Jo työntekijänä ollessani etätyö oli minusta loistava keksintö. Miksi pitäisi joka päivä käyttää tuntikaupalla aikaa työpaikalle raahautumiseen, jos siitä ei seuraa lisäarvoa? Yleensä, jos minulla oli jokin isompi, keskittymistä vaativa tehtävä, jäin mieluummin kotiin hoitamaan sen rauhassa. Toimistolla työskentely taas sopi paremmin niihin päiviin, jolloin ohjelmassa oli paljon yhteistyötä ja tarvetta keskusteluille. Kokouksienkin takia piti usein olla paikalla. Nyt yrittäjänä olen saanut kokousten määrän minimiin ja päivääni paljon lisäaikaa välttämällä pitkät siirtymiset.

Toinen asia, jota joustavassa etätyössä arvostan, on mahdollisuus elää oman rytmini mukaan. Minä en yleensä ole parhaimmillani aamuisin ja silloin minun on parempi heräillä hiljalleen ja hoitaa yksinkertaisia asioita pois alta. Aivoni keskittyvät useimmiten parhaiten iltasella, ja jopa yöllä saan usein aikaan parempaa tulosta kuin vasta herättyäni.

Luovuutta ja tarkkuutta vaativan ajatustyön tekijänä en voi olla parhaimmillani tunti toisensa perään. Tarvitsen taukoja ja palautusmishetkiä, joita voin omaan tahtiin työskennellessäni ripotella tarpeen mukaan. Tehokkuus ei ole sitä, että istuu koneen vieressä tunnista toiseen, vaan sitä, että saa asioita aikaiseksi. Eiköhän sen loppujen lopuksi pitäisi olla työnantajallekin se oleellinen juttu.

Viimeiset 1000+ päivää olen kuljettanut työtäni ja yritystäni mukanani mihin tahansa menenkin. Elänyt diginomadina. Olen työskennellyt rantamökin terassilla Kambodžassa, loistoristeilijällä Atlantilla ja teltassa Ahvenanmaalla. Olen kaivanut läppärini esiin lentokenttien odotussaleissa, Kalifornian motelleissa ja Saigonin lukuisissa kahviloissa. Olen tehnyt töitä vuokra-asunnon sohvalla Pariisin kattohuoneistossa, Lissabonin pikkuyksiössä ja Belgradin värikkäässä kaksiossa. Olen näpytellut koodia Berliinissä, silittäen samalla hoitamaani kissaa ja kirjoittanut blogiani pikkuisella saarella Kolumbiassa, turkoosien aaltojen lyödessä rantaan edessäni. Kaikkialla olen pystynyt töitä tekemään.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä kauas. Juuri nyt olen mökillä Luumäellä. Ikkunan takana lainehtii sininen järvi ja puut hehkuvat ruskan väreissä. Itse istun läppäri sylissä mukavassa nojatuolissa, vieressä kupponen teetä ja jalassa villasukat. Täällä on hyvä keskittyä ja inspiroitua, eli työympäristö parhaimmillaan. Suosittelen kokeilemaan!

Diginomadius sopii minulle. Saan viettää aamuni hitaasti, blogeja lueskellen ja somea tutkiskellen. Voin tehdä aamupäivällä muutaman tunnin töitä, viettää iltapäivän nähtävyyksiä kierrellen ja tehdä lopputyöpäivän vasta illansuussa. Uudet paikat ja kokemukset pitävät mieleni vireänä, enkä ajaudu samoihin vanhoihin kaavoihin. Kun on tyytyväinen elämäänsä, niin työkin sujuu.

Koska nyt kulkurina teen lähinnä omia projekteja tai lyhytkestoisia toimeksiantoja asiakkaille, pyysin pidemmissä projekteissa mukana ollutta miestäni Anttia kirjoittamaan vielä muutaman sanan etätyöskentelystä osana tiimiä.

Antti: Lähes koko 1000 päivän ajan olen ollut, muiden projektien muassa, osa-aikaisesti mukana parissa suomalaisessa ohjelmistokehitystiimissä. Aluksi muu porukka oli perinteisessä toimistossa, mutta viimeisen vuoden ajan olen ollut mukana porukassa, jossa yhteistä toimistoa ei edes ole.

Toimiva virtuaalitiimi tarvitsee hyvät työkalut ja käytännöt. Ohjelmistokehittäjille tämä on helpoin osuus, sillä nämä täytyy yleensä olla paikallaan, tapahtui työ sitten samassa huoneessa tai toisella puolella maapalloa. Pelkät työkalut eivät kuitenkaan riitä, vaan niitä täytyy myös osata, ja haluta, käyttää. Ohjelmoijat eivät perinteisissä stereotypioissa ole niitä kaikkein parhaimpia viestijöitä, mutta etätyössä tähän on syytä opetella. Tekninen osaaminen on toissijaista, mikäli yhteistyö takkuaa väärinymmärrysten takia tai asiakas on tyytymätön väärien odotusten vuoksi.

Viime kädessä tärkeintä hommassa lienee kuitenkin luottamus. Luottamus siihen, että hommat tulee tehtyä ja varmuus siitä, että kaikilla osapuolilla on yhtälainen ymmärrys siitä mitä on sovittu. Se ei kuitenkaan synny itsestään. Etätyö antaa tekijöilleen vapauksia, mutta asettaa myös uusia vaatimuksia. Jos ensimmäinen etätyöpäivä ei suju täydellisesti, ei kannata lannistua. Kuten missä tahansa muussakin asiassa, tehokkaaksi etätyöntekijäksi tai etätyötiimiksi tulee vain harjoittelemalla.

Millaisia kokemuksia sinulla on etätöistä? Maailmalta tai vaikkapa sieltä mökkirannasta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

1000 päivää mieleenpainuvia kokemuksia,
joista voin sitten keikkustuolissa nuorisolle tarinoida.
Tulivuoren valloitus Indonesiassa,
valaiden leikki Meksikossa
ja kadonneen kissan metsästys Berliinissä.

1000 päivää elämän ihmettelyä.
Uusia tuttavuuksia ja ulkopuolisuuden tunnettakin.
Iloa, naurua, hymyileviä hetkiä.
Apatiaa, epätoivoa ja kyllästymistä.
Oivalluksia ja ymmärryksiä.
Elämää.

1000 päivää yrittämistä.
Miten mikään ei ikinä onnistukaan.
Ja sitten taas kaikki luistaa.

1000 päivää pieniä onnen palasia.
Se täydellinen auringonlasku Otresilla.
Cevichen mausteisuus kielen päällä.
Kylmä mangodrinkki kuumassa paahteessa.
Tanssihetki ystävien kanssa.

4.1.2013 se alkoi, lennolla ikuiseen kaupunkiin.
Sopiva paikka aloittaa ikuinen matka.
50 päivän kohdalla tweettasin:

50 days on the road! Just repeat 19 times
and we’ll be here http://t.co/7Gi3ivrOy9 via @NevEndingVoyage

Vaikken tiedä uskoinko itsekään 1000 päätyväni.

Nyt tuntuu kuin kaikki olisi vasta alussa.
Kyllähän näin voi elää. Hyvinkin elää.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Työntäyteinen viikko Cartagenassa takana. Eipä tullut liikuttua vanhaa kaupunkia pidemmälle, mutta sielläkin riitti paljon nähtävää ja fiilisteltävää. Useampana iltana suunnattiin kaupunginmuurille meren äärelle auringonlaskun aikaan. Siellä on kiva mutta kallis kahvila, joten nuukampi ostaa virvokkeensa katumyyjiltä ja istahtaa muurin päälle. Näkymät on samat :)

Pääsiäisviikonloppu näkyi myös Cartagenassa, varsinkin iltaisin kaduilla ja aukioilla oli väkeä ihan tungokseksi asti. Onneksi me olemme yleensä liikkeellä paikallisesta näkökulmasta niin aikaisin, että paikan saaminen ravintolasta tai terassilta ei ollut ongelma.

Antti otti tavakseen herätä aikaisin ja käydä kävelyllä ennen kuin auringonpaahde kävi ylivoimaiseksi. Yhtenä aamuna minäkin sain itseni ylös sängystä ennen seiskaa ja ehdin mukaan. Tyhjiltä kaduilta sai hienoja kuvia. On täällä vaan niin upeita vanhoja ja värikkäitä taloja huolella kunnostettuina! Yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen ikinä käynyt.

Ruokalöytöjä emme ole täällä sen kummemmin tehneet, kaikki on ollut ihan hyvää, muttei mitään maailmaa mullistavaa. Parasta on ollut Girasoles-ravintolan vegelounas. Eikä se Hard Rock Cafe:n hampparikaan huono ollut, vaikkei se millään tavalla kolumbialainen kokemus ollutkaan. Meksikon kulinaristisen ihmemaailman jälkeen kolumbialainen ruoka on aika mitäänsanomatonta. Juomapuolelta on pakko mainita ihanat tuoreista hedelmistä tehdyt mehut, joista en saa tarpeekseni. Mielenkiintoinen on myös paikallinen tapa tilata drinkkien sijasta pöytään jaettavaksi rommipullo lisukkeineen (limupullo, jäitä ja sitruunanpalasia).

Tiistaina pakkasimme jälleen kamamme, mutta tällä kertaa siirryimme vain muutaman kilometrin läheiselle Tierra Bomban saarelle. Aika uskomaton fiilis olla trooppisella paratiisisaarella, kun turkoosin merenkaistaleen toisella puolella kohoaa Cartagenan siluetti. Varsinkin illan pimeydessä näky on vaikuttava.

Tulimme tänne saarelle 10 päiväksi Coworkation-tapaamiseen muiden nomadien kanssa. Meillä on sekä yhteistä ohjelmaa että hyvin aikaa työskennellä omien juttujemme parissa. Tässä tapaamisessa erikoisjuttu on jooga, jota meillä on sekä aikaisin aamulla meren rannalla että illan hämärtyessä takapihan puiden varjossa. Näin paljoon liikuntaan tottumattomat lihakseni ovat hyvinkin kipeinä, mutta jo muutamassa päivässä olen myös huomannut edistyneeni. Rantahiekalla joogaaminen tuo omat haasteensa tasapainon suhteen, mutta mikäs sen mukavampaa kuin pulahtaa aaltojen syleilyyn tunnin hikoilun jälkeen.

Toimistoni on lähipäivinä näyttänyt tältä, ja kyllä, kissa kuuluu vakiovarustukseen!

Täällä työparatiisissa vielä seuraavakin viikko. En valita.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Osoite / postit

Meillä on edelleen vakituinen osoite Suomessa, ystävän luona. Emme ole minnekään muuallekaan varsinaisesti muuttaneet, sillä vaihdamme paikkaa muutaman viikon välein. Hoidamme yhteydenpidon netin kautta aina kun mahdollista. Muutama kirje vuodessa vielä tipahtaa postiluukustakin, ja näistä ystävämme tarvittaessa skannaa meille tärkeimmät.

Verot

Yrityksemme virallinen osoite on Suomessa, samoin kuin meidän vakituinen osoitteemme. Maksamme siis veromme Suomeen. Jos muuttaisimme (yrityksemme kanssa) pysyvästi jonnekin muualle, silloin maksaisimme veromme sinne. Se taas, että ei maksaisi veroja mihinkään (siis jos tuloja on), on aika hankalasti toteutettavissa. Meillä ei verokikkailulle ole ollut kiinnostusta.

Sosiaaliturva

Olemme Suomen sosiaaliturvan alaisia ja ilmoitamme Kelalle pidemmistä ulkomaan pätkistä. Viime syksynä he pyysivät toimittamaan lisäselvityksiä ja me kerroimme tarkemmin elämäntavastamme. Saimme myönteisen päätöksen sosiaaliturvaan kuulumisesta. En ole löytänyt tähän selkeitä ohjeistuksia tai ennakkotapauksia, joten katsotaan miten jatkossa käy. Lähtökohtaisesti alle vuoden oleskelu ulkomailla ei vielä sulje pois sosiaaliturvasta, mutta pidemmällä aikavälillä vähintään puolet vuodesta pitäisi oleskella Suomessa. Jos on ”kiinteät siteet Suomeen”, niin sosiaaliturva voi säilyä joka tapauksessa. Tällaiseksi voidaan laskea esimerkiksi työpaikka, ja myös Espanjassa talvehtivat eläkeläiset luetaan usein tähän kastiin.

Eläke

Eläkevakuutuksesta huolehtiminen on ehkä yleisemmin yrittäjyyteen kuin pelkkään diginomadiuteen liittyvä juttu. Yrittäjällä on valta ja vastuu ilmoittaa järkevä työtulo ja hoitaa YEL-maksunsa. Näin mekin teemme.

Vakuutukset ja terveydenhoito

Meillä on tällä hetkellä ihan normaali suomalainen vuosimaksullinen matkavakuutus, joka on voimassa korkeintaan 90 vuorokauden mittaisilla yhtäjaksoisilla matkoilla. Kun olemme poissa maasta pidempään, anomme maksullisia lisäkuukausia (50e/kk/hlö). Jos joskus tipahdamme pois Suomen sosiaaliturvasta, meidän pitää hankkia uusi vakuutus, sillä nämä ”normaalit” ovat sidoksissa siihen.

Monessa maassa terveydenhoito on itse asiassa niin edullista, että matkavakuutusta ei pienemmissä asioissa edes tarvita. Esimerkiksi Singaporessa kävin hammaslääkärissä ja maksoin 35 euroa, mukaanlukien mukaan saamani lääkkeet. Vakuutus on siis oleellisin isojen kulujen, esimerkiksi pitkäkestoisen sairaalahoidon kattamiseksi.

Meillä on myös eurooppalaiset sairasvakuutuskortit, jotka kaikki Suomen sosiaaliturvaan kuuluvat voivat hakea. Niillä saa EU- ja ETA-maissa hoidon samaan hintaa kuin maan asukkaat. Eli esimerkiksi Sloveniassa ilmaiseksi.

Oleskelulupa / viisumit

Emme tee työtä paikallisiin yrityksiin, emme edes liiketoimintaa paikallisten yritysten kanssa. Jos viisumia tarvitaan, hankimme yleensä turistiviisumin. Nämä ovat meille ihan riittäviä, tällä matkustusvauhdilla emme tarvitse toistaiseksi voimassaolevia tai edes pidennettyjä oleskelulupia. Ja yrityksemme on rekisteröity Suomeen, emmekä ole näillä näkymin perustamassa yritystä mihinkään muuhun maahan.

Viisumit ovat kieltämättä hieman harmaata aluetta, sillä monella maalla ei ole asiaan yksiselitteistä ohjeistusta. Jos teet työtä paikallisesti (tähän lasketaan usein myös vapaaehtoistyö), niin useimmiten turistiviisumi ei riitä. Mutta jos et tee töitä paikallisesti (etkä vie paikallisten työpaikkoja), niin asia ei enää olekaan niin selkeä. Mitä jos olet lomamatkalla, mutta sinun pitää vastailla työmaileihin? Tai yrittäjänä et voi olla kokonaan lomalla, vaan sinun pitää viettää tunti, pari koneen ääressä yrityksesi pakollisia asioita hoitaen? Pitääkö sinun silloin anoa lomallesi bisnesviisumia? Rajanveto on hankalaa, ja tulkinta voi jäädä yksittäiselle virkamiehelle.

Onneksi joillakin mailla on jo selkeämpi ohjeistus. Esimerkiksi diginomadien yleinen kohde Thaimaa on hiljattain linjannut: ”people working remotely or running online businesses in Thailand can legally work there on tourist visas” (lähde). Eli etätyötä tekevät tai nettiyrittäjät saavat laillisesti tehdä töitään turistiviisumilla.  Yhdysvaltojen ESTA myönnetään yhtälailla niin turisteille kuin liiketoimintatarkoituksiin.

Joku myös mietti, miten toimimme sen suhteen että monet maat vaativat jatko/paluulipun ennen maahan päästämistä. No silloin me tietenkin hankimme lipun. Maahantulotarkastuksessa meiltä ei näitä itse asiassa ole koskaan kysytty, mutta muutaman kerran lennon lähtöselvityksessä jatkoliput on tarkistettu. Lentoyhtiöt saattavat olla näistä tarkkoja, sillä yleensä ne joutuvat lennättämään sinut takaisin ellet pääse maahan.

Jäikö jokin epäselväksi? Kysy kommenteissa ja avaan asioita tarkemmin! Ja jos vielä on käsittelemättömiä kysymyksiä, kerro ja teen parhaani vastatakseni.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässä osassa käyn läpi syitä elämänmuutoksemme taustalla sekä diginomadina elämiseen liittyvää ajatusmaailmaa. Oman määritelmäni mukaan diginomadi on ihminen, joka työskentelee netin avulla ja matkustaa samalla. Työn sisällön tai matkustamisen nopeuden suhteen en tee mielessäni rajauksia (itse olemme IT-alan yrittäjiä ja liikumme melko paljon, vaihtaen paikkaa muutaman viikon välein). En kuitenkaan edes yritä vastata kaikkien läppärikulkurien puolesta, vaan tuon asiat esiin oman kokemukseni pohjalta.

Aloitetaan nyt ensin siitä Hesarin nettiversion otsikosta: Miksi tehdä töitä harmaassa Suomessa, kun ulkomaillakin on internet? Tätä lausetta ei varsinaisessa lehtijutussa edes ole, eikä se vastaa ajatusmaailmaamme. Kuten artikkelissakin totesimme, me emme lähteneet Suomea pakoon. Itse asiassa me vietämme Suomessa useita kuukausia joka vuosi.

Lähdimme, koska maailmassa on niin paljon muutakin nähtävää. Elämä tuntui liian rutiininomaiselta emmekä enää innostuneet niin usein asioista. Kaipasimme uusia kokemuksia ja sisältöä elämäämme. Meidän ratkaisumme tähän oli lähteä kiertämään maailmaa. Uudet ympäristöt ja kulttuurit pitävät mielen virkeänä, sillä jokapäiväinen kaupassakäyntikin voi olla seikkailu.

Siitä olen samaa mieltä, että harmaudella on väliä työnteon kannalta. Töitä on paljon mukavampi tehdä kun edessä avautuu seinän sijasta mukava näkymä. Harmaana päivänä on itsekin helposti väsähtänyt, kun taas kirkkaana päivänä energiaa riittää paremmin. Minuun ainakin ympäristöllä on suuri vaikutus. Toinen seikka on sitten se, sanoisinko Suomea harmaaksi. Onhan niitä pimeitä ja loskaisia loppusyksyn päiviä tai joulukuisia hetkiä, jolloin päivä ei kirkastu pilvien takaa hetkeksikään. Mutta sitten on myös niitä kirkkaan kimmeltäviä talvipäiviä, valoisia kesäöitä ja värikästä syksyn ruskaa.

Hesarin kommenteista huomasi, että ihmiset helposti ajattelee tätä elämäntapaa omien lomakokemustensa kautta. Kalliiksi tulee elämä, kun rutiinit puuttuu, eikä voi kotona olla ja kokkailla, vaan pitää olla viihteellä joka ilta (eikös se olisi jo rutiini?) – Mutta kyllähän meillä on rutiineja, ehkä enemmänkin kuin Helsingissä asuessa. Rutiinit tuovat tasapainoa muuten vaihtelevaan elämään. Ja koska emme yleensä asu hotelleissa vaan vuokraamme asunnon, niin kyllä sitä tulee kokkailtua ja vietettyä aikaa ihan kotosalla. Niitä viihdeiltoja tulee reissun päällä suurinpiirtein saman verran kuin Suomessakin. Ainoana erona se, että useimmissa maissa lasku jää kolmasosaan. Tämä on aika hyvä esimerkki lomailun ja diginomadiuden eroista. Me elämme aika normaalia elämää, emme joka iltaista viihdettä vaativaa lomailua.

Tahdonvoimaa tämä elämäntapa vaatii. Ja ajattelun muutosta. Jos miettisin olevani lomalla, niin eihän tästä mitään tulisi. Pitää vaan muistaa, että vaihtoehto on istua toimistossa viikosta toiseen ja matkailla vain lomien aikana. Itse tällä hetkellä naputtelen konettani mieluummin vaikka sitten hieman epäergonomisessa muovituolissa, kunhan ympärillä on kaikkea uutta ja ihmeellistä, jota voin vapaa-aikana tutkailla.

Ymmärrän, että tämä elämäntapa ei ole kaikkia varten. Monia ammatteja on hankala siirtää nettiin, lapset ja omistusasunto ovat jo aika suuria esteitä edes ajatukselle kiertolaiselämästä. Toki moni haaveilee jatkuvasta oleskelusta palmun alla, mutta kun sitä tosissaan miettii (ja yhdistää siihen vielä ajatuksen työnteosta), niin ei se niin houkuttelevalta kuulostakaan. Pysyvyys, turvallisuus, omat tavarat ja tärkeät ihmiset lähellä ovat kuitenkin monelle elämän perusarvoja. Yksi kommentoijista sanoi mielestäni osuvasti: Monet ovat “kotikissoja”. Toiset taas levottomia viipottajia. Ja ääripäiden väliin mahtuu erillaisuutta. Mikä on toiselle oravanpyörä on toiselle suoja. Siksi on turha miettiä, että mitä jos kaikki vaan ottaisivat ja lähtisivät. Sama kuin miettisi, että mitä jos jokainen suomalainen ryhtyisi lääkäriksi. Turha kysymys, sillä suurin osa ei oikeasti edes halua.

Monet kysymykset liittyivät ihmissuhteisiin, miten toimivat ystävyys- ja perhesuhteet yhdistetään kulkurin elämään? Me olemme itse asiassa viettäneet enemmän aikaa perheidemme kanssa kuin aikaisemmin. Ennen visiitit vanhempien luokse piti hoitaa viikonloppuisin, nyt voimme jäädä vaikka viikoksi. Olemme myös ehtineet mukaan mökkeilemään ja muille reissuille. Nämä jäivät enimmäkseen välistä aikaisemmassa 9-5 toimistoelämässä. Soitan kotiin joka viikko, joten kuulumiset tulee vaihdettua. Yksi kommentoija kaipasi lähiomaisilta tarinan toista puolta, jota emme ”halunneet valottaa mitenkään”. En kyllä tiedä, mistä vanhempani valittaisivat. Ehkä siitä, että pyörimme heidän nurkissaan liikaa?

Ystäviämme näemme vähemmän kuin aikaisemmin, tosin Suomessa ollessamme yritämme sopia mahdollisimman paljon tapaamisia. Netin välityksellä ollaan tietenkin yhteydessä, mutta eihän se sama asia ole. Meillä on aika kansainvälinen kaveripiiri, joten tapaamisia on myös maailmalla. Ja ollaan me uusiakin ystäviä saatu kiertäessämme. Silti pysyvän sosiaalisen piirin puute on ehkä yksi suurimmista diginomadiuden varjopuolista. Onneksi meillä on ihania ystäviä, joita tavatessa tuntuu kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Muita ihmisiä kaipaa ympärilleen myös työn puitteissa, sellaista työnteon fiilistä ja ideoiden yhdessä pyörittelyä. On olemassa läppärityöskentelijöitä houkuttelevia kahviloita ja coworking-tiloja, joita voimme silloin tällöin hyödyntää. Etsimme myös yhä enemmän erilaisia diginomadien kokoontumisia, esimerkiksi viime vuoden lopulla vietimme 6 viikkoa tilapäisessä coworking-tilassa Turkin rannikolla ja huhtikuussa aiomme suunnata Cartagenaan Kolumbiaan 10-päiväiseen kokoontumiseen. Ja onneksi meitä sentään on kaksi, yksinään tämä olisi vielä vaikeampaa. Toisaalta tässäkin on ehkä kyse pienyrittäjyyteen liittyvästä haasteesta, moni Suomessakin yrittävä tekee töitä yksinään kotoaan. Meillähän on periaatteessa sama tilanne, meillä vaan se koti vaihtuu muutaman viikon välein.

Muutenkin on hankala erottaa, mitkä asiat liittyvät yrittäjyyteen ja mitkä liikkuvaan elämäntapaamme. Vastuu omista aikatauluista ja tuotoksista on sama riippumatta siitä istuuko IT-yrittäjä läppärinsä takana Helsingin lähiössä vai Meksikon rantakaupungissa. Epävarmuus siitä, kannattaako yritys ja löytyykö asiakkaita vielä puolen vuoden päästäkin koskee molempia. Jätän siis tässä yhteydessä välistä kysymykset, jotka liittyvät ennemminkin yrittäjän kuin läppärikulkurin elämään. Ehkä niistä oma postauksensa vielä joskus. Kiinnostaisiko?

Jäikö jokin tämän postauksen aiheisiin liittyvä asia käsittelemättä? Kommentoi ihmeessä, mitä vielä haluaisit tietää!

Seuraavassa osassa vastauksia käytännön kysymyksiin. Miten hoitaa postit, verot, vakuutukset ym. tarpeelliset? Mistä internet? Työtila? Asunto? Lue täältä: Diginomadina: Käytännön jutut.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässä linkki juttuun Hesarissa: Työpaikkana koko maailma

Mirje ja Antti Halla luopuivat kodistaan, pakkasivat oravanpyörän mukaan rinkkaan ja lähtivät kiertämään maailmaa läppärikulkureina.

Niin ja tervetuloa sinulle, joka tänne artikkelin luettuasi päädyit. Täällä blogissani on juttuja jo parin vuoden ajalta, eli siitä vaan lueskelemaan lisää elämästämme. Jos englanninkieli sujuu, niin lisää juttuja löydät osoitteesta Anywhereism.net. Niin ja vink, vink, somessa on aina ajantasaista juttua, seuraa vaikkapa Facebookissa, Twitterissä tai Instagrammissa.

Kaikkea ei kuitenkaan blogista löydy, joten nyt sinulla on mahdollisuus kysyä. Kirjoitan ensi viikolla postauksen, jossa vastaan parhaani mukaan jätettyihin kysymyksiin. Mitä siis haluatkaan tietää, kirjoita se tähän alle kommentteihin tai laita minulle sähköpostia (mirje@kotonakaikkialla.fi).

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämänkertaisen Instagram Travel Thursdayn kunniaksi päätiin koostaa yhteen kuvan ja katkelman jokaiselta viikolta kuluneen vuoden aikana. Tässä siis pikapyrähdys diginomadin elämään maailmalla! – Pikapyrähdys taitaa kyllä olla väärä termi, kun kyse on 52 kuvasta. Hae siis vaikka kuppi kahvia ja istahda mukavaan tuoliin.

Seuraavaksi käveltiin rantaan päin, löytöretkeilijöiden muistomerkin juurelle. Siellä paikallinen ryhmä esitti perinteistä musiikkia ja tanssia, pukeutuneena historiallisiin asuihin. Ihan odottamaton lisä päivään. Siinä rannan portailla oli mukava istuskella, kuunnella musisointia ja katsella ohi lipuvia purjeveneitä. Ja ihan rannan tuntumassa pyöriviä kalaparvia, joita luulin ensin roskiksi. (Belem, Lissabon) 
Tämä viikko 1: 24.-30.10.2013 Lissabon, Portugali

Torstaina lähdettiin etsimään lounasta ulkoa. Ensin törmättiin hienoon näköalapaikkaan (Miradouro de São Pedro de Alcântara, kuva yllä), jota ei oltu aiemmin nähty, vaikka onkin hyvin lähellä meidän asuntoa. Edelleen siis löytyy uutta ja jännää lähikulmilta kolmen viikon asumisen jälkeen.
Tämä viikko 2: 31.10.-6.11.2013 Lissabon, Portugali

Porto tarjosi hyvää harjoitusta mäkikävelystä, tuntui että koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Meidän huoneistohotelli oli vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla, jossa puoliksi romahtaneet ja hienosti laitetut talo seisovat vierivieressä ja kissoja loikoili siellä sun täällä. Hotelliin kirjautuessa meille kerrottiin, että lähin kauppa on vain muutaman minuutin päässä. Kyllä joo, mutta jyrkän mäen alla. Lisäharjoitusta tuli siis kauppakasseja ylämäkeen raahatessa.
Tämä viikko 3: 7.-13.11.2013 Lissabon & Porto, Portugali; Hämeenlinna, Suomi

Maanantaina päivä töitä ja rinkkojen pakkaus vol. N. Suunta Helsingin kautta maailmalle. Käsimatkatavaroilla lähdetään nyt tähän pidempäänkin rupeamaan. Ollaan me vaan niin hyviä jo tässä pakkaamisessa!
Tämä viikko 4: 14.-20.11. Hämeenlinna, Kokemäki ja Helsinki, Suomi

Lounaan jälkeen päätettiin kävellä, herkut sulattaaksemme, Sagrada Familia katedraalille asti. Matkallakin näkyi useita Gaudin taloja. On ne vaan niin hienoja, enemmän Gaudia tähän maailmaan, sanon minä.
Tämä viikko 5: 21.-27.11.2013 Barcelona, Espanja

Työnteon kannalta risteily oli aivan loistava valinta. Kuten sanottu, kaikki oli hyvin järjestetty eikä mistään tarvinnut huolehtia. Jostain löytyi aina tarpeeksi rauhaisa nurkka ja sähköpistoke. Ainoa puute oli netti, joka toimi hyvin hitaasti ja välillä pätkien ja oli niin kallis, että käytettiin sitä vain pari minuuttia päivässä. Hyvä niin, sillä tuottavuus oli aika huipussaan tänä aikana. Ei voinut upota facebookin syövereihin tai linkkejä seuraamaan, vaan piti keskittyä ihan vaan työntekoon. Teneriffalla pysähtyessä päästiin hetkeksi nettiin, tosin sielläkin hyvin hitaaseen, koska kahvila oli täynnä wifin houkuttelemia risteilijöitä. (Santa Cruz, Teneriffa)
Tämä viikko 6 ja 7: 27.11.-12.12.2013 Royal Caribbeanin risteily Barcelona >> Cadiz >> Teneriffa >> Bahama >> New Orleans

Oltiin täälläkin kaksi yötä (la-ma), sillä sunnuntaille oltiin suunniteltu turistiaktiiviteetti, eli Creole Nature Trailin läpiajo. Tuo n. 160 kilometrin autolenkki kiertää Louisianan soita ja takamaita merelle asti ja takaisin. Suurin osa matkasta tehdään suurien suoalueiden läpi, alavaa maata ja pieniä vesilätäköitä silmän kantamattomiin. Reitin varrella on useita luonnonpuistoja, joihin on tehty matkalaisille lyhyitä kävelyreittejä pikkuteiden ja puusiltojen (boardwalk) avulla. (Charles Lake)
Tämä viikko 8: 12.-18.12.2013 Louisiana roadtrip: Abbeville, Lake Charles, Breaux Bridge

Vahtimamme talo on muutaman kilometrin päässä keskustasta, toisella puolella jokea. Alue on perinteinen lähiö, isoja omakotitaloja vieri vieressä. Jouluvaloin koristeltuina, tietenkin. Astuttuamme jenkkityyliin suoraan autotallista taloon saatiin vastaan sylintäydeltä karvaisia otuksia. Koirat Zoe ja Ben sekä kissat Beanie ja Lulu olisivat seuranamme (ja vastuullamme) seuraavat pari viikkoa. (New Orleans)
Tämä viikko 9: 19.-25.12.2013 Louisiana, USA: roadtrip ja New Orleans

Me ollaan viritetty kotitoimisto keittiön pöydän ääreen, siinä aika kuluu rattoisasti neljään asti iltapäivällä. Pidetään me lounastauko sentään ja muutamana päivänä ollaan lähdetty ihan talon ulkopuolellekin asioimaan. Neljältä on aika päivän toiselle lenkille, josta yritetään tehdä pidempi kuin aamuisesta. Muutamana päivänä on paistanut aurinko oikein hienosti ja puisto näyttänyt parhaintaan. Puiston metsiköissä risteilee pieniä polkuja, joita pitkin on kiva seikkailla ja arvailla minne päätyy.
Tämä viikko 10: 26.12.2013-1.1.2014 New Orleans, Louisiana

Vatsat täynnä etsittiin vielä paikka, jossa kuultaisiin sitä livemusaakin. Pitäähän sitä New Orleansissa käydessä kuulla jazzia. Löytyihän sitä! Mukava pikkubaari, loistava laulaja bändeineen ja tupa täynnä väkeä.
Tämä viikko 11: 2.-8.1.2014 New Orleans, Louisiana ja Cancun, Meksiko

Meillä on myös ihan oma pikku takapiha. Siellä on kiva istuskella iltaa, niin kuin tiistaina tehtiin. Ja sinne saa nyrkkipyykit narulle kuivumaan. Pitää vaan muistaa seurata säätilaa, jotta saa vaatteet haettua turvaan ennen sadetta. Eka pesukerta ei ihan mennyt putkeen tän osalta.
Tämä viikko 12: 9.-15.1.2014 Cancun ja Merida, Meksiko

Keskiviikon ohjelmana oli kävelyretki Gran Museo del Mundo Mayaan eli mayojen maailman suureen museoon. Jo pihalla museo valloitti meidät näillä värikkäillä inkkaripatsaillaan. Ja oli kyllä hienosti toteutettu uusi museo, jossa oli kivasti hyödynnetty nykytekniikkaa mm. videoesitysten kautta.
Tämä viikko 13: 16.-22.1.2014 Merida, Meksiko

Pikkubussissa oli meidän lisäksi meksikolainen nuoripari ja argentiinalainen reissaajatyttö. Opas puhui sujuvasti sekä espanjaa että englantia. Siinä pääsi hyvin treenaamaan kieltä, kun ensin kuunteli asian espanjaksi ja sitten tarkisti englanninkielisen version aikana ymmärsikö oikein. Ikävä kyllä opas ei tullut meidän mukaan varsinaisille raunioille, vaan saatiin “englanninkielinen” opas paikan päältä. Lainausmerkeissä siksi, koska kyseisen vanhan herran sanavarasto oli hyvin pieni ja aika paljon jäi arvailujen varaan. Ilman tarinoitakin paikka oli kyllä kertakaikkisen lumoava, vai mitä sanotte tästä? (Uxmal)
Tämä viikko 14: 23.-29.1.2014 Merida ja Chicxulub, Meksiko

Dzibilchaltumin alueen sisällä on myös cenote, eli oikestaan pieni, syvä lammikko. Näitä cenoteja löytyy paljon ympäri Jukatania ja niistä monet ovat kokonaan tai osittain luolassa. Tämä Czbilchaltunin lammikko oli vähemmän hätkähdyttävästi aukiolla, mutta kiehtova se hyvin kirkkaine vesineen ja lumpeineen silti oli. Lammikossa asusti parvi niitä sellaisia kaloja, joita esim. kaakkois-aasian kylpylöissä usein käytetään jalkahoidoissa. Jalkoja vedessä uittamalla sai siis samalla luonnollisen jalkakuorinnan. Kutittivat kyllä!
Tämä viikko 15: 30.1.-5.2.2014 Chicxulub ja Merida, Meksiko

Ensivaikutelmamme Isla Mujeresista ei tosin ollut kovin positiivinen, lähinnä mietitytti millaiseen turistihelvettiin sitä oikein ollaan päädytty. 95% ihmisistä oli lomailijoita, kadunvarret täynnä matkamuistokauppoja ja baareja, ja kaikki hinnat kaksinkertaisia Meridaan verrattuna. Jätettiin kamat hotellille ja kiirehdittiin rannalle katsomaan auringonlaskua. Istahdettiin rantatuoleille ja samantien tuli joku perimään maksua. 6 euroa olisi kuulemma ollut vuokra, vaikka päivä oli jo ohi ja tuoleja oltiin keräilemässä pois. Eihän me tietenkään maksettu, mutta eipä paljon auttanut mielialaan tuo kokemus. Jäätiin kuitenkin läheiseen rantabaariin seuraamaan auringonlaskua ja kyllähän siinä väkisin rupesi hymy nousemaan huulille, kun aurinko laski punaisena pallona turkoosiin mereen ja kädessä oli jääkylmä olut. Vielä kun jatkettiin matkaa tapasbaariin, jonka tarjonnassa oli makumaailma kyllä hiottu huippuunsa ja kyytipojaksi sai hyvää valkoviiniä. Taidokas trubaduuri lauloi vieressä ja ilta viileni mukavan lämpimäksi. Muutaman tunnin jälkeen päädyttiin siihen, että eiköhän tämä saari ole sittenkin oikein hyvä lomailupaikka.
Tämä viikko 16: 6.-12.2.2014 Merida, Isla Mujeres ja Playa del Carmen, Meksiko

On sitä muutama muukin juttu tapahtunut täällä. Kuten perjantain pyykkiseikkailu. Vaikka tässä tapauksessa sanan seikkailu käyttö asettaa ehkä hieman liian isoja odotuksia. Suurin seikkailu asiassa oli ehkä itsepalvelupesulan löytäminen, sillä vaikka mies oli paikan kävelyllään nähnyt, ei se ihan tarkkaan muistanut millä kadulla ja missä kohtaa. Kävelin siis aika pitkään siksakkia. Löytyihän se lopulta ja sujuvalla espanjankielelläni sain ostettua poletin pesukonetta varten, pesuainetta sekä vieläpä vartin kuivausrumpuaikaa. Siellä puhelimen netti toimi sen verran hyvin (taas tää puhuu netistä), että sain odotellessani viihdytettyä itseäni blogien lukemisella. Ja seuraamalla paikallisten lasten leikkimistä, sillä muutama äiti olit ottanut lapsilaumansa (no yhdellä oli 4 lasta, eikö se ole jo lauma?) mukaan pyykkipäivään.
Tämä viikko 17: 13.-19.2.2014 Playa del Carmen, Meksiko

Itse rauniot olivat jo muutamia nähneelle aika pienet eivätkä mitenkään erikoiset, mutta se sijainti… Valkoinen hiekka ja turkoosi meri taustalla tekevät kyllä vähän vaatimattomammistakin raunioista mieleenpainuvat. Auringon välkehtiessä laineilla ja tuulen hulmuttaessa hiuksia tuli mieleen, että tämän kaupungin mayoilla on ollut kyllä aika mukavat oltavat. Toinen mieleenpainuva asia oli alueen runsas eläinkanta, liskoja näkyi pusikoissa joka puolella, välillä keskellä polkuakin. Ei mitään jättiläisiä, mutta muutama oli sentään yli puolimetrinen. Lisäksi nähtiin myös jokin ison kissan kokoinen pitkähäntäinen eläin, joka hengasi polun varrella. Iso joukko ihmisiä ympärillä kuvaamassa ja ihmettelemässä. En onnistunut saamaan kännykällä kunnon kuvaa, pitää katsoa olisiko kamerassa, niin voisi koittaa tunnistaa otusta. (Tulum)
Tämä viikko 18: 20.-26.2.2014 Playa del Carmen, Meksiko

Vielä niitä Instagram-kuvia, lähinnä tästä meidän ympäristöstä. Paitsi tuo ensimmäinen on sieltä 5th Avenuelta, turistien täyttämältä kävelykadulta. Me ollaankin vitsailtu siellä käydessämme, että tää on ihan kuin tulis lomalle, on meinaan aikamoinen siirros tunnelmassa ja ympäristössä verrattuna tähän meidän kotikatuun.
Tämä viikko 19: 27.2.-5.3.2014 Playa del Carmen, Meksiko

Keskusta on ihanan värikäs ja sokkeloinen, rakastuin jo ensisilmäyksellä ja mietin, että tännehän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Syötiin lounasta, käveltiin ympäriinsä, kuvattiin paljon ja imettiin fiilistä itseemme. Sitten kaupan kautta taksilla kotiin, jääkaappi täyteen ruokaa ja aika jatkaa työpäivää. (Guanajuato)
Tämä viikko 20: 6.-12.3.2014 Playa del Carmen ja Guanajuato, Meksiko

El Pipilan kukkulalta on huikeat näkymät kaupungin yli. Jos jyrkän mäen kapuaminen ei kiinnosta, niin ylös pääsee kiskoköysiradalla ihan keskustasta.
Tämä viikko 21: 13.-19.3.2014 Guanajuato, Meksiko

Ensin käytiin ihastelemassa paikallista hautausmaata, joka oli todella kaunis. Hautoja oli sekä riveissä seinämuureissa että meille tutummin maassa (ei tosin suorissa riveissä niin kuin Suomessa yleensä, vaan melkoisena sekamelskana). (Guanajuato)
Tämä viikko 22: 20.-26.3.2014 Guanajuato ja México City, Meksiko

Toinen ystävistämme oli telonut jalkansa Tulumissa ja kulki keppien avulla. Kovin pitkille löytöretkille ei siis ollut jalkaisin asiaa ja meillä olikin neljä hyvin rentoa päivää yhdessä. YlenHyvinsyömistä useita kertoja päivässä, laiskoja hetkiä sohvalla, tuliaskäsitöistä tinkimistä, kävelyjä mukulakivikaduilla kaupunkia ihastellen, auringonlaskuja kattoterassilla, livemusan fiilistelyä, liian pitkiä iltoja, hyviä keskusteluja. Pojat kävivät kiipeämässä tulivuorelle, mutta siihen ne aktiiviset tekemiset taisivat loppua. (Antigua)
Tämä viikko 23: 27.3.-2.4.2014 México City, Meksiko ja Antigua, Guatemala

Lauantaina nähtiin lasten versio pääsiäiskulkueesta.Pääsiäisviikolla kulkueita on useita joka päivä, mutta ilmeisesti viime sunnuntai olisi ollut yksi suurimmista. Silloin ihmiset saapuvat sankoin joukoin Guatemala Citystä niitä katsomaan, kun taas pääsiäisviikolla iso osa seuraajista on ulkomaisia turisteja. (Antigua)
Tämä viikko 24: 3.-9.4.2014 Antigua ja San Pedro la Laguna, Guatemala

Perjantaina hypättiin veneeseen ja matkattiin järven yli San Marcosin kylään. Tämä hippien kotipaikka on vielä pienempi kuin San Pedro, eikä me siitä oikein saatu mitään irti vain kävelemällä ympäriinsä. Ilmeisesti erilaiset retriitit ja luontaishoidot ovat täällä se juttu. Yhtenä päivänä kahvilanaapurimme hehkutti kylän kaakaoseremonioita, joissa hän kävi pari kertaa viikossa löytämässä itseään. (San Marcos)
Tämä viikko 25: 10.-16.4.2014 San Pedro la Laguna ja Antigua, Guatemala

Shoppailun jälkeen suunnattiin ihmismassojen mukana Universalin Islands of Adventures teemapuistoon, tarkemmin ottaen siellä olevaan Harry Potter maailmaan. Oli kyllä upeasti rakennettu Tylyahon kylä sinne, jänniä yksityiskohtia joka puolella. Vessassa kuului Murjottavan Myrtin huokailut, postitoimistosta sai pöllöpostileiman kortteihin ja Kolmesta Luudanvarresta kermakaljaa. (Orlando)
Tämä viikko 26: 17.-23.4.2014 Antigua, Guatemala; Cape Canaveral & Orlando, Florida; Atlantinristeily; Nassau, Bahama; San Juan, Puerto Rico

Seuraavat viisi päivää, perjantaista tiistaihin kuluivat merellä ja ovat ajatuksissani muovautuneet yhdeksi palaksi. Yhtä päivää lukuunottamatta (tanssitunteja!) olemme käyneet salilla joka päivä. Pääharjoitus on ollut juoksumatolla kävely, epätoivoisena(?) ajatuksena treenata Espanjan Caminoa varten. Ja ajaa sisän Floridasta ostamiani vaellustossuja. Useamman kilometrin kävelyn päälle vielä vähän saliharjoituksia, pitkä venyttelysessio ja sitten saunaan tai poreammeeseen rentoutumaan. Tähän treenirutiiniin menee kaikkine valmistautumisineen ym. pari tuntia, joten ei päivässä sitten paljon muuta ehdikään kuin työtä tekemään ja syömään.
Tämä viikko 27: 24.-30.4.2014 Atlantin ylitys -risteily, St. Maarten ja Azorit

…  täällä meidän hotellilla, missä verkko ei oikein yllä meidän huoneeseen asti. Meillä on kuitenkin niin mukava kulmahuoneisto neljännessä kerroksessa, näkymät merelle ja kukkuloille, ettei olla vaihtamassa. Parvekkeelle saa aamupäivällä, auringon paahtaessa vielä toisella puolella, oikein mukavan toimiston. Nyt kun on siis se nettikin. (Benalmadena)
Tämä viikko 28: 1.-7.5.2014 Atlantin risteily; Southampton, Englanti ja Benalmadena, Espanja

Mijaksesta jatkettiin matkaa ensin pieniä vuoristoteitä ja sitten motaria pitkin Rondaan. Onneksi en ollut kuskina, siis ei vaan sen takia, että olisin varmaan kohlinut ison automme ahtaissa väleissä, mutta myös siksi, että maisemat oli aivan mahtavia. Rondan kaupunki itsessään sijaitsee kukkulan laella ja sen halkaisee 120m syvä rotko. Aika mieletön! Ja miten ihmeessä rotkon yli on saatu rakennettua silta 1700-luvulla? Tai kyllähän siihen kuluikin yli 40 vuotta. Aiemmin rotkoon heitettiin viholliset ja muuten vaan vaikeat ihmiset, mutta nykyään se houkuttelee massoittain turisteja, eikä ketään ole vuosikausiin (tiettävästi) heivattu reunan yli. (Ronda)
Tämä viikko 29: 8.-14.5.2014 Benalmadena, Malaga ja Camino de Santiago -vaellus, Espanja

100 kilsaa takana. Hip! Tosi mukavaa on ollut, yllättävän vähän mihinkään sattuu, eikä vielä ole tullut rakkojakaan. Välillä jalat painaa tonnin eikä meinaa jaksaa enää askeltakaan, mutta enimmäkseen tie vie mukanaan. Maisemat on ollut upeita, kylät idyllisiä ja majapaikat viihtyisiä (muutamaa kylmää poikkeusta lukuunottamatta). Ja töitäkin ollaan saatu tehtyä, vaikkei netti aina nopea olekaan tai sähköpistokkeita on vain yksi kymmenelle hengelle. Ensimmäisen viikon saldo siis selkeästi plussan puolella!
Tämä viikko 30: 15.-21.5.2014 Camino de Santiago -vaellus (Navarrete -> Hornillos de Camino), Espanja

Matkan varrelle on osunut aivan ihania pikkukyliä (miten niitä riittääkin??) ja mahtavia maisemia, avoimista peltolakeuksista vuoristoon. Tallustamisesta on tullut jo jollain lailla rutiinia ja päivämatkojen pituutta säätelee ennemminkin sää ja työnteko. Alkuviikon rankat sateet jäi onneksi taakse ja loppupäivät saatiin kävellä jos nyt ei ainaisessa auringonpaisteessa niin ainakin pahemmin kastumatta.
Tämä viikko 31: 22.-28.5.2014 Camino de Santiago -vaellus (Hornillos de Camino -> Foncebadón), Espanja

240 kilometriä. Siinä kolmen viikon kävelyn saldo. Tällä viikolla näistä meni 67. Pidettiin yksi väli(työ)päivä Villafrancassa ja keskiviikkona käveltiin vain 5km bussipysäkille. Alkuviikon pitkä alamäki oli koko reissun rankin osuus. Seuraavana päivänä oli kaikki lihakset kipeinä, rakkoja jalassa ja varpaat muusina. Hyvä kun selvisin edes suunnitellut 12 kilsaa seuraavaan majapaikkaan. Nopeasti olo kuitenkin parani ja aika haikein mielin jäi kävely taakse. Ois sitä vielä voinu viikon pari jatkaa, niin olisi päässyt Santiagoon asti. Onpahan syy tulla takaisin!
Tämä viikko 32: 29.5.-4.6.2014 Camino de Santiago -vaellus (Foncebadón -> Ambasmestas) ja Madrid, Espanja

Ensin kävelimme itseksemme ympäriinsä pari tuntia, paeten Plaza Mayorin hassusti pukeutuneita rahankerääjiä, ikkunashoppaillen ja ihmismassoja ihmetellen. Sen jälkeen liityimme ilmaiselle (lue: tippipohjaiselle) opastetulle kierrokselle. Kolmessa tunnissa nähtiin paljon ja saatiin rautaisannos Madridin ja Espanjan historiaa. Lyhyellä vierailulla kaupunkikierrokset on kyllä toimiva juttu, jos vaan osuu hyvä opas. Ymmärtää kaupunkia paljon paremmin, kuin vain itsekseen harhaillessa. – Mikä tosin on sekin tärkeää. (Madrid)
Tämä viikko 33: 5.-11.6.2014 Madrid, Espanja ja Helsinki, Hämeenlinna & Kokemäki, Suomi

Lauantaiset tuparit venyivät aamukolmeen. Eihän sitä ajakulua edes huomannut, kun oli niin valoisaa. Käveltiin kotiin, puolitoista kilsaa metsän ja peltojen läpi kiemurtelevaa hiekkatietä kesäyön pehmessä valossa. Korvissa lintujen laulu ja luonnon hiljaisuus, ympärillä puiden ja kukkien tuoksu. Oi. (Kokemäki)
Tämä viikko 34: 12.-18.6.2014 Kokemäki ja Hämeenlinna, Suomi

Ollaan oltu täällä kahdestaan ihan rauhassa, istuttu tuvassa villasukat jalassa takan räiskyessä ja keskitytty töihin sateen ropistessa katolle. (Karkunkylä)
Tämä viikko 35: 19.-25.6.2014 Juhannus Nummirockissa ja Karkunkylä, Suomi

Kävimme myös ihastelemassa Huuhkajavuoren kesäteatteria ja tanssilavaa, Lavian keskustaa (kesän eka jätskitötterö, mangomelonia tietenkin!), sekä Koskelan museotorpan luonnonkauneutta, rauhaa ja lampaita. Pysähdyttiin myös vastaantulleille kyläjuhlille, makkarakojuineen ja zetor-näyttelyineen kaikkineen. Oltiin vaan hieman liian ajoissa, sillä yhtyekin vasta viritteli soittimiaan.
Tämä viikko 36: 26.6.-2.7.2014 Sastamala, Lavia ja Kokemäki

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Luumäen mökille päin, mutta hieman pidemmän kaavan kautta. Olin bongannut matkan varrelta muutaman mielenkiintoisen paikan, joista Forssan lähellä sijaitseva Torronsuon kansallispuisto oli ensimmäinen. Useamman kilometrin edestä avosuota halkovia pitkospuita, kyllä oli upeat maisemat. Aurinko tosin leikki kuurupiiloa ja me säntäiltiin säteiden perässä etsien valokuvauksen kannalta tarpeeksi valoisaa kohtaa.
Tämä viikko 37: 3.-9.7.2014 Kokemäki, Torronsuo, Hämeenlinna, Evo ja Luumäki, Suomi

Torstaina vielä viimeinen mökkipäivä. Töitä terassilla istuskellen, pehmeät löylyt puusaunassa, makkaraa notskilla ja jälleen uskomaton auringonlasku. (Luumäki)
Tämä viikko 38: 10.-16.7.2014 Luumäki, Ilosaarirock (Joensuu) ja Helsinki (/Vantaa), Suomi

Sinisillä Jopoilla poljettiin kolmisen tuntia ympäri Helsinkiä, pysähtyen just parhaille paikoille. Ullikselle, Vanhaan Eiraan, Temppeliaukion kirkkolle, Hakaniemen torille… Oppaat oli mukavan rentoja ja asiantuntevia, suosittelen!
Tämä viikko 39: 17.-23.7.2014 Helsinki, Suomi

Keskiviikkona suuntasin ensin ystäväni kanssa Sinebrychoffin taidemuseoon katsastamaan Naisten matkassa näyttelyn, joka kertoo “naistaiteilijoiden ulkomaille suuntautuneista matkoista siellä syntyneiden teosten kautta“. Kuvista sytytti vain muutama, suurin osa oli aika perinteisia maisemia tai muotokuvia, mutta tarinat ja tiedonpalaset naistaiteilijoiden elämästä olivat mielenkiintoisia. Todellisia aikansa seikkailijoita, sillä vielä 1800-luvulla matkailu ja ammattilaistaitelijuus olivat paljolti miesten hommia.
Tämä viikko 40: 24.-30.7.2014 Helsinki, Suomi

… keksittiin ehtivämme hyvin katsastamaan Kruunuvuoren hylätyt huvilat. Kävely idyllisen omakotitaloalueen läpi ja siitä metsätietä puiden siimekseen. Pitkospuiden yli tasapainoillen ja pientä polkua mustikantaimien läpi, ja siellä se jo oli, ensimmäinen huvila! Ja toinen, ja kolmas! Niin kiehtovia! (Kruunuvuori, Helsinki)
Tämä viikko 41: 31.7.-6.8.2014 Helsinki, Kokemäki, Virrat, Ähtäri ja Tuuri, Suomi

Illalla työnnettiin vene vesille ja cruisailtiin Kokemäenjoella. On kyllä upeita maisemia (ja mökkejä!), riippusiltakin tarjosi parastaan ilta-auringossa. Jos oisin ollut hieman nopeampi kuvausreflekseineni, oisin saanut tallennettua jonkun huimapään hypyn sillalta alas. – Joskus olen itsekin miettinyt, että voisi olla aika jännää hypätä. En vielä ole tarttunut tilaisuuteen.
Tämä viikko 42: 7.-13.8.2014 Virrat, Kokemäki ja Hämeenlinna, Suomi ja Bremen, Saksa

Torstai ja perjantai asusteltiin Bremenissä, ihan mukavassa Central Hostellissa rautatieaseman tuntumassa, kävelymatkan päässä upeasta vanhasta kaupungista. Siellä käytiinkin molempina päivinä, torstaina ihan vaan kävelemässä ympäriinsä kameran kanssa. Upeita vanhoja, hyväkuntoisia rakennuksia. Ja ihanan sympaattinen Schnoorin alue kapeine katuineen ja värikkäine pikkuliikkeineen.
Tämä viikko 43: 14.-20.8.2014 Bremen ja München, Saksa

Ensimmäisten päivien kohokohtia minulle olivat suurensuuren pitsan valmistaminen yhdessä (maailman painavinta leipää varten rakennetussa jättiuunissa), graafisen fasilitoinnin harjoittelu, kahdenkeskiset keskustelut ja pitkäksi venähtänyt illallinen ulkona tähtien loisteessa, viinin virratessa ja nuorempien osallistujien musisoidessa. (Statenberg)
Tämä viikko 44: 21.-27.8.2014 München, Saksa ja Statenbergin kartano, Slovenia

Ljubljana kaupunkina vaikuttaa todella mukavalta. Heti lauantaina saapuessamme kävimme testaamassa naapuriraflan pitsat (tuomio: oikein hyvää) sekä etsimme pikkukaupan aamiaistarpeille. Sunnuntaina kävimme kävelemässä kaupungilla, joen varteen oli levittäytynyt markkinakojuja ja kadut täyttyneet ihmisistä. Kaikki on jotenkin niin siistiä ja idyllistä. Kerrassaan kaunis kaupunki!
Tämä viikko 45: 28.8.-3.9.2014 Statenbergin kartano ja Ljubljana, Slovenia

Aamulla heräsin tähän usvaiseen näkyyn. (Bohinj-järvi)
Tämä viikko 46: 4.-10.9.2014 Ljubljana, Bled ja Bohinj, Slovenia sekä Zagreb, Kroatia

Itse olin valinnut aamulla vaellussandaalit jalkaani, onneksi. Antti sai useampaan kertaan joko kiipeillä polun vieren rinteillä tai riisua kengät jalastaan. Minä vain kahlasin eteenpäin viileän veden huuhtoessa jalkoja. (Plitvicen järvet)
Tämä viikko 47: 11.-17.9.2014 Zagreb ja Plitvice, Kroatia

Tämä WOSONOS-seminaari oli vallan mainio ja olin osallisena monissa mielenkiintoisissa keskusteluissa: Miten kutsua ihmisiä mukaan? Mistä minä haluan luopua? Mistä minä unelmoin? Miten tehdä toimintasuunnittelua Open Spacessa? … Pää on täynnä ajatuksia, kysymyksiä ja ideoita. Ja ystävien määrä Facebookissa kasvoi aika monella kiehtovalla persoonalla.
Tämä viikko 48: 18.-24.9.2014 Belgrad, Serbia

Skaderlijan alue valikoitui illallispaikaksi, sillä olimme siitä pari kertaa kulkeneet läpi ja se oli näyttänyt houkuttelevalta. Kaikissa alueen rafloissa on perinteistä serbialaista ruokaa aika saman kaavan mukaan ja valittiin omamme mukavan värikkään terassin perusteella. Juustolla ja pekonilla täytetty wieninleikerulla oli tosi hyvää, vaikkei varmastikaan kovin terveellistä. Illallisen jälkeen istahdimme vielä parille tuopilliselle kadun varteen ohikulkevia ihmisiä ja tunnelmaa ihmettelemään. Livemusaa kuului sieltä täältä ja vastapäätä esiintyi paikallinen katuteatteriryhmä. (Belgrad)
Tämä viikko 49: 25.9.-1.10.2014 Belgrad ja Novi Sad, Serbia sekä Skopje, Makedonia

Paluumatkalla nappasin kuvan kotikadustamme, joka on kahviloilla ja ravintoloilla reunustettu kävelykatu ihan keskustassa. Sedätkin oli tulleet paikalle auringosta nauttimaan.
Tämä viikko 50: 2.-8.10.2014 Skopje, Makedonia

Kävelimme joelle ja sen vartta seuraavaa kävelypolkua kaupunginpuistoon asti. Viikonloppu ja raikas, mutta lämmin syyspäivä oli houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Hölkkääjiä, perheitä, koiranulkoiluttajia. Lähes joka penkillä istui vanhoja miehiä kuulumisia vaihtamassa. Puisto itsessään oli ihanissa syysväreissä ja niin kaunis! Pienen järven rannalle, auringonpaisteeseen oli istahtanut kaveriporukoita sinne tänne, monilla piknik-eväät mukana.
Tämä viikko 51: 9.-15.10.2014 Skopje, Makedonia

Perjantaina pakkasimme jälleen kerran tavaramme rinkkoihin, talletimme ne vuokranantajan auton takaluukkuun ja hyppäsimme taksiin kohti Matka-kanjonia. Tämä noin puolen tunnin matkan päässä Skopjen keskustasta sijaitseva luonnonnähtävyys oli kerrassaan upea vierailukohde!
Tämä viikko 52: 16.-22.10.2014 Skopje, Makedonia ja Thessaloniki & Ateena, Kreikka

Siinäpä se, vuosi diginomadielämääni Instagram-kuvina. Aion jatkaa samalla linjalla tästä eteenpäinkin, eli ajantasaista juttua tiedossa edes kerran viikossa :)

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Oleelliset

Luottokortit
Matkavakuutuskortti + kopio
Passi ja kopio
Tärkeitä puhelinnumeroita tallessa myös mailissa, samoin kuin passin ja vakuutuksen kopiot
Rokotustodistus

Elektroniikka

Kännykkä Samsung Trend, edullinen malli, jossa kaikki oleellinen
13-tuumainen läppäri Samsung
7-tuumainen tabletti Samsung Tab 2

Pieni mp3-soitin
Kindle ystävällinen silmille, akku kestää tosi pitkään
Adapteri, laturit ja latausjohdot kaikille yllä oleville, samoin kuin suojat/pussukat
Kuulokkeet
Muutama muistitikku

Miehellä lisäksi matkassa kunnon kamera ja pikkukajarit, molempia käytän ahkerasti

Vaatteet

Vihreä monikäyttömekko
Sarongi
Urheilushortsit lähinnä oleskeluun kotosalla, eivät ole paljon urheilemaan päässeet nämä shortsit
Ohuet, suorat mustat housut
Mustat stretchfarkut
Mustat urheiluhousut
Mustat legginsit
Siniset paksummat sukkahousut

3 hihatonta puuvillatoppia lähinnä nukkumiseen tai toisen paidan alle
Urheilu t-paita
Turkoosi siistimpi lyhythihainen paita baariin tms.
Keltainen lyhythihainen paita
Merinovillainen toppi aivan paras! mukava, kuivuu nopeasti, voi käyttää monta päivää putkeen, kunhan tuulettaa välillä
Kaksi puolihihaista toppia
Sininen ja turkoosi neuletakki

6 alushousut
2 rintaliivit ja 1 urheilurintaliivit
Aluspaita
Bikinit
3 ohuet sukat
Lämpimät vaellussukat
Hanskat ja pipo
Fleecetakki
Ohut sateen- ja tuulenkestävä takki

Kävelykengät sopii myös pienimuotoiseen vaeltamiseen
Varvassandaalit
Vaellussandaalit Tevan, tosi mukavat ja vielä kivan näköisetkin
Mustat balleriinat mukavat, nahkaa, menee pieneen tilaan

Kauneus ja terveys

Kestävä muovinen pussukka nesteille
Aloe-geeliä auringonpolttamiin
Hoitoaine nestemäinen, sillä tarpeeksi hoitavaa kiinteää en ole vielä löytänyt
Kasvovoide käy myös vartalolle – toisinaan vartalovoide, joka käy myös kasvoille
Kuukupin pesuneste
Hajuvesi
Silmänympärysvoide
Finnipuikko
2 minikynsilakkaa: punainen ja kirkas
Kasvojen kuorinta-ainetta ja hiusvahaa piilolinssikotelossa
BB-voide aurinkosuojalla
Minihiuslakka
Kertakäyttöpiilolinssejä esim. snorklauspäiviä varten, normaalisti en jaksa vaivautua

Jalkaviila
Shampoo kiinteä, Lush
Kasvosaippua kiinteä, Lush
Lääkepussukka laastareita, särkylääkettä, yskänlääkettä, Imodiumia, jne.
Varahammasharja jos ei olekaan sähköä
Shavereita
Hiusharja
Vartalosaippua kiinteä
Kuukuppi
2 silmälasit + kotelot toinen koteloista yleensä pikku tavaran säilytyslaatikkona
Deodorantti
Antibakteerinen käsisaippua kotelossa
Kasvojen puhdistusliinoja
Pikkuhousunsuojia, muutama terveysside
Sähköhammasharja

Pikkupussukka
Spork haarukka-lusikka-veitsi-yhdistelmä
Korvatulpat
Tiikerisalva auttaa hyttystenpistoihin
Kynsilakanpoistolappuja
Pieni meikkivoide Blascon, kestää ikuisuuden
Rakkolaastareita
Meikkejä: ripsiväri, pieni ripsientaivutin, kulmakynä, rajayskynä, teroitin
Hiusbalsami
Pinsetit
Kynsileikkurit
Hiertymäpuikko
Pumpulipuikkoja
Peili
Ihoteippi estää rakkojen syntymistä pitkillä kävelyillä

Muutama kaulakoru ja korvikset
hiuslenkkejä, pinnejä

Aurinkovoide
Hammastahnaa
Talkkia käyttäessäni mekkoa kuumina päivinä levitän talkkia sisäreisiin, niin eipä hankaa
Hyttysmyrkkyä
Pari huulirasvaa (SPF)

Muuta

Aurinkolasit + kotelo
Penaalissa mm. muistikortti, sim-kortteja
Minipalapeli, ompelusetti, pahoinvointirannekkeet, naru, hakaneuloja siinä mainitsemassani toisessa silmälasikotelossa
Pikkupussukassa kortteja, mm. firman & blogin käyntikortteja
Pussukka / käsilaukku ystävän taidonnäyte!
Kuminen rannekoru
Pieniä minigrip-pusseja

Pakkauskuutioita (packing cubes) tavaroille
Erinäisiä säilytyspusseja asioille
Kumilenkkejä

Rinkka Osprey Farpoint 40, ihan paras!
Rahavyö
Lukko rinkkaan tms.
Vyölaukku hieno! ihan oikeesti, ja tosi kätevä, kun jää kädet vapaaksi
2 kangaslaukkua

Iso ja pieni matkapyyhe pienempään kiedon hiukseni kuivumaan suihkun jälkeen
Rannekello josta on tosin ollut patteri loppu jo aika pitkään
Käyntikortteja sekä yrityksen että blogin
Salmiakkia ja ksylitol-purkkaa
Teetä
Otsalamppu lähinnä sängyssä lukemiseen illalla

Välillä mukaan tarttuu myös random-juttuja,  mm. minipullo Febrezeä ja toinen tuoksusuihketta sekä paketti hyttyssavuja

Käsilaukussa

Pieni käsilaukku (sisältää kynän, vihon, päänsärkylääkettä, laastareita, viuhkan, huulirasvan, nenäliinoja, minihuulipunan, kynsiviilan)
Kyniä ja pieni muistikirja
Purkkaa, toisinaan myös pähkinöitä

Ohut huivi
Kynsiviila
Nenäliinoja
Värillinen huulirasva
Puuteri

Sateenvarjo
Käsidesi
Kasaan menevä vesipullo
Käyntikortteja

Lisää pakkausaiheisia postauksia

11 asiaa aina matkassa
Pakkauslista: rantaloma
Pakkauslista: Camino de Santiago

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

300 päivää innostumista, ajoittaista epätoivoa, apatiaa, hetkestä hurmautumista, flow-tilaa.
Niin monia hetkiä, jolloin on ajatellut, että kylläpä mun elämä on ihanaa. Ja muutamia sellaisiakin hetkiä joina olen ollut ihan valmis ostamaan nyt heti sen omakotitalon lainarahalla ja hankkimaan vakinaisen työpaikan. Onneksi sitä on nopeasti tullut järkiinsä.

Auringonlaskuja, auringonnousuja (tosin harvemmin), keskipäivän kuumuutta, palelua kesäisessä Euroopassa

seikkailuja, historiaa, tarinoita, kysymyksiä

kulttuurisia käytösvirheitä, epävarmuutta, oivaltamisen iloa, hyväksymisen vaikeutta

tuhansia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, kohtaamisia, toiseuden tunnetta

niin monta uutta kotia, erilaisia sänkyjä, mysteerisesti toimivia suihkuja

“tää on mun kotikatu ja tää on mun lähikauppa”

tuhansien blogipostausten lukemista, elämä facebookissa ja twitterissä, instagramin “löytäminen”

työskentelyä sohvalla, sängyllä, kahviloiden pöydissä, co-working tiloissa, lentokentillä

iltoja viinilasin ääressä, pitkiä keskusteluja, uusia ideoita, hermostumisia, rakastamista

pysähdyttäviä maisemia, maailman kauneutta, elämän monimuotoisuutta,

köyhyyttä, turismia, tekemisen iloa, uutta toivoa

podcasteja kävelylenkillä, iltoja kirjan ääreen käpertyneenä

jälleennäkemisiä, aikaa perheen kanssa, Suomen kesän ihanuus

kotivahtina oloa, eläimistä huolehtimista

eksoottisia ruokia, uusia herkkuja, vanhoja herkkuja, salmiakin ikävää

kokkailua niillä aineksilla mitä sattuu löytämään, ilo siitä kun kaupassa on tuttuja tuotteita

tuoreita hedelmiä, mysliä ja maustamatonta jogurttia

aikaa olla ja ajatella

300 päivää.

Eniten ikävä on ystäviä. Maailmalla ollessa ei voi vaan viestittää, että nähdääks tänään. Jotenkin netin yli ihmisuhteet ei (mulle) oo yhtä helppoa kuin paikan päällä. Mutta rakkaita olette kaikki silti. Ja parin viikon päästä nähdään, toivottavasti!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä