tapahtui siis nopeasti ja nyt elellään leppoisaa saarielämää seuraavat viikot. Kelpaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ensimmäisellä Chiang Main viikolla sulahdimme helposti arkeen ja sama meno on jatkunut viime viikot. Elämä on leppoisaa, ruoka hyvää, seura mielenkiintoista ja keli — enimmäkseen — aurinkoinen.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Snapchattini pääosassa on näinä viikkoina ollut ruoka. Viikolla olemme lähinnä keskittyneet työntekoon, joten ainoa päivittäin vaihteleva asia on ollut se mitä ja missä olemme syöneet. Vielä kun kaikki on ollut oikein herkullista, niin pakkohan noita kokemuksia on ollut jakaa. Thaimaalaista, korealaista, meksikolaista, burgereita. Ihanan mausteisia curryjä, rapeaksi paistettua kanaa, liukuhihnalla ohi kiitäviä makupaloja. Oi.

Yhdessä vaiheessa koimme muutaman päivän kylmän jakson, elohopean heiluessa siinä kymmenen asteen tietämillä. Siinä kohtaa sain kaivaa kaikki mukana olevat lämpimät vaatteni esiin ja lisääkin olisin kaivannut. Sitkeinä suomalaisina kävimme kuitenkin illallisella ulkona, kun nyt kerran etelässä ollaan.

Onneksi tutut t-paitakelit palasivat nopeasti, juuri siinä vaiheessa kun paidat oli jo pakko heittää pesuun. Kulman hedelmämyyjäkin — hän, jolta haemme joka aamuiset valmiiksi paloitellut hedelmäsettimme — ilmestyi takaisin kojulleen. Kylminä päivinä häntä kun ei ollut näkynyt ja aamurutiinimme olivat hätää kärsimässä.

Viikonloppuisin olemme vuokranneet skootterin ja huristelleet kaverien kanssa lähiseuduilla. Liikenne on eurooppalaisesta näkökulmasta melko kaaottista eikä aina ihan turvallistakaan, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu ja oma skootteri on kätevin tapa liikkua kävelymatkaa pidemmillä reissuilla. Ja ennen ohjaimiin hyppäämistä voi vaikka kuivaharjoitella pelihallissa.

Ensimmäisen viikonloppuretkemme kohde oli Huay Tung Taon tekojärvi puolisen tuntia kaupungin ulkopuolella. Järven ympärystön ravintolat ovat pystyttäneet bambukatoksia vedenrajaan, tarjoiten oikein leppoisan paikan viettää vapaapäivää. Ruoka on hyvää ja edullista, tosin tarjoilijoiden englanninkielentaito ei ollut ainakaan tällä otannalla kovin hyvä. Toisaalta, käsimerkeillä pärjää aika hyvin ja sehän vain lisää seikkailua, kun ei tiedä mitä ruokaa tilasikaan.

Toisena viikonloppuna suuntasimme Chiang Main Grand Canyonille, eli veden täyttämälle entiselle louhokselle. Auringon paahteessa, sopivan viileässä vedessä bambulautalla puoliksi kelluen olo oli aika täydellinen. Samalla pystyi seuraamaan hurjapäiden hyppyjä n. 15 metriä korkealta kallionkielekkeeltä veteen. Meidän porukastamme yksi uskalsi, muut tyydyimme rentoutumaan.

Muuten elämä on ollut — kuten jo taisin mainita — aika arkista. Mutta jotenkin niin mukavan arkista ja täynnä pieniä iloja.

Parasta täällä Chiang Maissa on kuitenkin ollut kaikki ihanat ihmiset ympärillä. On niin mukavaa, kun on pitkästä aikaa paljon sosiaalista elämää ja työskentelyseuraa. Nomadit elävät liikkuvaista elämää, joten joka viikko saamme hyvästellä jonkun, mutta toisaalta tapaamme myös uusia kavereita. Yksi näiden viikkojen huippuhetkistä oli illanvietto resortissa, jota kiinalaisystävämme on juuri alkamassa pyörittämään. Tämä riisipeltojen keskellä sijaitseva neljän bungalowin lomakylä ei vielä ollut virallisesti auki ja me pääsimme tutustumaan paikkaan sekä kokkailemaan yhdessä. Mahtavuutta.

Vielä viikko Chiang Maita, sen jälkeen meitä kutsuvat turkoosi meri ja valkeat hiekat, eli Thaimaan saaret!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Pohjois-Thaimaan Chiang Maista löysimme — näin viikon kokemuksen perusteella — diginomadin taivaan, ainakin jos toisinaan hidastelevaa nettiä ei lasketa. Mukavia työskentelykahviloita, nomadiystäviä, herkullista ruokaa ja todella edullista elämistä.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Chiang Mai on kivempi kuin muistinkaan. Tai paljonhan se on muuttunut ja kehittynyt kolmen vuoden takaisesta, monilta osin hyvään suuntaan näin nomadin kannalta. Nimmanin alue, jolla mekin nyt asumme, on täynnä toinen toistaan mukavampia kahviloita, houkuttelevia ravintoloita ja viihtyisiä kuppiloita. Hintataso on murto-osa Suomen hinnoista ja mekin voimme istua vaikka koko päivän hipsterikahvilassa espressoja lipittämässä. Kaikki tuntuu helpolta ja mukavalta.

Iso rooli on varmasti myös ystäväverkostollamme paikanpäällä, heistä osan tunsimme ennestään ja osaan tutustuimme vasta täällä. Seuraa siis löytyy varmasti sekä työntekoon että illanviettoihin. SariKoo ja Tom olivat olleet täällä jo useamman kuukauden ja saimme heiltä paljon hyviä vinkkejä. He harmi kyllä lähtivät Suomen suuntaan jo muutama päivä meidän saapumisemme jälkeen, mutta bonuksena saimme heiltä kaikenlaista tarpeellista kuten blenderin ja kahvinkeittimen. Ja onneksi meille jäi tänne vielä muitakin kavereita! Eiköhän tässä myös pian tutustu vielä moniin muihinkin nomadeihin, sen verran paljon meitä täällä Nimmanin alueen katukuvassa näkyy. Tuntuu siltä, että joka kahvilassa on ainakin yksi länsimaalaisen näköinen heppu läppärin taakse hautautuneena.

Tuo vasemmanpuoleinen kuva on Outsite.co:n artikkelista (Remote work gurus share their secrets of success for 2016, jossa etätyön ekspertit (joihin meidät laskettiin mukaan!) jakavat elämänohjeitaan. Käykääpä lukaisemassa! Voin kertoa, että meidän hyvinkin suomalaisen vaatimaton ohjeemme erottuu joukosta…

Vaikka olemme olleet täällä vasta viikon, olemme jo monella tapaa asettuneet aloillemme. Meillä on mukava parvekkeellinen asunto, jonka jääkaappi ei ole enää ihan tyhjä ja kylppärinhyllyllekin on ilmestynyt monenlaisia purnukoita. Avainnipussani roikkuu salikortti ja kännyköissä on paikalliset liittymät. Meillä on jo vakkarikahvila, vakkarilounaskulma ja vakkariviinibaari. Täytyy osata asettua nopeasti, jos aikaa on vain kuukausi. Olemme myös ehtineet testaamaan monta mukavaa ravintolaa, törmäilemään iltamarkkinoiden tungoksessa, jännäämään tuk-tukin kyydissä ja tekemään töitä viidestä eri kahvilasta käsin.

Kaikista näistä mukavista hetkistä huolimatta tämän viikon kohokohta oli silti keskiviikko, sillä se oli meidän 5-vuotishääpäivämme. Ja tällä kertaa me jopa muistimme asian, viimeiset kolme vuotta olemme — molemmat — unohtaneet koko päivän. Tälläkään kertaa meillä ei ollut mitään suuria suunnitelmia, ajattelimme ottaa rennosti ja tehdä jotain kivaa. Aloitimme aamun rauhallisella herkkuaamiaisella ja päädyimme sen jälkeen hetkeksi töiden pariin kahvilaan. Seuraavaksi hassuttelimme pelihallissa, jossa minä hävisin 100-0 kaikki pelit rummunlyönnistä sissihyökkäykseen. Paikalliset näyttävät olevan aika hakoja näissä jutuissa ja tanssipeliä emme edes kehdanneet kokeilla seurattuamme muiden suorituksia. Ehkä ensi kerralla, jos olisi vähemmän porukkaa ympärillä? Pelituokio toi nälän esiin ja haimme salaatit ostarin ruokatorilta sekä jälkkäriksi jäätelöpalloja ja kuplateetä. Jalkahieronta oli päivän hemmotteluhetki ja sen jälkeen olikin hyvä siirtyä tapasten ja viinin pariin. Mukava päivä kaikenkaikkiaan, ilman sen suurempia suorituspaineita. Ja oikein mukava tuo mieskin!

Vielä — ainakin — kolme viikko täällä Chiang Maissa. Jippii!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tätä postausta varten poimin kuitenkin muistoistani kymmenen suosikkiani, tähän mennessä. Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin ja varmasti jokin maailman ihanin paikka tästäkin unohtui, mutta kirjoittelen sitten vaikka jatkopostauksen jossain vaiheessa.

Eteläsaari, Uusi-Seelanti

Routeburn trackillä Uudessa-Seelannissa

Niin upeita maisemia ja mahtavaa luontoa! 3 päivän vaellus Routeburn-reitillä on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni kohokohtia. Kuvakirjanäkymiä katkeamatta koko matkan, satumetsiä, lumisia vuoren huppuja, vesiputouksia, vehreitä rinteitä. Tällainen aika huonokuntoinen ei-edes-harrastelija-vaeltajakin jaksoi helposti taapertaa, kun upea ympäristö vei huomion fyysiseltä rasitukselta. (Tämän jutun otsikkokuva on myös Uuden-Seelannin vaellukselta.)

Culebra, Puerto Rico

Flamenco paratiisibiitsi

Culebra on pikkusaari Puerto Ricon pääsaaren oikealla puolella. Muutamia ravintoloita, pieni kylä, kourallinen hotelleja. Ei mitään niin ihmeellistä, kunnes näkee paratiisimaisen Playa Flamenco hiekkarannan aukeavan edessään. Vitivalkoinen hiekka ja palmut reunustavat lahden turkoosia vettä. Suurin osa rannasta on varattu uimarannalla ja telttailualueelle. Rannalla ei siis ole hotelleja ym. rakennuksia näkymiä häiritsemässä, vaan yöpyminen tapahtuu teltoissa. Auringonlaskua ihailtuaan voi nukahtaa aaltojen pauhuun ja aamulla herättää itsensä pulahduksella lämpimien laineiden huomaan.

Gili Trawangan, Indonesia

Gilin valkea ranta ja turkoosi meri

Ne snorkkausvedet! Valkoisella rantahiekalla snorklauskamat päälle, muutama askel lämpimään veteen ja ihmemaailma on siinä. Värikkäitä kaloja ja muita mielenkiintoisa mereneläviä (kilpikonnia!) joka puolella, hyvä näkyvyys ja rannanmyötäinen virtaus, joka kuljettaa vaivatta eteenpäin. Lisähohtoa saarelle tuo autottomuus (kaikki moottoriajoneuvot on kielletty!), ihan yllättävän hyvä ravintolavalikoima ja rento fiilis. (Blogissa Gilistä)

Cartagena, Kolumbia

Auringonlasku Cartagenan linnoituksella

Lattariunelmien tiivistymä. Aurinko lämmittää (välillä liiankin) mukavasti ja lempeä merituuli viilentää oloa hetkittäin. Ympärillä on värikkäitä siirtomaa-ajan rakennuksia, osa mukavasti rapistuneina ja osa hienosti kuntoon laitettuina. Kadunkulmien kärryistä voi ostaa tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuina ja lukuisille aukioille voi istahtaa juomaan kahvia ja katselemaan ohi lipuvaa elämää. Varsinkin illan hämärtyessä lattarirytmit kantautuvat korviin eri puolilta ja pienet viihtyisät baarit täyttyvät ihmisistä.

Mökki järven rannalla, Suomi

Kaunis syksyinen mökkiranta

Luonnon kauneutta, hiljaisuutta, rauhaa. Meidän perheellä ei ollut omaa kesämökkiä, joten mökille pääsy oli aina jotain erikoista. Ehkä siksi sitä osaa vieläkin arvostaa eräänlaisena erikoistapauksena. Mökillä voi viettää mukavaa aikaa ystävien ja perheen parissa, saunoen, uiden ja grillaillen. Tai sinne voi vetäytyä omaan hiljaisuuteen, vaan ihailemaan luonnon kauneutta ja imemään rauhaa itseensä. Joka tapauksessa, sinne on päästävä useamman kerran kesässä. Uutena ihastuksenani ovat myös syyskuun kuulaat päivät mökillä ruskan ympäröimänä. (Blogissa mökkeilystä täällä, täällä ja täällä)

New York, USA

Näkymä Brooklyn Bridgeltä Manhattanille

Kaupunki, josta löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Maailmanluokan museoita, shoppailua, luontoa, katutaidetta, musiikkia ja ruokaa kaikista maailman kolkista. Harlemin kaduilla iltapäivällä tuoleillaan istuskelevat paikalliset, Times Squaren neonvälot ja turistivilinä, Central Parkin eksymään houkuttelevat pikkupolut. Ja se tunne, miten kaikki on samalla tapaa sekä uutta että tuttua (television edessä vietettyjen tuntien ansiosta).

Washington D.C., USA

Dinokaveri Washington DC:n museossa

Olen tehnyt D.C.:hin vain pikavisiitin muutamia vuosia sitten, mutta Smithsonian instituutin ylläpitämät upeat (ilmaiset!) museot tekivät todella vaikutuksen. Ehdittiin kiertämään vain muutama ja monta jäi vielä kokematta. Ja nekin mitä nähtiin, nähtiin aika pintapuolisesti. Takaisin siis! Täydellinen paikka tällaiselle historia- ja museofriikille.

Lissabon, Portugali

Lissabonin näkymiä

Elämäniloinen, rento kaupunki, jossa on helppo tuntea itsensä osaksi kaupungin elämää. Paikalliset ovat mukavia, eivät ylipirteitä, vaan todellisia. Päällimmäisenä muistonani on istuskelu aukioiden pienissä ulkoilmakahviloissa, hyvässä seurassa, illan hämärässä, valkoviiilasi kädessä. Kaupunki itsessään on hyvin kaunis, varsinkin vanhat osat ovat täynnä upeita koristeltuja taloja ja minä huokailin ihastuksesta varmaan muutaman kerran minuutissa ympäriinsä vaellellessani. (Blogissa Lissabon täällä, täällä, täällä ja täällä)

Chiang Mai, Thaimaa

Chiang Main katunäkymiä

Vaikka Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, siellä on miellyttävä kylämäinen fiilis. Elämä on helppoa ja hymyilevää, ihmiset ovat ystävällisiä ja tekemistä riittää. Ruoka on älyttömän hyvää ja hyvin edullista. Markkinoilta voi tehdä löytöjä, hieronnassa voi käydä vaikka joka päivä ja vanhan kaupungin kaduilla pääsee liikkumaan kätevästi pyörällä. Lisäksi kaupunki sijaitsee sen verran korkealla, että ilmasto ei ole tukahduttavan trooppinen, vaan toisinaan jopa mukavan viileä. (Blogissa Chiang Mai)

Novi Sad, Serbia

Novi Sad taustalla, minä linssin edessä

Tykkään hirveästi koko Balkanin alueesta; ihmiset ovat aitoja, mukavia ja täynnä elämää, luonto upeaa ja kaupungit rupsahtaneen viihtyisiä. Novi Sadissa (Serbian pohjois-osassa) vietin mukavat pari kuukautta työharjoittelussa ja ihastuin kaupunkiin. Se on juuri sopivan kokoinen, keskusta on käveltävissä, samalla kun kaikkea löytyy. Työpäivän jälkeen kokoonnutaan ystävien kanssa kaupungin lukuisiin kahviloihin istuskelemaan tai käydään kävelyllä. Iltaisin tarjolla on usein elävää musiikkia ja erilaisia baareja on jokaiseen makuun. Keskusaukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset ja Tonavan toisella puolella voi seikkailla keskiaikaisessa linnoituksessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ollaan täällä nyt kolmatta viikkoa ja vielä viikon verran olisi jäljellä. Välissä käytiin viiden yön reissulla pohjoisessa Chiang Raissa, josta tehtiin yhden päivän retki Burman puolelle viisumien uusimiseksi. (Näistä lisää myöhemmin).

Jälleen ollaan aika vähän turisteiltu ja keskitytty sen sijaan työntekoon. Keittiön puutteesta johtuen ollaan silti käyty vähintään kerran päivässä ulkona syömässä, joten on sitä tullut nähtyä muutakin kuin oman huoneen seinät. Viikon verran oltiin majatalossa vanhassa kaupungissa ja sieltä sai pyörät lainaan. Niillä oli helppo hurautella pitkin vanhan kaupungin kapeita katuja, sillä siellä liikenne on suhteellisen rauhallista. Toisin kuin muualla kaupungissa.

Vallihaudan ympäröivä mittava vanha kaupunki on, ainakin näin vierailijan näkökulmasta, kaupungin sydän. Sen kujilta löytyy monenlaisia majapaikkoja, pikku putiikkeja ja ravintoloita. Kauniita buddhalaisia temppeleitä, wateja, on joka puolella, yli 300 koko kaupungissa. Vanhasta kaupungista löytyy myös lauantai-illan markkinakatu, jolta voisi tehdä todellisia löytöjä, mm. paikallisia käsitöitä. Harmi vaan, että meidän pitää kantaa kaikki mukanamme, joten ostoksia ei oikein voi tehdä. Ja eihän meillä ole sitä pysyvää kotiakaan, mihin tavaroita kerätä.

Kodista puheen olleen, täällä meillä on ollut niitä jo monta. Ollaan vaihdettu majapaikkaa useasti, muutaman kerran koska ollaan liian hitaita varaamaan lisäaikaa ja kaikki on jo täyteen buukattua, mutta yleensä koska olemme halunneet tutustua hieman eri alueisiin . Eilisestä lähtien ollaan Nimmanhaemin alueella, joka on kaupungin trendikkäin alue (niin mulle on kerrottu). Ihania kahviloita joka puolella, hyviä ruokapaikkoja jne. Ehkä parasta tähän mennessä.

Muuta parasta täällä:

* Hyvä ja halpa ruoka. 1€ stir-fry kana-annokset, mausteiset hedelmäsalaatit, curryt. Ja monipuolinen tarjonta myös ulkomaisen ruoan suhteen.

* Mukavat illanviettopaikat. Heti alussa bongattiin North Gate Jazz Co-Op live jazz baari, jossa tuli istuttua useampana iltana viinilasillisen kanssa musiikista nauttimassa. Iltaisin lämpötila on juuri sopiva ulkona istuskeluun. Niin kuin Suomen kesän muutamat lämpimät illat, hyttysiäkin on samassa määrin…

* Tuoreita hedelmiä joka puolella, niitä saa aamiaispaikoista, kojuista kadun varrelta, kioskeista, ravintoloista. Ja melkein joka ruokapaikasta saa myös ihania tuoreista hedelmistä tehtyjä mehuja ja smoothieta.

* Rento elämä. Kenelläkään ei tunnu olevan liian kiire mihinkään ja ilmapiiri on leppoisa. Ei laiska, mutta leppoisa. Ja hymyjä näkee kaikkialla (tosin täällä ne voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa tunnetilaa).

* Nettiyhteydet toimii (suhteellisen, välillä yllättävänkin) hyvin ja langaton netti löytyy lähes jokaisesta pikku kojustakin.

Ymmärrän kyllä, miksi niin moni diginomadi päätyy tänne pidemmäksikin aikaa. Ehkä mekin joskus, kun hieman rauhoittuu tuo reissujalan kutina.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämän Koh Samuin hotellin, Baan Hin Sain, bongasimme Offeriumin tarjouksena kesällä ja varasimme jo silloin. Näin saimme yhden kiinnekohdan suunnitelmillemme. Kyseinen paikka oli tasokas resortti, jossa meillä oli bungalow käytössä. Oma parveke tuli tarpeeseen jo ekalla viikolla, kun makailin siellä useamman päivän vilustuneena. Paljon muutakaan ei pystynyt tekemään, joten oli kiva, että pääsi edes hiukan ulkoilmaan ja näki muutakin kuin seinän.

Muutenkin vietettiin hyvin paljon aikaa hotellilla, varmaan siellä ihmettelivät meidän “lomailua”, kun käytiin paikan raflassa syömässä päivittäin vähintään kerran. Ihan lähistöllä kun ei ollut muita ruokapaikkoja, joten meidän aikataululla valinnanvaraa ei paljoa ollut. Aika monena päivänä ohjelma muodostui rennosta heräämisestä ja aamupalasta ennen kymmentä, ehkä myös aamu-uinnista. Sitä seurasi noin kolmen tunnin työhetki, josta suuri osa käytettiin suunnitellen yrityksemme vuotta. Pitkäksi lounastauoksi suuntasimme läheiseen rantakylään (turistipaikka Chaweng) johon pääsi hotellin ilmaisella kuljetuksella. Ja illalla sitten vielä noin viiden tunnin työrupeama, jonka jälkeen oltiinkin valmiita illallisen kautta nukkumaan.

Muutamana päivänä pidimme sentään enemmän vapaata ja leikimme turisteja. Kerran vuokrasimme skootterin, jolla ajelimme katsomaan saaren (vähäisiä) nähtävyyksiä eli lähinnä vesiputouksia. Jännin osuus päivästä oli varmaankin itse ajelu, sillä edellisestä kerrasta oli paljon aikaa, eikä tuo vasemmanpuoleinenkaan liikenne asiaa helpottanut. Skootterin vuokraaminen on edullista (n. 6€/pv), mutta onnettomuuksia sattuu paljon, joten varovainen pitää olla ja muistaa se kypärä. Hengissä kuitenkin selvittiin ja hauskaa oli. Ja tälle valkonaamalle seuraus päivän ulkonaolosta oli ravunpunainen, palanut iho, vaikka suojakertoimenakin oli 50 ja varjoon hakeuduin aina kun mahdollista.

Skootteriseikkailua seuraavana päivänä osallistuimme päiväretkelle läheiseen meriluonnonpuistoon (Ang Thon). Näitä retkiä järjesti usea taho ja veikkaan että ainakin joka toinen Samuilla kävijä kävi samanlaisella retkellä. Massaturismia siis, eikä mitään kovin ihmeellistä, mutta kokonaisuudessaan oikein mukava päivä. Liikuttiin pikaveneellä saarelta toiselle, snorklailtiin vähän, ihmeteltiin maisemia, syötiin, uitiin ja merikajakoitiin. Ja vielä kun oli t-paita päällä ja lippis päässä uidessakin, niin ei palovammatkaan pahentunut…

Myös Koh Pha Nanganin täydenkuun juhliin piti päästä, kun nyt kerrankin sattui olemaan lähes vieressä. Nouto hotellilta ja pikaveneretki oli helposti järjestetty, joten sinne siis. Odotuksena oli enemmänkin kaaosta kuin paikan päältä löytyi, aika rauhallista menoa kuitenkin, verrattuna vaikka suomen juhannusfestareihin. Tanssittiin rannalla monta tuntia ja testattiin pari buckettia, eli lasten ämpärissä myytävää viina-energiajuoma-limu-drinkkiä, näiden juhlien tunnusjuomaa. Kaikki sujui oikein hyvin kotimatkaan asti, jolloin lähes puolentoista tunnin veneen odottelu sai tunnelman aika latteaksi. Varsinkin kun naapurijonot (eri firma) etenivät ja me vaan seisottiin paikallaan. Ilmeisesti juuri sillä meidän matkanjärjestäjällä oli sinä yönä jotain ongelmia. Mutta kotiin päästiin mekin lopulta, vaikkakin kuuden maissa aamulla. Seuraavasta päivästä puolet meni nukkumiseen ja toipumiseen.

Eilinen päivä reissattiin ylös pohjoiseen, Chiang Maihin. Samuilta jäi ihan hyvä kuva, mutta seuraava saarikohde on meillä varmaankin kyllä jokin pienempi ja rauhallisempi.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä