1000 päivää mieleenpainuvia kokemuksia,
joista voin sitten keikkustuolissa nuorisolle tarinoida.
Tulivuoren valloitus Indonesiassa,
valaiden leikki Meksikossa
ja kadonneen kissan metsästys Berliinissä.

1000 päivää elämän ihmettelyä.
Uusia tuttavuuksia ja ulkopuolisuuden tunnettakin.
Iloa, naurua, hymyileviä hetkiä.
Apatiaa, epätoivoa ja kyllästymistä.
Oivalluksia ja ymmärryksiä.
Elämää.

1000 päivää yrittämistä.
Miten mikään ei ikinä onnistukaan.
Ja sitten taas kaikki luistaa.

1000 päivää pieniä onnen palasia.
Se täydellinen auringonlasku Otresilla.
Cevichen mausteisuus kielen päällä.
Kylmä mangodrinkki kuumassa paahteessa.
Tanssihetki ystävien kanssa.

4.1.2013 se alkoi, lennolla ikuiseen kaupunkiin.
Sopiva paikka aloittaa ikuinen matka.
50 päivän kohdalla tweettasin:

50 days on the road! Just repeat 19 times
and we’ll be here http://t.co/7Gi3ivrOy9 via @NevEndingVoyage

Vaikken tiedä uskoinko itsekään 1000 päätyväni.

Nyt tuntuu kuin kaikki olisi vasta alussa.
Kyllähän näin voi elää. Hyvinkin elää.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

11.9.2014 Tämä reissaaja ei poistunut asunnosta koko päivänä. Zagrebissa satoi. Töitä siis koko päivä, illalla pitkästä aikaa Netflixiä. – Zagreb, Kroatia

140 merkin mittaisia välähdyksiä päiviini läppärikulkurina. Balkanilta Turkkiin, Suomen loskaisen talven kautta Kalifornian roadtripille ja Meksikon lämpöön. Kuuban rytmeistä Kolumbiaan Karibianmeren syleilyyn. Laivalla Atlantin yli ja kesäksi takaisin Suomeen. Keski-Euroopan roadtrip vuoristomaisemien ja sympaattisten pikkukylien läpi. Ja lopuksi, aina niin valloittava Berliini.

Arkea se tämäkin on

24.9.2014 Töitä, lounas, töitä. Sitten kirjan parissa puistossa, laskevan auringon lämmössä, ihmisiä tarkkailemassa. Illalla bloggailua. – Belgrad, Serbia

Blogiin tulee usein kirjoitettua kohokohdista arjen sijaan. Twitter-päiväkirjastani saakin paljon paremman kuvan jokapäiväisestä elämästäni.

2.12.2014 Komea mustelma muistona ekasta värikuulasodasta, harmaita hiuksia blogin uudistamisesta, pikapuhedeittailua, ihmissusia. – Coworking Camp, Turkki

18.3.2015 Päivä alkoi taas mukavasti joogalla. Sitten töitä, cevicheä lounaaksi, lisää töitä, perinteinen tacoja + margarita illallinen. – Sayulita, Meksiko

27.4.2015 Atlantin ylitys pv 9. Tilinpäätös, android-peli. Lasillinen hyvää viiniä. Hiljainen nurkka laivan laidalla, kirja & auringonlasku. – Atlantinristeily 

26.5.2015 Töitä ja kävelyretki lähikaupppaan. Aina vaan jännemmäksi muuttuu tämä elämä ;) – Helsinki, Suomi 

18.7.2015 Ja sade senkun jatkuu. Mökin nojatuolissa on onneksi lämmin ja mukava syventyä töihin. Illalla repästiin ja koottiin palapeli. – Sastamala, Suomi 

Ikimuistoisia kokemuksia Jenkkilässä

26.1.2015 Ajeltiin Highway1 Big Sur osion läpi, ne maisemat! Merileijonia Point Lobosissa ja mailin polku upealle rannalle Andrew Molerassa. – Big Sur, USA

Vaikka onhan sitä myönnettävä, että kaikenlaisia suuria seikkailujakin on vuoteen mahtunut. Varsinkin  tammi-helmikuinen Kalifornian seudun roadtrippimme oli täynnä toinen toistaan upeampia kokemuksia.

30.1.2015 Solvangin tanskalaiseen satukylään. Hotlasta (Hamlet Inn) sai pyörät lainaan, niillä viinitiloille maistelemaan. Hieno päivä! – Solvang, USA

1.2.2015 Ajeltiin keskustan ja Beverly Hillsin kautta Mulholland Drivelle. Auringonlasku Griffith Observatoriolla. LA:n valomeri on aika vau! – Los Angeles, USA 

10.2.2015 Joshua Treen kansallispuistossa ajelemassa ja pikku kävelyillä. Upeita aavikkomaisemia! Illalla porealtaassa ulkona. – Joshua Treen kansallispuisto, USA

16.2.2015 Las Vegas. Ähkyaamupala buffassa, töitä, illalla Stripin ihmeitä. Suihkulähteet, flamingot, tulivuori ja lopuksi Venetsia. – Las Vegas, USA

… Euroopan kulmilla…

8.11.2014 Seikkailu Olympoksen metsittyneillä raunioilla, auringonlasku rannalla, kapuaminen pimeässä Chimaeran ikuisille tulille. – Olympos, Turkki 

Euroopan kohokohtia olivat ihanat pikkukylät, eloisat kaupungit ja ennen kaikkea kaunis luonto.

14.9.2014 Plitvicen järvillä. Upea, uskomaton paikka! Juuri nyt myös hyvin vetinen, kahlaamaan päädyin useasti ja moni polku oli suljettu. – Plitvicen kansallispuisto, Kroatia 

17.10.2014 Aamulla kämpän luovutus ja retki Matka-kanjonille. Niin kaunis kävelyreitti! Perinteinen illallinen vuokraemännän kanssa. – Skopje, Makedonia

16.11.2014 Kaunis Sininen moskeija, Basilica Cisternin lumoava maanalainen maailma, mahtava Sulemaniyen moskeija, vilkkaat basaarit. – Istanbul, Turkki

12.12.2014 Huikea myrsky yöllä, aamulla rannalle aaltoja ihmettelemään. Lopputuloksena upeita kuvia ja märät vaatteet. Startup Weekend alkoi. – Coworking Camp, Turkki

2.7.2015 Kesä!! 7km aamukävely Selkämeren kansallispuistossa. Pitkospuita lietteillä, hiekkarantaa kotiin. – Pori, Suomi 

23.8.2015 Alppiniityllä Sound of Music henkeen. Hiihtohissillä vuorenlaelle maisemia ihailemaan. Illalla ystävien luo Saltzburgin kulmille. – Itävalta

29.8.2015 Satumainen Cesky Krumlov. Kapeita katuja, joki täynnä kellujia. Yötä pienessä tsekkikylässä, paikallisessa elekielellä juttelemassa. – Cesky Krumlov, Tsekki 

… ja Lattareissa!

21.-30.3.2015 Lomalomaloma eli viikko Kuubassa! Aurinkoa, värikkäitä taloja, vanhoja autoja, mukavia ihmisiä, musiikkia ja turkoosi meri. <3 – Kuuba

Lattareissa meri oli lämmin ja musiikki soi. Vaikka siellä keskityimmekin enemmän työntekoon ja rentoon elämään, niin osui sitä muutama ikimuistoinen seikkalukin reitille.

14.3.2015 Lomapäivä! Veneretki Marietas-saarille. Valaita(!!), SUP-lauta, snorklausta, aurinkoinen keli ja all-inclusive juomat & ruuat. – Marietas-saaret, Meksiko 

9.4.2015: Aamujoogan jälkeen pulahdus Karibianmereen, toimelias työpäivä, lisää joogaa, illanvietto lettujen ja kitaransoiton parissa. – Coworkation, Kolumbia

Elämän pieniä iloja…

Skopje, Makedonia 3.10.2014: Koko päivä kotinurkissa (tällä viikolla = Skopje). Mukava kämppä, kunnon keittiö (kokkasin x2!), nopea netti ja muhkea sohva.

Suuret seikkailut ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ovat ne pienet ilon hetket arjessa.

6.10.2014 Flunssapäivä on reissuhaaveilupäivä. Buukkasin pari päivää jouluisessa Prahassa ja lennot Helsinkiin. Kevääksi lattareihin? – Skopje, Makedonia

9.11.2014 Aamulla hamamissa. Nyt on rento olo, koko keho pesty, puunattu ja hierottu :) Iltapäivän vesisade houkutti töiden pariin. – Coworking Camp, Turkki 

12.1.2015 Yö kiehtovassa Park Hotellissa, mukavia kahviloita, kauppahallin ihanuuksia, Aboa Vetus & Ars Nova. Mahtava Turku! – Turku, Suomi

18.4.2015 Ostin polvituen ja kävelykepin, liikkuminen helpottui. Evergladesin kansallispuistossa veneretkellä ja jopa lyhyellä kävelyllä. – Everglades, USA 

5.5.2015 Suihku, jonka lämpötilaa on helppo säätää ja josta tulee reilusti vettä. Suomi <3 – Helsinki, Suomi 

31.7.2015 Magneettikuvauksessa ei uusia vammoja :) Bussilla Kokemäelle, mukava ilta vanhempien seurassa. – Helsinki, Suomi 

4.9.2015 Aamu töitä hostellin aulassa ennen talovahtipaikkaan muuttamista. Ihania kissoja, mukava kämppä, jopa oma pikku piha! Berliini <3 – Berliini, Saksa 

… ihania ystäviä…

8.8.2015 Brunssi ihanien ystävien parissa, 2-vuotiaan synttärit puistossa, auringonlasku ja viinipullo mattolaiturilla. Kesä on täällä!! – Helsinki, Suomi

Suomen visiittien kokokohtia ovat hetket ystävien – ja perheen – kanssa.

24.12.2014 Jouluaatto! Ja upea lumisade! Ensin kynttilät haudoille, sitten suvun kanssa mahtava jouluillallinen, laulua ja lahjojen jakoa. – Kokemäki, Suomi

31.12.2014 Kotibileet eli ihania ystäviä, halauksia, naurua, huonoja vitsejä, yhteislaulua, skumppaa, raketteja ja siskonpeti. – Vantaa, Suomi 

18.-21.6.2015 Juhannus ja <3 Nummirock, mikäpä muukaan. Ystäviä, grillailua, sadetta ja metallimusiikkia. Olipa taas hyvä :D – Nummirock, Suomi

4.7.2015 Helsinkiin ja suoraan Tokoinrantaan pikniköimään. Aurinkoa, hyvää seuraa, kunnon (metalli)poppivehkeet ja kylmää skumppaa. – Helsinki, Suomi

8.8.2015 Brunssi ihanien ystävien parissa, 2-vuotiaan synttärit puistossa, auringonlasku ja viinipullo mattolaiturilla. Kesä on täällä!! – Helsinki, Suomi 

Onneksi niitä ystäviä on myös ripoteltuna ympäri maailmaa ja uusiakin on löytynyt matkan varrelta.

30.9.2014 Mielenkiintoinen Tesla-museo, kaikenlaisia härveleitä :) Kahvilla jokilaivalla kaverin kanssa, hienot näkymät illalla. – Belgrad, Serbia

9.1.2015 Matkabloggaajaystävä @corinne:n kanssa kotiin Kokemäelle. Aurajuustoruukkua, koiran kanssa lenkille, lämmin palju ja skumppaa :) – Kokemäki, Suomi 

20.1.2015 San Franciscossa! Sumuinen aamu, merileijonat, Ferry Building lounas & kierros, kävelyä ympäriinsä, illallinen ystävän kanssa. – San Francisco, USA

13.5.2015 Helsinkiin. Kahvilla Suomessa käymässä olevien nomadituttujen kanssa, ilta kaverien kanssa avaruuden valloitusta miettien. – Helsinki, Suomi 

27.8.2015 Innsbruckissa Nordkettenbahnilla vuoren huipulle <3 Salzburgiin ja olutpuutarhaan ystävien seuraan. Iltakävely viinilasilliselle. – Itävalta 

… ja ruokaa, tietenkin ruokaa!

1.11.2014 Syöden ja juoden ympäri Ateenaa :D Souvlakia, lihaa+juustoja+pienpanimo-olutta, jogurttia hunajalla, loukoumades-munkkeja, viiniä. – Ateena, Kreikka

Varsinkin Tämä viikko -postauksiani lukeneet ovat jo varmaan osanneet päätellä, että hyvä ruoka (ja juoma) on minulle tärkeää. Tämän huomaa myös päiväkirjamerkinnöistäni.

18.12.2014 Käveltiin Prahan linnalle, syötiin korealaista lounaaksi ja meksikolaista illalliseksi, päätettiin ilta live-jazz klubilla. – Praha, Tsekki

16.3.2015 Päivä töitä. Illalla suussasulava filet mignon pihvi (hyviä) huokauksia aiheuttaneen punaviinin kera. 16€. Los Corazones <3 – Sayulita, Meksiko

2.5.2015 Päivä Barcelonassa. Entisen härkätaisteluareenan katolta hienot näkymät, pintxos-herkkuja, valkkaria parvekkeella. – Barcelona, Espanja

29.7.2015 Työntäyteinen päivä Androidin & blogin parissa. Lounaaksi tein ihan superhyvää thai-salaattia ja illalla chili-hernekeiton. Nam. – Espoo, Suomi

Joskus menee pieleen

13.4.2015 Polvilumpio sijoiltaan joogassa, joten lähipäivät lepoa. Avuton olo, kun ei pysty liikkumaan ilman apua. Toivottavasti paranee pian. – Coworkation, Kolumbia

Hieman huonoa tuuria ja kommelluksiakin – isompia ja pienempiä–  osui vuoden varrelle. 

19.12.2014 Kävelykierros Prahassa, joulumarkkinoita, gulassikeittoa. Muistettiin lennon aika väärin, onneksi oltiin ajoissa. Suomessa! – Praha, Tsekki

20.2.2015 Muutettiin uuteen kämppään. Sängyllä iso (kuollut) hämähäkki. Muuten kiva :) Ulkoilmaolkkari/keittiö hyvä paikka työnteolle. – Sayulita, Meksiko

17.4.2015 Cartagena-Fort Lauderdale lento yksijalkaisena jännitti, mutta olikin maailman helpoin, sillä mua kärrättiin pyörätuolissa :D

1.9.2015 Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa tuli vettä taivaan lisäksi kuumista lähteistä. Ostin pienen mukin ja maistelin, rautaista oli. – Karlovy Vary, Tsekki

6.9.2015 Berliini edelleen sateinen. Kävelyllä lähipuistossa, päädyttiin vahingossa vankilaan. Illalla podcasteja ja värityskirja. – Berliini, Saksa

Työn touhussa

10.11.2014 Teinköhän mä mitään muuta kuin töitä? Kävin pitkällä lounaalla, vielä pidemmällä illallisella työkaverien kanssa. Siinä se. – Coworking Camp, Turkki

Mä joka päivä töitä teen… tai siltä se ainakin päiväkirjamerkintöjeni perusteella vaikuttaa. Onneksi työni on enimmäkseen kivaa.

13.10.2014 Päivä lähinnä töiden ja blogin parissa. Käveltiin rantakadulle illallistamaan (kanatikkuja ja olutta), terassit täynnä ihmisiä. – Skopje, Makedonia

11.2.2015 Työpäivä, ei sen kummempaa. Käytiin ostamassa wifi-yhteyden vahvistin ja syötiin burgerit Five Guysissa. Ajoissa nukkumaan. – La Quinta, USA

10.3.2015 Aika samaa nämä päivät: aamupala kahvilassa, töitä (=tänään kirjanpitoa & veroja), opiskelua, blogin kirjoittamista. Aurinkoista. – Sayulita, Meksiko

31.8.2015 Töihin keskittynyt päivä. Tauoilla tutustuttiin Loketin kylään. Aamiaisella hotelliin, lounaalla linnoituksiin, illalla panimoon. – Loket, Tsekki

Vuosi näitä päiväkirjamerkintöjä on nyt kasassa.  Viimeisin kuului näin:

11.9.2015 Kävelin ympäriinsä tässä Moabitin alueella. Kauppahallista tuoretta leipää ja Vietnam-lounas. Kissa löytyi naapurin kellarista! :D – Berliini, Saksa

Aion jatkaa näiden merkintöjen tekemistä, sillä vaikka ei niistä kenellekään muulle olisikaan iloa, niin onpahan minulla ainakin jotain muistoja itselleni :) Mutta jos sinuakin kiinnostaa nämä pienet kurkistukset päivittäiseen elämääni, niin löydät minut Twitteristä nimellä Kotonakaikkial.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässä osassa käyn läpi syitä elämänmuutoksemme taustalla sekä diginomadina elämiseen liittyvää ajatusmaailmaa. Oman määritelmäni mukaan diginomadi on ihminen, joka työskentelee netin avulla ja matkustaa samalla. Työn sisällön tai matkustamisen nopeuden suhteen en tee mielessäni rajauksia (itse olemme IT-alan yrittäjiä ja liikumme melko paljon, vaihtaen paikkaa muutaman viikon välein). En kuitenkaan edes yritä vastata kaikkien läppärikulkurien puolesta, vaan tuon asiat esiin oman kokemukseni pohjalta.

Aloitetaan nyt ensin siitä Hesarin nettiversion otsikosta: Miksi tehdä töitä harmaassa Suomessa, kun ulkomaillakin on internet? Tätä lausetta ei varsinaisessa lehtijutussa edes ole, eikä se vastaa ajatusmaailmaamme. Kuten artikkelissakin totesimme, me emme lähteneet Suomea pakoon. Itse asiassa me vietämme Suomessa useita kuukausia joka vuosi.

Lähdimme, koska maailmassa on niin paljon muutakin nähtävää. Elämä tuntui liian rutiininomaiselta emmekä enää innostuneet niin usein asioista. Kaipasimme uusia kokemuksia ja sisältöä elämäämme. Meidän ratkaisumme tähän oli lähteä kiertämään maailmaa. Uudet ympäristöt ja kulttuurit pitävät mielen virkeänä, sillä jokapäiväinen kaupassakäyntikin voi olla seikkailu.

Siitä olen samaa mieltä, että harmaudella on väliä työnteon kannalta. Töitä on paljon mukavampi tehdä kun edessä avautuu seinän sijasta mukava näkymä. Harmaana päivänä on itsekin helposti väsähtänyt, kun taas kirkkaana päivänä energiaa riittää paremmin. Minuun ainakin ympäristöllä on suuri vaikutus. Toinen seikka on sitten se, sanoisinko Suomea harmaaksi. Onhan niitä pimeitä ja loskaisia loppusyksyn päiviä tai joulukuisia hetkiä, jolloin päivä ei kirkastu pilvien takaa hetkeksikään. Mutta sitten on myös niitä kirkkaan kimmeltäviä talvipäiviä, valoisia kesäöitä ja värikästä syksyn ruskaa.

Hesarin kommenteista huomasi, että ihmiset helposti ajattelee tätä elämäntapaa omien lomakokemustensa kautta. Kalliiksi tulee elämä, kun rutiinit puuttuu, eikä voi kotona olla ja kokkailla, vaan pitää olla viihteellä joka ilta (eikös se olisi jo rutiini?) – Mutta kyllähän meillä on rutiineja, ehkä enemmänkin kuin Helsingissä asuessa. Rutiinit tuovat tasapainoa muuten vaihtelevaan elämään. Ja koska emme yleensä asu hotelleissa vaan vuokraamme asunnon, niin kyllä sitä tulee kokkailtua ja vietettyä aikaa ihan kotosalla. Niitä viihdeiltoja tulee reissun päällä suurinpiirtein saman verran kuin Suomessakin. Ainoana erona se, että useimmissa maissa lasku jää kolmasosaan. Tämä on aika hyvä esimerkki lomailun ja diginomadiuden eroista. Me elämme aika normaalia elämää, emme joka iltaista viihdettä vaativaa lomailua.

Tahdonvoimaa tämä elämäntapa vaatii. Ja ajattelun muutosta. Jos miettisin olevani lomalla, niin eihän tästä mitään tulisi. Pitää vaan muistaa, että vaihtoehto on istua toimistossa viikosta toiseen ja matkailla vain lomien aikana. Itse tällä hetkellä naputtelen konettani mieluummin vaikka sitten hieman epäergonomisessa muovituolissa, kunhan ympärillä on kaikkea uutta ja ihmeellistä, jota voin vapaa-aikana tutkailla.

Ymmärrän, että tämä elämäntapa ei ole kaikkia varten. Monia ammatteja on hankala siirtää nettiin, lapset ja omistusasunto ovat jo aika suuria esteitä edes ajatukselle kiertolaiselämästä. Toki moni haaveilee jatkuvasta oleskelusta palmun alla, mutta kun sitä tosissaan miettii (ja yhdistää siihen vielä ajatuksen työnteosta), niin ei se niin houkuttelevalta kuulostakaan. Pysyvyys, turvallisuus, omat tavarat ja tärkeät ihmiset lähellä ovat kuitenkin monelle elämän perusarvoja. Yksi kommentoijista sanoi mielestäni osuvasti: Monet ovat “kotikissoja”. Toiset taas levottomia viipottajia. Ja ääripäiden väliin mahtuu erillaisuutta. Mikä on toiselle oravanpyörä on toiselle suoja. Siksi on turha miettiä, että mitä jos kaikki vaan ottaisivat ja lähtisivät. Sama kuin miettisi, että mitä jos jokainen suomalainen ryhtyisi lääkäriksi. Turha kysymys, sillä suurin osa ei oikeasti edes halua.

Monet kysymykset liittyivät ihmissuhteisiin, miten toimivat ystävyys- ja perhesuhteet yhdistetään kulkurin elämään? Me olemme itse asiassa viettäneet enemmän aikaa perheidemme kanssa kuin aikaisemmin. Ennen visiitit vanhempien luokse piti hoitaa viikonloppuisin, nyt voimme jäädä vaikka viikoksi. Olemme myös ehtineet mukaan mökkeilemään ja muille reissuille. Nämä jäivät enimmäkseen välistä aikaisemmassa 9-5 toimistoelämässä. Soitan kotiin joka viikko, joten kuulumiset tulee vaihdettua. Yksi kommentoija kaipasi lähiomaisilta tarinan toista puolta, jota emme ”halunneet valottaa mitenkään”. En kyllä tiedä, mistä vanhempani valittaisivat. Ehkä siitä, että pyörimme heidän nurkissaan liikaa?

Ystäviämme näemme vähemmän kuin aikaisemmin, tosin Suomessa ollessamme yritämme sopia mahdollisimman paljon tapaamisia. Netin välityksellä ollaan tietenkin yhteydessä, mutta eihän se sama asia ole. Meillä on aika kansainvälinen kaveripiiri, joten tapaamisia on myös maailmalla. Ja ollaan me uusiakin ystäviä saatu kiertäessämme. Silti pysyvän sosiaalisen piirin puute on ehkä yksi suurimmista diginomadiuden varjopuolista. Onneksi meillä on ihania ystäviä, joita tavatessa tuntuu kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Muita ihmisiä kaipaa ympärilleen myös työn puitteissa, sellaista työnteon fiilistä ja ideoiden yhdessä pyörittelyä. On olemassa läppärityöskentelijöitä houkuttelevia kahviloita ja coworking-tiloja, joita voimme silloin tällöin hyödyntää. Etsimme myös yhä enemmän erilaisia diginomadien kokoontumisia, esimerkiksi viime vuoden lopulla vietimme 6 viikkoa tilapäisessä coworking-tilassa Turkin rannikolla ja huhtikuussa aiomme suunnata Cartagenaan Kolumbiaan 10-päiväiseen kokoontumiseen. Ja onneksi meitä sentään on kaksi, yksinään tämä olisi vielä vaikeampaa. Toisaalta tässäkin on ehkä kyse pienyrittäjyyteen liittyvästä haasteesta, moni Suomessakin yrittävä tekee töitä yksinään kotoaan. Meillähän on periaatteessa sama tilanne, meillä vaan se koti vaihtuu muutaman viikon välein.

Muutenkin on hankala erottaa, mitkä asiat liittyvät yrittäjyyteen ja mitkä liikkuvaan elämäntapaamme. Vastuu omista aikatauluista ja tuotoksista on sama riippumatta siitä istuuko IT-yrittäjä läppärinsä takana Helsingin lähiössä vai Meksikon rantakaupungissa. Epävarmuus siitä, kannattaako yritys ja löytyykö asiakkaita vielä puolen vuoden päästäkin koskee molempia. Jätän siis tässä yhteydessä välistä kysymykset, jotka liittyvät ennemminkin yrittäjän kuin läppärikulkurin elämään. Ehkä niistä oma postauksensa vielä joskus. Kiinnostaisiko?

Jäikö jokin tämän postauksen aiheisiin liittyvä asia käsittelemättä? Kommentoi ihmeessä, mitä vielä haluaisit tietää!

Seuraavassa osassa vastauksia käytännön kysymyksiin. Miten hoitaa postit, verot, vakuutukset ym. tarpeelliset? Mistä internet? Työtila? Asunto? Lue täältä: Diginomadina: Käytännön jutut.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässä linkki juttuun Hesarissa: Työpaikkana koko maailma

Mirje ja Antti Halla luopuivat kodistaan, pakkasivat oravanpyörän mukaan rinkkaan ja lähtivät kiertämään maailmaa läppärikulkureina.

Niin ja tervetuloa sinulle, joka tänne artikkelin luettuasi päädyit. Täällä blogissani on juttuja jo parin vuoden ajalta, eli siitä vaan lueskelemaan lisää elämästämme. Jos englanninkieli sujuu, niin lisää juttuja löydät osoitteesta Anywhereism.net. Niin ja vink, vink, somessa on aina ajantasaista juttua, seuraa vaikkapa Facebookissa, Twitterissä tai Instagrammissa.

Kaikkea ei kuitenkaan blogista löydy, joten nyt sinulla on mahdollisuus kysyä. Kirjoitan ensi viikolla postauksen, jossa vastaan parhaani mukaan jätettyihin kysymyksiin. Mitä siis haluatkaan tietää, kirjoita se tähän alle kommentteihin tai laita minulle sähköpostia (mirje@kotonakaikkialla.fi).

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämänkertaisen Instagram Travel Thursdayn kunniaksi päätiin koostaa yhteen kuvan ja katkelman jokaiselta viikolta kuluneen vuoden aikana. Tässä siis pikapyrähdys diginomadin elämään maailmalla! – Pikapyrähdys taitaa kyllä olla väärä termi, kun kyse on 52 kuvasta. Hae siis vaikka kuppi kahvia ja istahda mukavaan tuoliin.

Seuraavaksi käveltiin rantaan päin, löytöretkeilijöiden muistomerkin juurelle. Siellä paikallinen ryhmä esitti perinteistä musiikkia ja tanssia, pukeutuneena historiallisiin asuihin. Ihan odottamaton lisä päivään. Siinä rannan portailla oli mukava istuskella, kuunnella musisointia ja katsella ohi lipuvia purjeveneitä. Ja ihan rannan tuntumassa pyöriviä kalaparvia, joita luulin ensin roskiksi. (Belem, Lissabon) 
Tämä viikko 1: 24.-30.10.2013 Lissabon, Portugali

Torstaina lähdettiin etsimään lounasta ulkoa. Ensin törmättiin hienoon näköalapaikkaan (Miradouro de São Pedro de Alcântara, kuva yllä), jota ei oltu aiemmin nähty, vaikka onkin hyvin lähellä meidän asuntoa. Edelleen siis löytyy uutta ja jännää lähikulmilta kolmen viikon asumisen jälkeen.
Tämä viikko 2: 31.10.-6.11.2013 Lissabon, Portugali

Porto tarjosi hyvää harjoitusta mäkikävelystä, tuntui että koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Meidän huoneistohotelli oli vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla, jossa puoliksi romahtaneet ja hienosti laitetut talo seisovat vierivieressä ja kissoja loikoili siellä sun täällä. Hotelliin kirjautuessa meille kerrottiin, että lähin kauppa on vain muutaman minuutin päässä. Kyllä joo, mutta jyrkän mäen alla. Lisäharjoitusta tuli siis kauppakasseja ylämäkeen raahatessa.
Tämä viikko 3: 7.-13.11.2013 Lissabon & Porto, Portugali; Hämeenlinna, Suomi

Maanantaina päivä töitä ja rinkkojen pakkaus vol. N. Suunta Helsingin kautta maailmalle. Käsimatkatavaroilla lähdetään nyt tähän pidempäänkin rupeamaan. Ollaan me vaan niin hyviä jo tässä pakkaamisessa!
Tämä viikko 4: 14.-20.11. Hämeenlinna, Kokemäki ja Helsinki, Suomi

Lounaan jälkeen päätettiin kävellä, herkut sulattaaksemme, Sagrada Familia katedraalille asti. Matkallakin näkyi useita Gaudin taloja. On ne vaan niin hienoja, enemmän Gaudia tähän maailmaan, sanon minä.
Tämä viikko 5: 21.-27.11.2013 Barcelona, Espanja

Työnteon kannalta risteily oli aivan loistava valinta. Kuten sanottu, kaikki oli hyvin järjestetty eikä mistään tarvinnut huolehtia. Jostain löytyi aina tarpeeksi rauhaisa nurkka ja sähköpistoke. Ainoa puute oli netti, joka toimi hyvin hitaasti ja välillä pätkien ja oli niin kallis, että käytettiin sitä vain pari minuuttia päivässä. Hyvä niin, sillä tuottavuus oli aika huipussaan tänä aikana. Ei voinut upota facebookin syövereihin tai linkkejä seuraamaan, vaan piti keskittyä ihan vaan työntekoon. Teneriffalla pysähtyessä päästiin hetkeksi nettiin, tosin sielläkin hyvin hitaaseen, koska kahvila oli täynnä wifin houkuttelemia risteilijöitä. (Santa Cruz, Teneriffa)
Tämä viikko 6 ja 7: 27.11.-12.12.2013 Royal Caribbeanin risteily Barcelona >> Cadiz >> Teneriffa >> Bahama >> New Orleans

Oltiin täälläkin kaksi yötä (la-ma), sillä sunnuntaille oltiin suunniteltu turistiaktiiviteetti, eli Creole Nature Trailin läpiajo. Tuo n. 160 kilometrin autolenkki kiertää Louisianan soita ja takamaita merelle asti ja takaisin. Suurin osa matkasta tehdään suurien suoalueiden läpi, alavaa maata ja pieniä vesilätäköitä silmän kantamattomiin. Reitin varrella on useita luonnonpuistoja, joihin on tehty matkalaisille lyhyitä kävelyreittejä pikkuteiden ja puusiltojen (boardwalk) avulla. (Charles Lake)
Tämä viikko 8: 12.-18.12.2013 Louisiana roadtrip: Abbeville, Lake Charles, Breaux Bridge

Vahtimamme talo on muutaman kilometrin päässä keskustasta, toisella puolella jokea. Alue on perinteinen lähiö, isoja omakotitaloja vieri vieressä. Jouluvaloin koristeltuina, tietenkin. Astuttuamme jenkkityyliin suoraan autotallista taloon saatiin vastaan sylintäydeltä karvaisia otuksia. Koirat Zoe ja Ben sekä kissat Beanie ja Lulu olisivat seuranamme (ja vastuullamme) seuraavat pari viikkoa. (New Orleans)
Tämä viikko 9: 19.-25.12.2013 Louisiana, USA: roadtrip ja New Orleans

Me ollaan viritetty kotitoimisto keittiön pöydän ääreen, siinä aika kuluu rattoisasti neljään asti iltapäivällä. Pidetään me lounastauko sentään ja muutamana päivänä ollaan lähdetty ihan talon ulkopuolellekin asioimaan. Neljältä on aika päivän toiselle lenkille, josta yritetään tehdä pidempi kuin aamuisesta. Muutamana päivänä on paistanut aurinko oikein hienosti ja puisto näyttänyt parhaintaan. Puiston metsiköissä risteilee pieniä polkuja, joita pitkin on kiva seikkailla ja arvailla minne päätyy.
Tämä viikko 10: 26.12.2013-1.1.2014 New Orleans, Louisiana

Vatsat täynnä etsittiin vielä paikka, jossa kuultaisiin sitä livemusaakin. Pitäähän sitä New Orleansissa käydessä kuulla jazzia. Löytyihän sitä! Mukava pikkubaari, loistava laulaja bändeineen ja tupa täynnä väkeä.
Tämä viikko 11: 2.-8.1.2014 New Orleans, Louisiana ja Cancun, Meksiko

Meillä on myös ihan oma pikku takapiha. Siellä on kiva istuskella iltaa, niin kuin tiistaina tehtiin. Ja sinne saa nyrkkipyykit narulle kuivumaan. Pitää vaan muistaa seurata säätilaa, jotta saa vaatteet haettua turvaan ennen sadetta. Eka pesukerta ei ihan mennyt putkeen tän osalta.
Tämä viikko 12: 9.-15.1.2014 Cancun ja Merida, Meksiko

Keskiviikon ohjelmana oli kävelyretki Gran Museo del Mundo Mayaan eli mayojen maailman suureen museoon. Jo pihalla museo valloitti meidät näillä värikkäillä inkkaripatsaillaan. Ja oli kyllä hienosti toteutettu uusi museo, jossa oli kivasti hyödynnetty nykytekniikkaa mm. videoesitysten kautta.
Tämä viikko 13: 16.-22.1.2014 Merida, Meksiko

Pikkubussissa oli meidän lisäksi meksikolainen nuoripari ja argentiinalainen reissaajatyttö. Opas puhui sujuvasti sekä espanjaa että englantia. Siinä pääsi hyvin treenaamaan kieltä, kun ensin kuunteli asian espanjaksi ja sitten tarkisti englanninkielisen version aikana ymmärsikö oikein. Ikävä kyllä opas ei tullut meidän mukaan varsinaisille raunioille, vaan saatiin “englanninkielinen” opas paikan päältä. Lainausmerkeissä siksi, koska kyseisen vanhan herran sanavarasto oli hyvin pieni ja aika paljon jäi arvailujen varaan. Ilman tarinoitakin paikka oli kyllä kertakaikkisen lumoava, vai mitä sanotte tästä? (Uxmal)
Tämä viikko 14: 23.-29.1.2014 Merida ja Chicxulub, Meksiko

Dzibilchaltumin alueen sisällä on myös cenote, eli oikestaan pieni, syvä lammikko. Näitä cenoteja löytyy paljon ympäri Jukatania ja niistä monet ovat kokonaan tai osittain luolassa. Tämä Czbilchaltunin lammikko oli vähemmän hätkähdyttävästi aukiolla, mutta kiehtova se hyvin kirkkaine vesineen ja lumpeineen silti oli. Lammikossa asusti parvi niitä sellaisia kaloja, joita esim. kaakkois-aasian kylpylöissä usein käytetään jalkahoidoissa. Jalkoja vedessä uittamalla sai siis samalla luonnollisen jalkakuorinnan. Kutittivat kyllä!
Tämä viikko 15: 30.1.-5.2.2014 Chicxulub ja Merida, Meksiko

Ensivaikutelmamme Isla Mujeresista ei tosin ollut kovin positiivinen, lähinnä mietitytti millaiseen turistihelvettiin sitä oikein ollaan päädytty. 95% ihmisistä oli lomailijoita, kadunvarret täynnä matkamuistokauppoja ja baareja, ja kaikki hinnat kaksinkertaisia Meridaan verrattuna. Jätettiin kamat hotellille ja kiirehdittiin rannalle katsomaan auringonlaskua. Istahdettiin rantatuoleille ja samantien tuli joku perimään maksua. 6 euroa olisi kuulemma ollut vuokra, vaikka päivä oli jo ohi ja tuoleja oltiin keräilemässä pois. Eihän me tietenkään maksettu, mutta eipä paljon auttanut mielialaan tuo kokemus. Jäätiin kuitenkin läheiseen rantabaariin seuraamaan auringonlaskua ja kyllähän siinä väkisin rupesi hymy nousemaan huulille, kun aurinko laski punaisena pallona turkoosiin mereen ja kädessä oli jääkylmä olut. Vielä kun jatkettiin matkaa tapasbaariin, jonka tarjonnassa oli makumaailma kyllä hiottu huippuunsa ja kyytipojaksi sai hyvää valkoviiniä. Taidokas trubaduuri lauloi vieressä ja ilta viileni mukavan lämpimäksi. Muutaman tunnin jälkeen päädyttiin siihen, että eiköhän tämä saari ole sittenkin oikein hyvä lomailupaikka.
Tämä viikko 16: 6.-12.2.2014 Merida, Isla Mujeres ja Playa del Carmen, Meksiko

On sitä muutama muukin juttu tapahtunut täällä. Kuten perjantain pyykkiseikkailu. Vaikka tässä tapauksessa sanan seikkailu käyttö asettaa ehkä hieman liian isoja odotuksia. Suurin seikkailu asiassa oli ehkä itsepalvelupesulan löytäminen, sillä vaikka mies oli paikan kävelyllään nähnyt, ei se ihan tarkkaan muistanut millä kadulla ja missä kohtaa. Kävelin siis aika pitkään siksakkia. Löytyihän se lopulta ja sujuvalla espanjankielelläni sain ostettua poletin pesukonetta varten, pesuainetta sekä vieläpä vartin kuivausrumpuaikaa. Siellä puhelimen netti toimi sen verran hyvin (taas tää puhuu netistä), että sain odotellessani viihdytettyä itseäni blogien lukemisella. Ja seuraamalla paikallisten lasten leikkimistä, sillä muutama äiti olit ottanut lapsilaumansa (no yhdellä oli 4 lasta, eikö se ole jo lauma?) mukaan pyykkipäivään.
Tämä viikko 17: 13.-19.2.2014 Playa del Carmen, Meksiko

Itse rauniot olivat jo muutamia nähneelle aika pienet eivätkä mitenkään erikoiset, mutta se sijainti… Valkoinen hiekka ja turkoosi meri taustalla tekevät kyllä vähän vaatimattomammistakin raunioista mieleenpainuvat. Auringon välkehtiessä laineilla ja tuulen hulmuttaessa hiuksia tuli mieleen, että tämän kaupungin mayoilla on ollut kyllä aika mukavat oltavat. Toinen mieleenpainuva asia oli alueen runsas eläinkanta, liskoja näkyi pusikoissa joka puolella, välillä keskellä polkuakin. Ei mitään jättiläisiä, mutta muutama oli sentään yli puolimetrinen. Lisäksi nähtiin myös jokin ison kissan kokoinen pitkähäntäinen eläin, joka hengasi polun varrella. Iso joukko ihmisiä ympärillä kuvaamassa ja ihmettelemässä. En onnistunut saamaan kännykällä kunnon kuvaa, pitää katsoa olisiko kamerassa, niin voisi koittaa tunnistaa otusta. (Tulum)
Tämä viikko 18: 20.-26.2.2014 Playa del Carmen, Meksiko

Vielä niitä Instagram-kuvia, lähinnä tästä meidän ympäristöstä. Paitsi tuo ensimmäinen on sieltä 5th Avenuelta, turistien täyttämältä kävelykadulta. Me ollaankin vitsailtu siellä käydessämme, että tää on ihan kuin tulis lomalle, on meinaan aikamoinen siirros tunnelmassa ja ympäristössä verrattuna tähän meidän kotikatuun.
Tämä viikko 19: 27.2.-5.3.2014 Playa del Carmen, Meksiko

Keskusta on ihanan värikäs ja sokkeloinen, rakastuin jo ensisilmäyksellä ja mietin, että tännehän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Syötiin lounasta, käveltiin ympäriinsä, kuvattiin paljon ja imettiin fiilistä itseemme. Sitten kaupan kautta taksilla kotiin, jääkaappi täyteen ruokaa ja aika jatkaa työpäivää. (Guanajuato)
Tämä viikko 20: 6.-12.3.2014 Playa del Carmen ja Guanajuato, Meksiko

El Pipilan kukkulalta on huikeat näkymät kaupungin yli. Jos jyrkän mäen kapuaminen ei kiinnosta, niin ylös pääsee kiskoköysiradalla ihan keskustasta.
Tämä viikko 21: 13.-19.3.2014 Guanajuato, Meksiko

Ensin käytiin ihastelemassa paikallista hautausmaata, joka oli todella kaunis. Hautoja oli sekä riveissä seinämuureissa että meille tutummin maassa (ei tosin suorissa riveissä niin kuin Suomessa yleensä, vaan melkoisena sekamelskana). (Guanajuato)
Tämä viikko 22: 20.-26.3.2014 Guanajuato ja México City, Meksiko

Toinen ystävistämme oli telonut jalkansa Tulumissa ja kulki keppien avulla. Kovin pitkille löytöretkille ei siis ollut jalkaisin asiaa ja meillä olikin neljä hyvin rentoa päivää yhdessä. YlenHyvinsyömistä useita kertoja päivässä, laiskoja hetkiä sohvalla, tuliaskäsitöistä tinkimistä, kävelyjä mukulakivikaduilla kaupunkia ihastellen, auringonlaskuja kattoterassilla, livemusan fiilistelyä, liian pitkiä iltoja, hyviä keskusteluja. Pojat kävivät kiipeämässä tulivuorelle, mutta siihen ne aktiiviset tekemiset taisivat loppua. (Antigua)
Tämä viikko 23: 27.3.-2.4.2014 México City, Meksiko ja Antigua, Guatemala

Lauantaina nähtiin lasten versio pääsiäiskulkueesta.Pääsiäisviikolla kulkueita on useita joka päivä, mutta ilmeisesti viime sunnuntai olisi ollut yksi suurimmista. Silloin ihmiset saapuvat sankoin joukoin Guatemala Citystä niitä katsomaan, kun taas pääsiäisviikolla iso osa seuraajista on ulkomaisia turisteja. (Antigua)
Tämä viikko 24: 3.-9.4.2014 Antigua ja San Pedro la Laguna, Guatemala

Perjantaina hypättiin veneeseen ja matkattiin järven yli San Marcosin kylään. Tämä hippien kotipaikka on vielä pienempi kuin San Pedro, eikä me siitä oikein saatu mitään irti vain kävelemällä ympäriinsä. Ilmeisesti erilaiset retriitit ja luontaishoidot ovat täällä se juttu. Yhtenä päivänä kahvilanaapurimme hehkutti kylän kaakaoseremonioita, joissa hän kävi pari kertaa viikossa löytämässä itseään. (San Marcos)
Tämä viikko 25: 10.-16.4.2014 San Pedro la Laguna ja Antigua, Guatemala

Shoppailun jälkeen suunnattiin ihmismassojen mukana Universalin Islands of Adventures teemapuistoon, tarkemmin ottaen siellä olevaan Harry Potter maailmaan. Oli kyllä upeasti rakennettu Tylyahon kylä sinne, jänniä yksityiskohtia joka puolella. Vessassa kuului Murjottavan Myrtin huokailut, postitoimistosta sai pöllöpostileiman kortteihin ja Kolmesta Luudanvarresta kermakaljaa. (Orlando)
Tämä viikko 26: 17.-23.4.2014 Antigua, Guatemala; Cape Canaveral & Orlando, Florida; Atlantinristeily; Nassau, Bahama; San Juan, Puerto Rico

Seuraavat viisi päivää, perjantaista tiistaihin kuluivat merellä ja ovat ajatuksissani muovautuneet yhdeksi palaksi. Yhtä päivää lukuunottamatta (tanssitunteja!) olemme käyneet salilla joka päivä. Pääharjoitus on ollut juoksumatolla kävely, epätoivoisena(?) ajatuksena treenata Espanjan Caminoa varten. Ja ajaa sisän Floridasta ostamiani vaellustossuja. Useamman kilometrin kävelyn päälle vielä vähän saliharjoituksia, pitkä venyttelysessio ja sitten saunaan tai poreammeeseen rentoutumaan. Tähän treenirutiiniin menee kaikkine valmistautumisineen ym. pari tuntia, joten ei päivässä sitten paljon muuta ehdikään kuin työtä tekemään ja syömään.
Tämä viikko 27: 24.-30.4.2014 Atlantin ylitys -risteily, St. Maarten ja Azorit

…  täällä meidän hotellilla, missä verkko ei oikein yllä meidän huoneeseen asti. Meillä on kuitenkin niin mukava kulmahuoneisto neljännessä kerroksessa, näkymät merelle ja kukkuloille, ettei olla vaihtamassa. Parvekkeelle saa aamupäivällä, auringon paahtaessa vielä toisella puolella, oikein mukavan toimiston. Nyt kun on siis se nettikin. (Benalmadena)
Tämä viikko 28: 1.-7.5.2014 Atlantin risteily; Southampton, Englanti ja Benalmadena, Espanja

Mijaksesta jatkettiin matkaa ensin pieniä vuoristoteitä ja sitten motaria pitkin Rondaan. Onneksi en ollut kuskina, siis ei vaan sen takia, että olisin varmaan kohlinut ison automme ahtaissa väleissä, mutta myös siksi, että maisemat oli aivan mahtavia. Rondan kaupunki itsessään sijaitsee kukkulan laella ja sen halkaisee 120m syvä rotko. Aika mieletön! Ja miten ihmeessä rotkon yli on saatu rakennettua silta 1700-luvulla? Tai kyllähän siihen kuluikin yli 40 vuotta. Aiemmin rotkoon heitettiin viholliset ja muuten vaan vaikeat ihmiset, mutta nykyään se houkuttelee massoittain turisteja, eikä ketään ole vuosikausiin (tiettävästi) heivattu reunan yli. (Ronda)
Tämä viikko 29: 8.-14.5.2014 Benalmadena, Malaga ja Camino de Santiago -vaellus, Espanja

100 kilsaa takana. Hip! Tosi mukavaa on ollut, yllättävän vähän mihinkään sattuu, eikä vielä ole tullut rakkojakaan. Välillä jalat painaa tonnin eikä meinaa jaksaa enää askeltakaan, mutta enimmäkseen tie vie mukanaan. Maisemat on ollut upeita, kylät idyllisiä ja majapaikat viihtyisiä (muutamaa kylmää poikkeusta lukuunottamatta). Ja töitäkin ollaan saatu tehtyä, vaikkei netti aina nopea olekaan tai sähköpistokkeita on vain yksi kymmenelle hengelle. Ensimmäisen viikon saldo siis selkeästi plussan puolella!
Tämä viikko 30: 15.-21.5.2014 Camino de Santiago -vaellus (Navarrete -> Hornillos de Camino), Espanja

Matkan varrelle on osunut aivan ihania pikkukyliä (miten niitä riittääkin??) ja mahtavia maisemia, avoimista peltolakeuksista vuoristoon. Tallustamisesta on tullut jo jollain lailla rutiinia ja päivämatkojen pituutta säätelee ennemminkin sää ja työnteko. Alkuviikon rankat sateet jäi onneksi taakse ja loppupäivät saatiin kävellä jos nyt ei ainaisessa auringonpaisteessa niin ainakin pahemmin kastumatta.
Tämä viikko 31: 22.-28.5.2014 Camino de Santiago -vaellus (Hornillos de Camino -> Foncebadón), Espanja

240 kilometriä. Siinä kolmen viikon kävelyn saldo. Tällä viikolla näistä meni 67. Pidettiin yksi väli(työ)päivä Villafrancassa ja keskiviikkona käveltiin vain 5km bussipysäkille. Alkuviikon pitkä alamäki oli koko reissun rankin osuus. Seuraavana päivänä oli kaikki lihakset kipeinä, rakkoja jalassa ja varpaat muusina. Hyvä kun selvisin edes suunnitellut 12 kilsaa seuraavaan majapaikkaan. Nopeasti olo kuitenkin parani ja aika haikein mielin jäi kävely taakse. Ois sitä vielä voinu viikon pari jatkaa, niin olisi päässyt Santiagoon asti. Onpahan syy tulla takaisin!
Tämä viikko 32: 29.5.-4.6.2014 Camino de Santiago -vaellus (Foncebadón -> Ambasmestas) ja Madrid, Espanja

Ensin kävelimme itseksemme ympäriinsä pari tuntia, paeten Plaza Mayorin hassusti pukeutuneita rahankerääjiä, ikkunashoppaillen ja ihmismassoja ihmetellen. Sen jälkeen liityimme ilmaiselle (lue: tippipohjaiselle) opastetulle kierrokselle. Kolmessa tunnissa nähtiin paljon ja saatiin rautaisannos Madridin ja Espanjan historiaa. Lyhyellä vierailulla kaupunkikierrokset on kyllä toimiva juttu, jos vaan osuu hyvä opas. Ymmärtää kaupunkia paljon paremmin, kuin vain itsekseen harhaillessa. – Mikä tosin on sekin tärkeää. (Madrid)
Tämä viikko 33: 5.-11.6.2014 Madrid, Espanja ja Helsinki, Hämeenlinna & Kokemäki, Suomi

Lauantaiset tuparit venyivät aamukolmeen. Eihän sitä ajakulua edes huomannut, kun oli niin valoisaa. Käveltiin kotiin, puolitoista kilsaa metsän ja peltojen läpi kiemurtelevaa hiekkatietä kesäyön pehmessä valossa. Korvissa lintujen laulu ja luonnon hiljaisuus, ympärillä puiden ja kukkien tuoksu. Oi. (Kokemäki)
Tämä viikko 34: 12.-18.6.2014 Kokemäki ja Hämeenlinna, Suomi

Ollaan oltu täällä kahdestaan ihan rauhassa, istuttu tuvassa villasukat jalassa takan räiskyessä ja keskitytty töihin sateen ropistessa katolle. (Karkunkylä)
Tämä viikko 35: 19.-25.6.2014 Juhannus Nummirockissa ja Karkunkylä, Suomi

Kävimme myös ihastelemassa Huuhkajavuoren kesäteatteria ja tanssilavaa, Lavian keskustaa (kesän eka jätskitötterö, mangomelonia tietenkin!), sekä Koskelan museotorpan luonnonkauneutta, rauhaa ja lampaita. Pysähdyttiin myös vastaantulleille kyläjuhlille, makkarakojuineen ja zetor-näyttelyineen kaikkineen. Oltiin vaan hieman liian ajoissa, sillä yhtyekin vasta viritteli soittimiaan.
Tämä viikko 36: 26.6.-2.7.2014 Sastamala, Lavia ja Kokemäki

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Luumäen mökille päin, mutta hieman pidemmän kaavan kautta. Olin bongannut matkan varrelta muutaman mielenkiintoisen paikan, joista Forssan lähellä sijaitseva Torronsuon kansallispuisto oli ensimmäinen. Useamman kilometrin edestä avosuota halkovia pitkospuita, kyllä oli upeat maisemat. Aurinko tosin leikki kuurupiiloa ja me säntäiltiin säteiden perässä etsien valokuvauksen kannalta tarpeeksi valoisaa kohtaa.
Tämä viikko 37: 3.-9.7.2014 Kokemäki, Torronsuo, Hämeenlinna, Evo ja Luumäki, Suomi

Torstaina vielä viimeinen mökkipäivä. Töitä terassilla istuskellen, pehmeät löylyt puusaunassa, makkaraa notskilla ja jälleen uskomaton auringonlasku. (Luumäki)
Tämä viikko 38: 10.-16.7.2014 Luumäki, Ilosaarirock (Joensuu) ja Helsinki (/Vantaa), Suomi

Sinisillä Jopoilla poljettiin kolmisen tuntia ympäri Helsinkiä, pysähtyen just parhaille paikoille. Ullikselle, Vanhaan Eiraan, Temppeliaukion kirkkolle, Hakaniemen torille… Oppaat oli mukavan rentoja ja asiantuntevia, suosittelen!
Tämä viikko 39: 17.-23.7.2014 Helsinki, Suomi

Keskiviikkona suuntasin ensin ystäväni kanssa Sinebrychoffin taidemuseoon katsastamaan Naisten matkassa näyttelyn, joka kertoo “naistaiteilijoiden ulkomaille suuntautuneista matkoista siellä syntyneiden teosten kautta“. Kuvista sytytti vain muutama, suurin osa oli aika perinteisia maisemia tai muotokuvia, mutta tarinat ja tiedonpalaset naistaiteilijoiden elämästä olivat mielenkiintoisia. Todellisia aikansa seikkailijoita, sillä vielä 1800-luvulla matkailu ja ammattilaistaitelijuus olivat paljolti miesten hommia.
Tämä viikko 40: 24.-30.7.2014 Helsinki, Suomi

… keksittiin ehtivämme hyvin katsastamaan Kruunuvuoren hylätyt huvilat. Kävely idyllisen omakotitaloalueen läpi ja siitä metsätietä puiden siimekseen. Pitkospuiden yli tasapainoillen ja pientä polkua mustikantaimien läpi, ja siellä se jo oli, ensimmäinen huvila! Ja toinen, ja kolmas! Niin kiehtovia! (Kruunuvuori, Helsinki)
Tämä viikko 41: 31.7.-6.8.2014 Helsinki, Kokemäki, Virrat, Ähtäri ja Tuuri, Suomi

Illalla työnnettiin vene vesille ja cruisailtiin Kokemäenjoella. On kyllä upeita maisemia (ja mökkejä!), riippusiltakin tarjosi parastaan ilta-auringossa. Jos oisin ollut hieman nopeampi kuvausreflekseineni, oisin saanut tallennettua jonkun huimapään hypyn sillalta alas. – Joskus olen itsekin miettinyt, että voisi olla aika jännää hypätä. En vielä ole tarttunut tilaisuuteen.
Tämä viikko 42: 7.-13.8.2014 Virrat, Kokemäki ja Hämeenlinna, Suomi ja Bremen, Saksa

Torstai ja perjantai asusteltiin Bremenissä, ihan mukavassa Central Hostellissa rautatieaseman tuntumassa, kävelymatkan päässä upeasta vanhasta kaupungista. Siellä käytiinkin molempina päivinä, torstaina ihan vaan kävelemässä ympäriinsä kameran kanssa. Upeita vanhoja, hyväkuntoisia rakennuksia. Ja ihanan sympaattinen Schnoorin alue kapeine katuineen ja värikkäine pikkuliikkeineen.
Tämä viikko 43: 14.-20.8.2014 Bremen ja München, Saksa

Ensimmäisten päivien kohokohtia minulle olivat suurensuuren pitsan valmistaminen yhdessä (maailman painavinta leipää varten rakennetussa jättiuunissa), graafisen fasilitoinnin harjoittelu, kahdenkeskiset keskustelut ja pitkäksi venähtänyt illallinen ulkona tähtien loisteessa, viinin virratessa ja nuorempien osallistujien musisoidessa. (Statenberg)
Tämä viikko 44: 21.-27.8.2014 München, Saksa ja Statenbergin kartano, Slovenia

Ljubljana kaupunkina vaikuttaa todella mukavalta. Heti lauantaina saapuessamme kävimme testaamassa naapuriraflan pitsat (tuomio: oikein hyvää) sekä etsimme pikkukaupan aamiaistarpeille. Sunnuntaina kävimme kävelemässä kaupungilla, joen varteen oli levittäytynyt markkinakojuja ja kadut täyttyneet ihmisistä. Kaikki on jotenkin niin siistiä ja idyllistä. Kerrassaan kaunis kaupunki!
Tämä viikko 45: 28.8.-3.9.2014 Statenbergin kartano ja Ljubljana, Slovenia

Aamulla heräsin tähän usvaiseen näkyyn. (Bohinj-järvi)
Tämä viikko 46: 4.-10.9.2014 Ljubljana, Bled ja Bohinj, Slovenia sekä Zagreb, Kroatia

Itse olin valinnut aamulla vaellussandaalit jalkaani, onneksi. Antti sai useampaan kertaan joko kiipeillä polun vieren rinteillä tai riisua kengät jalastaan. Minä vain kahlasin eteenpäin viileän veden huuhtoessa jalkoja. (Plitvicen järvet)
Tämä viikko 47: 11.-17.9.2014 Zagreb ja Plitvice, Kroatia

Tämä WOSONOS-seminaari oli vallan mainio ja olin osallisena monissa mielenkiintoisissa keskusteluissa: Miten kutsua ihmisiä mukaan? Mistä minä haluan luopua? Mistä minä unelmoin? Miten tehdä toimintasuunnittelua Open Spacessa? … Pää on täynnä ajatuksia, kysymyksiä ja ideoita. Ja ystävien määrä Facebookissa kasvoi aika monella kiehtovalla persoonalla.
Tämä viikko 48: 18.-24.9.2014 Belgrad, Serbia

Skaderlijan alue valikoitui illallispaikaksi, sillä olimme siitä pari kertaa kulkeneet läpi ja se oli näyttänyt houkuttelevalta. Kaikissa alueen rafloissa on perinteistä serbialaista ruokaa aika saman kaavan mukaan ja valittiin omamme mukavan värikkään terassin perusteella. Juustolla ja pekonilla täytetty wieninleikerulla oli tosi hyvää, vaikkei varmastikaan kovin terveellistä. Illallisen jälkeen istahdimme vielä parille tuopilliselle kadun varteen ohikulkevia ihmisiä ja tunnelmaa ihmettelemään. Livemusaa kuului sieltä täältä ja vastapäätä esiintyi paikallinen katuteatteriryhmä. (Belgrad)
Tämä viikko 49: 25.9.-1.10.2014 Belgrad ja Novi Sad, Serbia sekä Skopje, Makedonia

Paluumatkalla nappasin kuvan kotikadustamme, joka on kahviloilla ja ravintoloilla reunustettu kävelykatu ihan keskustassa. Sedätkin oli tulleet paikalle auringosta nauttimaan.
Tämä viikko 50: 2.-8.10.2014 Skopje, Makedonia

Kävelimme joelle ja sen vartta seuraavaa kävelypolkua kaupunginpuistoon asti. Viikonloppu ja raikas, mutta lämmin syyspäivä oli houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Hölkkääjiä, perheitä, koiranulkoiluttajia. Lähes joka penkillä istui vanhoja miehiä kuulumisia vaihtamassa. Puisto itsessään oli ihanissa syysväreissä ja niin kaunis! Pienen järven rannalle, auringonpaisteeseen oli istahtanut kaveriporukoita sinne tänne, monilla piknik-eväät mukana.
Tämä viikko 51: 9.-15.10.2014 Skopje, Makedonia

Perjantaina pakkasimme jälleen kerran tavaramme rinkkoihin, talletimme ne vuokranantajan auton takaluukkuun ja hyppäsimme taksiin kohti Matka-kanjonia. Tämä noin puolen tunnin matkan päässä Skopjen keskustasta sijaitseva luonnonnähtävyys oli kerrassaan upea vierailukohde!
Tämä viikko 52: 16.-22.10.2014 Skopje, Makedonia ja Thessaloniki & Ateena, Kreikka

Siinäpä se, vuosi diginomadielämääni Instagram-kuvina. Aion jatkaa samalla linjalla tästä eteenpäinkin, eli ajantasaista juttua tiedossa edes kerran viikossa :)

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Eilen illalla lähti Facebookin tällaisia ajatuksia: “Huomenna pitäisi lähteä kävelemään. Ja jatkaa sitä 3 viikkoa. Olotila vaihtelee innostuneen ja kauhistuneena välillä. Rinkka painaa edelleen liikaa, treenaaminen on jäänyt hyvin vähiin ja jalat on jo valmiiksi hajalla. Silti taas tuntuu siltä, että innostus voittaa Nyt vielä vika yö omassa huoneessa, aamulla sitten rinkka selkään ja jalkaa toisen eteen.”

Tänään oli siis ensimmäinen kävelypäivä. Noin 13 kilometriä, ensin kaupungin ja puiston läpi, sen jälkeen viinitarhojen vieritse Navarreten idylliseen kylään. Välillä matka sujui (melkein) kuin tanssi, välillä ei meinannut jaksaa ottaa enää askeltakaan. Yllättävän nopeasti Navarrete tuli kuitenkin vastaan, ei edes ehditty pitämään suunnittelemaamme evästaukoa. Jalatkin on vielä kunnossa, hieman kipeät, muttei sen kummempaa. Aamulla saattaa aika montaa paikkaa särkeä, mutta se kuulemma helpottaa jo ekan viikon jälkeen.

Navarreten kylässä etsittiin pyhiinvaeltajahostelli, josta saatiin pyhiinvaeltajapassit. Näiden passien avulla saadaan nukkua edullisissa majapaikoissa, albegueissa, matkan varrella. Ja jos ehditään Santiagoon asti, saadaan jonkinlainen todistus kävelystämme. Tämä majapaikka on aika pieni, sänkyjä on vaan parisenkymmentä. Kaikki tosin samassa huoneessa, joten toivottavasti joukossa ei ole kovin montaa kuorsaajaa. Ja toivottavasti tämä mun vieläkin sinnittelevä yskä ei ole yöllä kovin paha, etten saa vihaisia katseita aamulla.

Vaikka tänä aamuna meni kaikenlaisessa säätämisessä lähes puoleen päivään (mistä niitä passeja saa? ja mikä niistä paikoista olisi auki? missä on pankkiautomaatti?), oltiin perillä jo ennen kolmea. Lämmin suihku ja kävelyvaatteiden käsipyykkäys, läppäri laukkuun ja suunta kylän keskustaan. Löytyi wifi, aivan ihania tapaksia ja mukavasti lämmittävä aurinko. Nyt valmistaudutaan yhteisillalliselle muiden asukkaiden kanssa. Pestopastaa ja punaviiniä niin paljon kuin vaan jaksaa, maksu oman harkinnan mukaan.

Ihan mukavalta vaikuttaa siis tähän mennessä. Ehkä tästä hengissä selvitään :) Ainakin maisemat matkan varrella on mahtavia, vai mitä sanotte?

Simpukka on Caminon tunnus.

Taidetta matkan varrelta.

Vaeltajatkin tekee taidetta.

On se vaan hauskaa tämä kävely. Huomatkaa supermuodikkaat valkoiset urheilusukat sandaalien kanssa. Lenita saisi slaagin, jos näkisi.

Viinitarhoja ja unikkoja.

Siellä se häämöttaa, ekan päivän päätepiste. Ja mäkin haluun rinkan sijasta tuollaisen perässä vedettävän kärryn!

Melkein perillä. Navarrete.

Tätä blogia en aio yrittääkään päivittää joka päivä, mutta vakaa aikomukseni on postata kuva ja lyhyt kertomus Facebookiin ihan joka ainoalta Camino-päivältä. Kannattaa siis seurata siellä, jos haluat tietää missä mennään!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—
Viime postauksessa jäätiin Suomeen paluuseen viiden ulkomaan kuukauden jälkeen.

Ensimmäisenä moikattiin vanhemmat.

Uskomattoman kirkkaita kesäpäiviä riitti pitkään.

Ja upeita auringonlaskuja. Mökkiranta <3

Helsingissä käytiin ihmettelemässä Tall Ship Racen suuria aluksia huimapäisine miehistöineen. Uskaltaisitko itse kivuta mastoon?

Tallinnassa vietettiin kokonainen kuukausi. Ehtipä vihdoinkin tutustumaan tähän hurmaavaan etelänaapuriimme paremmin.

Meidän vuokra-asunto oli aivan ihana. Ja tuo nojatuoli oli ehkä maailman paras. Just sellaisen hankin, kun mulla joskus taas on pysyvä koti.

Tallinnasta tehtiin kesäretki takaisin Suomen puolelle kaverien häihin. Illan päätti savusauna ja sumuinen järvi. Mä kelluin siellä melko pitkään vaan fiilistelemässä.

Tallinnassa ruokittiin kulttuurinnälkäämme muutamassa museossa. Ihastuin Kondrad Mäen maalauksiin. Mahtavat värit ja tunnelma.

Kadriorgin puisto tuli hyvin tutuksi, sillä kävelimme sinne lähes päivittäin.

Tallinnasta busseilimme Tarttoon, ja mä olin ihan myyty. Mukavan pieni ja sympaattinen kaupunki.

Tartosta jatkoimme viideksi päiväksi etelä-Viron maaseudulle Art of Hosting tapaamiseen, tähän tunnelmalliseen maalaistaloon.

Noihin päiviin mahtui iso tukko ideoita, oivalluksia, keskusteluja, mukavuusalueelta pois astumista  ja ylipäätänsä hyvää fiilistä.

Vielä pari päivää Tallinnassa, tällä kertaa vanhan kaupungin tunnelmassa.

Kun käy kävelyllä tarpeeksi aikaisin, vanha kaupunkikin on hiljainen ja autio.

Suomeen palattiin kesän viime metreillä. Eläimiä ja taloa vahtiessa vierähti oikein viihtyisä viikko.

Ennen Euroopan turneen aloittamista ehdittiin myös muutamaksi päiväksi mökille alkavaa ruskaa ja hiljaisuutta ihailemaan.

Pariisin Montmartren kansoittivat turistien lisäksi taiteilijat.

Pitihän se pakollinen Eiffel-tornikin nähdä. Voiton veivät kyllä kävelyt Seinen varrella, varsinkin illan valojen loisteessa.

Notre Damin edessä törmättiin tanssiesitykseen. Tuolla valkoisen pömpelin takana siis, jos ihmettelit.

Dublinin vierailun kohokohtia oli ratsastusretki Wicklowin vuorilla.

Dublinissa itsessään parasta oli värikkäät rakennukset, katutaide ja lukemattomat pubit. Ja ne ylettömän ystävälliset paikalliset, vau.

Osana TBEX matkabloggaajakonferenssia pääsin osallistumaan useille retkille. Tässä tunnelmia kelttikierrokselta.

Viikon lopuksi teimme vielä autoretken Wicklowin vuorille. Aika monta vau-huudahdusta kuului suustani tämän ajomatkan aikana.

Glendaloughin luostarinrauniot ja vuoristojärvet kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Itse kävin paikalla kahdesti, joista jälkimmäisellä ehdittiin hieman kävelläkin. Polkuja olisi löytynyt kilometrikaupalla upeissa maisemissa.

Lissabonin illat oli pastellinsävyisiä.

Ja meidän asuinalue mäkinen.

Aivan ihana kaupunki. Historiaa, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja halpaa viiniä. Kuukausikin oli lyhyt aika.

Lissabonin lähellä sijaitsevassa Sintrassa kiivettiin vuoren huipulle linnoitusta ihmettelemään.

Ja seikkailemaan satumaailmassa. Eikös olekin tämä linna kuin suoraan sadusta?

Portoon matkattiin lähinnä portviinin takia.

Ja olihan siellä mukavaa muutenkin, tunnelmallisia vanhoja kortteleita ja kapeita katuja.

Tuolla ne joen toisella puolella siintää, ne portviinikellarit.

Pikavisiitillä Suomeen moikattiin rakkaat ja päivitettiin laukkujen sisältö. Syksy oli marraskuussa jo pitkällä.

Palju lämpiämässä. Päästiin nauttimaan lopputuloksesta kirpeässä syysillassa tähtien alla <3

Barcelonassa kämppä löytyi Ravalin kapeilta kaduilta.

Oi Gaudi.

Hei hei Barcelona, nyt mennään!

15 päivää kimallusta, hemmottelua, hyvää ruokaa ja rauhaa.

Ennen varsinaista valtameren ylitystä pysähdyttiin Caditziin kävelemään rantabulevardilla ja eksymään sokkeloisille pikkukujille.

Ja Santa Cruziin Teneriffalle ihmettelemään harmaata päivää. Paljon muuta tekemistä meillä ei siellä ollutkaan.

Auringonlasku Atlantilla

New Orleansiin saavuttua saatiin maailman pienin vuokra-auto alle ja vaaraa (=kaikkien muiden jättiautoja) uhmaten suunnattiin Louisianan moottoriteille.

Useissa luonnonpuistoissa pääsi soille kävelemään puupolkuja pitkin.

Löydettiin me muutama alligaattorikin lopulta, tosin vasta autolla ajettavan lenkin varrelta.

Upean vuoden päätti parin viikon kodinomistajasimulaatio New Orleansissa, täydellisenä lemmikkeineen kaikkineen.

Puisto talon takana loi hyvät puitteet päivittäisille lenkeille.

Joulu oli hieman erilainen, mutta oli meillä ainakin perunalaatikkoa ja rosollia. Ihan omin käsin tehtynä.

Ja tähän loppuun vielä todiste meidän villistä uuden vuoden vastaanotosta New Orleansin tunnetussa bilekaupungissa.

—
Tässä vielä linkki 2013 yhteenvetoni ensimmäiseen osaan, jos et vielä siihen tutustunut.

Lisää reissukuvia löytyy myös tästä Youtube-videostamme

Lisää 2013 kokoomajuttuja (ja kuvia) löytyy englanninkielisestä Anywhereism-blogistamme:
-> Our 2013 in Instagram
-> Our 2013 in Travel
-> Our 2013 as Digital Nomads

—
Follow my blog with Bloglovin

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ollaan jo lähellä rannikkoa ja meressä näkyy yhä enemmän elämää. Lentokalojen parvet ilmestyvät veden pinnalle, ensin vain aavistuksina, ovatko totta ollenkaan. Ne näyttävät kovin pieniltä, kunnes tajuan istuskelevani laivan 13. kerroksessa.

Päivän armoton valo näyttää kalusteiden hieman nahistuneen kellertävän värin. Niistä henkii se tietynlainen tunnelma kuin vain yökerhossa päiväsaikaan, illan glamourin haihduttua. Epätodellinen ja totuuden paljastava samanaikaisesti.

Taustalla soivat brasilialaiset rytmit, joiden yli tanssinopettajan one-two-three laskenta ajoittain kuuluu. Tiedän, että ulkona auringossa on trooppisen kuumaa ja kosteaa, mutta täällä ilmastoinnin valtakunnassa on mukavan viileää.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

300 päivää innostumista, ajoittaista epätoivoa, apatiaa, hetkestä hurmautumista, flow-tilaa.
Niin monia hetkiä, jolloin on ajatellut, että kylläpä mun elämä on ihanaa. Ja muutamia sellaisiakin hetkiä joina olen ollut ihan valmis ostamaan nyt heti sen omakotitalon lainarahalla ja hankkimaan vakinaisen työpaikan. Onneksi sitä on nopeasti tullut järkiinsä.

Auringonlaskuja, auringonnousuja (tosin harvemmin), keskipäivän kuumuutta, palelua kesäisessä Euroopassa

seikkailuja, historiaa, tarinoita, kysymyksiä

kulttuurisia käytösvirheitä, epävarmuutta, oivaltamisen iloa, hyväksymisen vaikeutta

tuhansia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, kohtaamisia, toiseuden tunnetta

niin monta uutta kotia, erilaisia sänkyjä, mysteerisesti toimivia suihkuja

“tää on mun kotikatu ja tää on mun lähikauppa”

tuhansien blogipostausten lukemista, elämä facebookissa ja twitterissä, instagramin “löytäminen”

työskentelyä sohvalla, sängyllä, kahviloiden pöydissä, co-working tiloissa, lentokentillä

iltoja viinilasin ääressä, pitkiä keskusteluja, uusia ideoita, hermostumisia, rakastamista

pysähdyttäviä maisemia, maailman kauneutta, elämän monimuotoisuutta,

köyhyyttä, turismia, tekemisen iloa, uutta toivoa

podcasteja kävelylenkillä, iltoja kirjan ääreen käpertyneenä

jälleennäkemisiä, aikaa perheen kanssa, Suomen kesän ihanuus

kotivahtina oloa, eläimistä huolehtimista

eksoottisia ruokia, uusia herkkuja, vanhoja herkkuja, salmiakin ikävää

kokkailua niillä aineksilla mitä sattuu löytämään, ilo siitä kun kaupassa on tuttuja tuotteita

tuoreita hedelmiä, mysliä ja maustamatonta jogurttia

aikaa olla ja ajatella

300 päivää.

Eniten ikävä on ystäviä. Maailmalla ollessa ei voi vaan viestittää, että nähdääks tänään. Jotenkin netin yli ihmisuhteet ei (mulle) oo yhtä helppoa kuin paikan päällä. Mutta rakkaita olette kaikki silti. Ja parin viikon päästä nähdään, toivottavasti!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä